Verikokeet

Näyteputkilot

Tunti sitten olin tyttöjen kanssa ottamassa verikokeita Pienklinikka Tuhatjalassa geenitutkimusta varten.

Kotona oli esitäyttänyt yleistietolomakkeet, joista sai rastittaa sellaista tekijöitä, mitä voitaisiin tutkia annetusta verinäytteestä. Meidän karvakuonojen osalta nämä olivat hammaspuutoksia.

Geenitutkimuksen sivuilta luin, että kunhan näytetiedot koirasra ovat päivittyneet voi sivuilta käydä itse lisäämässä lisätietoja. Mannasta olisi siis taroitus vielä ilmoittaa mitkä hampaat sieltä suusta puuttuvat ja Nemiltäkin aion ilmoittaa kunhan vielä muutama kuukausi menee eteenpäin niin, että sieltä vielä uusia hampaita on tullakseen saavat ne rauhassa puhjeta.

Nemi odottaa vuoroaan, tarvikkeet ovat jo valmiina

Ennen en ole nähnyt koiran verikokeen ottoa, koska Mannallakaan moista toimenpidettä ei ole aikaisemmin tehty niinpä oli jännittävä aamupäivä itse kullekin.

Hetken odottelun jälkeen pääsimme melkein samantien hoitajan opastuksella näytteenotto huoneeseen. Tarkistettuaan koirien tiedot sekä mikrosirutietojen paikkansa pitävyyden oli ensimmäisenä potilaana Nemi.

Nemi alkoi heti hieman jänskättää, kun hoitaja lähestyi kiristysnauhan kanssa ja pujotti sen oikeaan etujalkaan. Koitin pitää Nemiä paikallaan, mutta jo tässä kohtaa hän antoi viitteitä siitä, että hän ei tule suosiolla antamaan tätä 3ml näytettä itsestään.

Man

Ilme on hieman jupunut, vaikka mitään ei ole nautittu

Neulan lähestyessä pientä karvaista jalkaa aloi sen päiväinen vastustelu ja nykiminen. Lopulta neula saatiin sisään, mutta näytteen saaminen näyteputkiloon olikin sitten aivan toinen juttu.
Yritin pitää Nemiä paikallaan minkä taisin, mutta koko ajan tuo pieni kärppä nykitassuaan niin, että putkiloon tarkoitettu veri oli kaikkialla muualla kuin siellä missä olisi pitänyt mm; pöydällä, Nemin jalkakarvoissa, näytettä ottavan hoitajan sekä mun käsissä.

Taistelun jälkeen saatiin purkkiin vaadittava määrä, mutta oli niin hankalaa, että taisi nousta niin emännän kuin hoitajankin verenpaine.

Manna odottaa vuoroaan

Seuraavaksi oli Mannan vuoro ja taisimme näytteenottajan kanssa molemmat ajatella, että apua mitä tästä oikein tulee. Manna hoito roolinsa kuitenkin hienosti vanhemman koiran rauhallisuudella, vaikka pää olikin visusti painettu turvaan äidin syliin ja puntti hieman tutisi.

Tältä Nemin jalka näytti kotona, kun oli sitä nuollut puhtaaksi matkan ajan

Näyte saatiin todella nopeasti ja siististi. Vertakaan ei ollut missään muualla kuin näyteputkilossa. Hyvä Manna! :)



Hoitajan vielä viimeistellessä näyttetietoja juttelin siinä vielä hetken, etä täytyykin treenata tämän nuoremman kanssa tuota käsiteltävänä olemista. Esimerkiksi juuri niin, että tassua täytyy pitää paikallaa, jos niin mami sanoo. Hoitaja sanoikin tämän olevan erityisen suotavaa ja tärkeää, koska esimerkiksi, jos koira tarvitsee joskus kanyylin niin sitä laitettaessa koira ei saisi lainkaan rimpuilla ja nykiä tassuaan.

Joten tätä siis treenataan. :) Myös silmien tutkimista pitäisi molemmila treenata, koska loppuvuodesta oli Mannan silmäpeilaus aika projekti, kun neiti ei meinannut millään pitää päätään paikallaan.