tiistai 30. marraskuuta 2010

Keppitreeniä

Oltiin eilen illalla Mannan kanssa ATT:n järjestämällä yhden illan keppitreeneissä, missä tehostetusti harjoiteltiin oikein välin etsimistä ja pujottelua yleensä. Pisteitä oli aluksi kolme.

1) Putki, jonka jälkeen ohjaus kepeille. Tätä sai tehdä itsenäisesti. Vaikka Manna pitääkin todella paljon putkesta oli tämä uusi vieras pitkä mutkalla oleva musta putki todella pelottava ja ei meinannut lainkaan mennä sisään. Joten aluksi teimme hetken pelkkiä keppejä jotenkuten epämääräisesti ohjaten.

2) kujakepit, joita sai myös mennä itsenäisesti. Ensin Manna yritti kokoajan hyppiä rimojen yli, mutta kun tarpeeksi alhaalta ohjasin nenä kiinni namissa tajusi pujotella kepit.

3) ohjatussa pisteessä oli kaksihyppyä minkä jälkeen tultiin kepeille. Manna ei meinannut millään irrota hyppyihin ja oli vain mun kädessä kiinni. Muutaman kerran sitten irtosi, kun tarpeeksi otettiin aluksi vauhtia. Ohjaaja sanoikin, että epätyypillinen sheltti. Ne mitä hän on tavannut tekevät laajaa kaarta. Kepit menin ensin omalla epämääräisellä tyylillä ja sitten ohjaaja kysyi olenko koskaan peruuttanut keppejä. No kyllähän me sitä silloin kesän kurssilla tehtiin, mutta ei sitä enää muistanut. :D Kun aloin peruuttaa ja ottamaan vain joka toisen kepin alkoi emännän ohjauskin sujua hieman sujuvammin.

Viimeisenä lisättiin loppuun toisetkin kepit =12kpl ja putki. Ensin mentiin hypyt, vauhdilla putkeen ja siitä kepeille. Putkeen ohjaus taisi mulla olla vähän pielessä, kun ei millään meinannut mennä sinne vaan seurasi mua aina ohi. :D Kun menin hitaasti ja varmasti näytin putken suulle niin johan sujahti sisään. Aina unohdin vain kertoa Mannalle putken toisella suulla, että seuraavaksi kepit, eikä keppien sanakaan vielä oikein ole löytynyt. Eiliset aikana totesin, että "kepit,kepit,kepit" ei ainakaan sovi mun suuhun. Ehkä "kekekeke" tai joku muu.

Oltiin kyllä porukasta se aloittelevin koirakko. Muut ovat taineet jo lajia jonkin verran harrastaa, kun menivät niin hienosti. Mutta saatiin kuitenkin paljon irti ohjauskuviosta ja jos nuo omat kepit saisin johonkin viritettyä voisi treenailla kotosallakin. Tila on vaan _hieman_ rajallinen. Innoissani ootan tammikuun alkeiskurssia. Voi kun päästäisiin!!

Olin tosi ylpeä Mannasta hallilla. Pidin sitä paljon vapaana ja hienosti pysyi mun mukana. Välillä meinasi karata, kun toinen koira meni ryminällä putkeen, mutta erittäin hyvin silti. :) Aluksi, kun hieman järjesteltiin esteitä ja sidoin Mannan seinään niin se oli oikeasti hiljaa! Ihan muutaman kerran haukkui, mutta sitten jäi istumaan ja ihmettelemään. Toisella kerralla kyllä jo haukkui kuitenkin.

Vitsit oli hallilla kylmä!! Kaverin joka oli ollut meitä ennen alo tunnilla niin hänen koiransa vesikin oli jäätynyt kippoon. Mannaakin yritin pitää liikkeessä, mutta heti alkoi kintut tutista, kun seistiin jonkun aikaa paikoillaan. Pitää kyllä ostaa se lämmin treenitakki, jos tästä harrastus jatkuu. Eikä muutenkaan pahitteeksi olisi tuollaisiin odotuksiin. Kävellessähän koirat kyllä pärjää.

Ilmoittauduttiin siskosten (Nemi ja Milla) kanssa Janita Leinosen agilityn pentujen alkeiskurssille mikä alkaa tammikuun 12. päivä! Elina Jänesniemi vetää kurssin. Siitä on kyllä mulle ja tottakai Nemille ja Mannalle hyötyä, koska tälle aloittelevalle tumpelolle opetetaan ohjauslinjoja, kontakteja yms. niin voin hyödyntää niitä molempien koirien kanssa. Jos Mannan kanssa alkeiskurssille päästään se alkaa 30.1.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Videoita

Opetin eilen illalla Nemille käskyn antaa tassua ja sehän sujuu jo hienosti!



Nemi oli myös koiristamme se, joka tajusi Dog Pyramidin käytön! Ostin pyramidin kesällä Mannalle, mutta ei ole sitä oikein tajunnut ja kunnolla tassulla osannut heiluttaa. Olin jo myymässä koko lelua, mutta nyt kun Nemi tuli taloon niin päätin koittaa lelua senkin kanssa.

Kovasti nuuskutti ja varovasti työnteli, mutta ei sieltä mitään tippunut. Olin jo luopua toivosta. Viime viikolla käynyt Alissa sheltti näytti sitten tytöille kuinka lelu toimii ja koitin sitten yhtenä päivänä Nemin kanssa uudelleen. Nyt se onkin saanut silloin tällöin _päivä_ ruoan pyramidista. Mihinkään muuhun vuorokauden aikaan ei viitsi antaa, koska lelu pitää niin kovaa meteliä!! :D



Marraskuu on lopuillaan


Reilu viikkoon on taas mahtunut paljon koira-aiheista puuhailua ja tekemistä. Tuntuu, että nyt uuden pennun ja taas uusien koiratuttujen ansiosta vapaa-aika täyttyy yhä enemmän koirien kanssa puuhailemisesta ja liikkumisesta, mutta sehän ei haittaa lainkaan -päinvastoin! Mukava viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa ja katselle koirien leikkiä.

Viime viikon torstaina käytiin Nemin kanssa ensimmäisillä rokotuksilla ja pikkuneiti oli oikein reippaasti lääkärin pöydälle. Kyllähän pientä jännitystä oli ilmassa, mutta ei karannut käsittelystä mihinkään ja pistostakaan tuskin huomasi. Parin viikon päästä sitten tehosteet ja rabies. Sai tyttö oikein oman EU-passinsa. Nyt on kaikilla perheen tytöillä passit ja pojilla ei.

Keskiviikkonä käytiin kakskerrassa tyttöjen kanssa. Oli ihan hirmuinen tuuli ja tuisku, mutta rohkeasta lähdettiin pienelle lenkille. Niin isommat kuin pienemmätkin saivat kahlata kinoksissa kaulaansa saakka. Se ei kuitenkaan vienyt voimia pennuilta vaan vielä jaksettiin sisällä hieman painia isojen hauvojen pitäessä vahtia ja omistajien lämmitellessä ja höpistessä kuuman glögikupposen ääressä.

Torstaina käytiin Viivi sheltin kanssa puistoilemassa ja eilen oli ihana koirantäyteinen iltapäivä maskussa Nemin siskon kotona. Paikalla oli kaikenkakkiaan 8 shelttiä: Isäntä ja pikkuemäntä; Riku ja Milla sekä vieraina: Nemi, Manna, Aava, Robin ja Hertta sekä pientä suloista Peppiä unohtamatta! :)

©Katriina Kauhaniemi
Pikkupennuilla oli meno päällä koko sen ajan, kun kyläilemässä oltiin. Juostiin sohvapöytää ympäri ja revittiin toisia milloin hännästä ja milloin poskikarvoista. Nemi ja Milla ovat kyllä oikein kauhukakara kaksikko. :D Peppi taitaa olla pennuista se sivistynein, kun katseli viikkoa vanhempien "siskojen" leikkiä vähän etäämmältä tai sitten osallistui siihen hetkeksi, mutta poistui väljemmille vesille menon hurjistuessa.

Manna oli aika hämillään suuresta koirapaljoudesta ja pentujen sähellyksestä, mutta hienosti käyttäytyi koko kyläilyn ajan. :) Seurueesta saatiin myös muutamia kivoja kuvia. Oli kyllä aikamoista taiteilua saada pentuja seisomaan nätistä yksin saatikka porukalla! Millä ilveellä jotkut saavat niitä kuvia, joissa monta pentua istuu paikallaan ja killittää kameraan.


©Katriina Kauhaniemi




Tänään on taas koirien kynnet trimmailtu ja Nemin 14vko pöytäkuva päivitetty. Emäntä ei leikannut yhtään kynttä tälläkään viikolla liian pitkälle! :)

Taitaa olla niin, että omistajan aina korvavammaiset koirat. Mannan korvien kanssa sain pentuna tapella heti luovutusikäisestä saakka. Nemin korvat tuntuvat vielä paremmin laskeutuvan. Eilen illalla ottaessani painot pois moikkasi aamulla sängynreunalta pystykorvainen peto, joten eikun pientä painoa takaisin.

torstai 18. marraskuuta 2010

Lunta tuli! - toivottavasti pysyvästi

Nyt olen parina päivänä ottanut itseäni oikein niskasta kiinni ja vienyt Nemiä ahkerammin pisulenkeille, kun olen ollut vapaalla. :) Ja on niitä pissiksiä ja kakkiksia sinne uloskin jo saatu aikaiseksi enemmän.

Tänään oli sitten maa valkeana kun aamulla herättiin. Otin aamulla molemmat haukut lenkille mukaan ja mentiin tuohon viereiseen pikkumetsään riehumaan. Manna juoksi tuhatta ja sataa Nemin ihmetellessä.

Puolelta päivin lähdettiin vielä kaverin sheltin kanssa porukalla 1,5h lenkille haukkujen kanssa. Mannakin sai aikuisten seuraa ja pääsi kunnolla juoksemana kilpaa tasavertaisen kaverin kanssa. On ollut hiljaista kotona lenkin jälkeen. Molemmat tytöt nukkuvat sikeästi.

Eilen käytiin katsomassa taas Nemin iskän kisoja ja allekirjoittanut shoppaili samalla reissulla itselleen Helsittaren agilitytreeniliivin. Nemi on kyllä todella mahtava reissukaveri. Autossa on todella nätisti ja kisapaikalla käyttäytyi moitteettomasti. Puolessa välissä havahtui, että aidan takanahan tapahtuu jotain (koirakot suorittavat rataa). :D

Tunnin päästä olisi tarkoitus käyttää Nemi ensimmäisillä rokotuksilla.

hmmm.. eikös tähän pysty lisäämään enää kuvia..

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

2 viikkoa takanapäin

Nemi on nyt asustanut meillä kaksiviikkoa. Äkkiä se aika vain menee. :) Vatsapöpöstä on vihdoin ja viimein selvitty! Eilen tyttöä tultiin taas moikkaamaan ja tuliaisiksi molemmat tytöt saivat tuoreita hirvenluita.

Manna ryhtyi heti piilottamaan luutaan paperien sekaan sillävälin, kun rohmupantteri kävi omaan luuhunsa kiinni kuin ei olisi ruokaa nähnytkään. On tuo uusi pentu sellainen porsas. Kun oma kuppi on tyhjennetty alle puolessa minuutissa mennään sen jälkeen vaanimaan Mannan kuppia. Jos sieltä ei mitään heltiä niin käytetään hyväksi kanin vartiotta olevaa kippoa. Mikäs sen parempaa kuin kanin täyspuristepelletit, nams. :D

Taitaa aika rautaista tekoa Nemin vatsa olla, koska ainakaan vielä ei ole tullut vatsanpuruja eilisestä hirvenluusta. Pitäneeköhän koputtaa puuta.

Manna ja Nemi ovat tämän viikon aikana alkaneet löytää yhteisen sävelen ja hieman on jo painittu. Täysin kyllä ei ole vielä pentu oppinut talon tavoille, koska viikonloppunakin herätettiin jo siinä seitsemän aikaa rapinalla. Mannakin ärähti sen verta kiukkuisesti, että taisi alkaa aamu huonosti, kun on tottunut pitkälle venyviin uniin, kuten muukin perhe. :D

Tänään oli taas kynsienleikkauspäivä ja eikös emäntä napannut _taas_ liikaa ja Mannan kynsi alkoi vuotaa oikein kunnolla. Koira kainaloon ja tuppoa väsäämään, ettei koira sotke joka paikkaa. Onneksi kumpikaan koirista ei ole ollut moksiskaan, jos on mennyt liian pitkälle. Olen koittanut olla aina mahdollisimman väliinpitämätön, enkä ole voivotellut asiaa sen enempää.

Tänään meillä olikin todella aktiivipäivä ja koirat pääsivät kunnolla liikkumaan. Ensin käytiin puistoilemassa reilun tunnin ajan ja nyt iltapäivällä olin vielä lähemmäs kaksi tuntia pikkuserkun laivakoiramiittingissä. Nyt on kaksi väsynnyttä koiraa kotona.

Tässä videota alkuviikon painimisesta:

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Nemi pöydällä

Tähän on tarkoitus kerätä kuvia Nemistä viikko viikolta pöydällä ja myöhemmin siirtyä kuukausittaisiin kuviin. Siinä saa sitten hyvin seurattua kasvua ja kehittymistä. Sekä myös tietenkin pöydällä seisomistaitoja. ;)

10kk 7kg ~38cm

9kk 7kg ~38cm

8kk 7kg ~38cm



7kk 6,7kg ~38cm 

6kk 6,6kg ~38cm


5,5kk 6,7kg ~37-37,5cm

Nemi kasvaa kuin rikkaruoho...



5kk 6,3kg ~36cm



20 vko    6.0 kg

Kuva: Anita Kallionpää




19 vko    5,3 kg




18 vko    5,2 kg



17 vko    4,7 kg



16 vko    4,7 kg säkä 30-31cm

Nemi on nyt 4kk ja pitihän säkäkorkeuttakin nyt jotenkuten sitten alkaa mittaamaan, jotta voi katsoa pitääkö kaava: 4kk säkään lisää 6cm +- 2 cm, eli 4-8cm pitäisi vielä tulla korkeutta. Onneksi tuo Nemin kasvu on nyt hieman laantunut. Painokin on pysynyt melkein samoissa lukemissa. Eiköhän tuosta näpsäkän kokoinen neiti kasva. :) 






15 vko    4,6 kg

Valotus ihan pielessä, mutta ei anneta häiritä. Ero viime viikkoon on huomattava!


14 vko     4,1kg



13 vko     3,4kg



12 vko



11 vko

Mätsäri menestystä ja agilitykisoja

Pakkasin eilen Mannan autoon ja lähdin kohti raisiossa pidettäviä mätsäreitä. Paikalla oli paljon koiria ja tila oli hyvin pieni, että melkein ahdistus iskeä.

Pieniä aikuisia oli ilmoittautunut 25kpl. Mannan pariksi osui tälläkertaa schipperke. Kehässä Manna meni todella hienosti, mitä nyt kuono viisti maata, kun tilana toimi hevosten maneesi, joten mielenkiintoisia hajuja oli varmasti tosi paljon niin maassa kuin ilmassa.

Pöydällä Manna arasteli selkeästi tuomaria, mutta saatiin kuitenkin suuremmitta ongelmitta tutkittua hampaat ja tunnusteltua koira läpi. Sitten vielä kolmio ja edestakaisin. Tuloksena oli sininen nauha mihin olin täysin tyytyväinen, koska Manna meni hienosti ja punaisten loppukehässä on aina niin kova tasoista porukkaa joukossa. ;)

Siinä sitten odoteltiin ryhmäkehien alkamista jonkun aikaa. Kehässä oli 13 koiraa. Tuomari juoksutti muutaman kerran ympäri ja arvioi koiria silmämääräisesti. Sitten hän alkoi valitsemaan 4 sijoittuvaa ja meidät tuli vinkkaamaan ensimmäisenä keskelle!!! :D Olin varma, että tulee vain kättelemään ulos kehästä. Jo tässä vaiheessa olin ihan onneni kukkuloilla, että joku sijoitus on tulossa.

Siinä sitten vielä juostiin muutama kierros ympäri ja Manna taisi tehdä muutaman ilohypynkin, mutta onneksi tuomarin selän takana. ;) Tuomari palkitsi ensin 4. sitten kolmannen ja viimeisen kahden (!) eli mun ja sen schipperken välillä mietti ja sitten tuli kättelemään mua "ja tässä luokka voittaja"!!! :) Ihan mahtava fiilis. Monen monta mätsäriä ollaan kierretty eikä koskaan sijoituttu ja sitten Manna täräyttää ja ottaa luokkavoiton. Kyllä oli äiti niiiin ylpeä.

BIS kehää saatiinkin sitten odottaa aika tovi, koska pennut olivat vielä kesken ja lapsi&koira ja jh kehä alkoivat isojen kehän jälkeen.

BIS kehästä sijoituttiin 6. eli viimeisksi, mutta se ei millään muotoa latistanut tunnelmaa. Tuomarit juoksuttivat koko porukkaan muutaman kerran ympäri ja sitten tuomarit tulivat maastakäsin moikkaamaan. Ja se on juuri se vaikein osuus Mannalle. Väisteli tuomaria eikä antanut koskea. Kaverini kuuli, että Mannan sinisten kehässä tuomaroinut tuomari kehui Mannan liikkeitä, mutta että koira on arka. Sitähän se onkin.

Mutta oli kyllä todella mahtava päivä! Tässä vielä kuva tytöstä palkintoineen, pokaaleineen ja ruusukkeineen + muut lahjat. Saatiin BIS kehästä tuollainen karvainen makuualustakin.



Mätsäri reissusta Mannan kanssa kotiin päästessäni söin pikaisesti ja sitten sainkin jo hurauttaa lietoon katsomaan ATT:n sgility kisoja. Nemi pääsi mukaan tutustumaan kisahälinään eikä ollut siitä moksiskaan. Nemin isä oli myös kisaamassa ja oli siinä komea ja reipas sheltti. :) Milla siskokin oli kisapaikalla jännäämässä iskän tuloksia ja nukkui välillä huoltojoukkojen kainalossa Nemin seuraten lähes koko illan hallin tapahtumia. KC foorumin tuttu tuli myös Lohjalta asti kisaamaan ja menestystä tuli taas, ONNEA!

Hänen miehensä oli väsännyt minulle aivan mielettömän hienon pujottelukeppitelineen, joka pitänee tänään kantaa autosta sisälle ja miettiä mihin se mahtuu. Mahdollisesti parvekkeelle.Päästään sitten Mannan kanssa aloittamaan agilityharjoittelut jo näin kotioloissa, vaikka kurssipaikkaa ei vielä olekaan.

Eilinen oli tosiaan tekemisen ja koiratapahtumien täyteinen päivä. Tänään mennnään anoppilaan esittelemään pikkuista.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Yksinoloa ja hoivaa

Tyttöjä on nyt tosiaan seurailtu, kun molemmat ovat olleet vatsa kuralla. Maanantai illalla molemmat tytöt etenkin Nemi oli todella apaattinen ja nukkuikin lähemmäs 15h putkeen. Onneksi eilen aamulla molemmat tytöt olivat jo selkeästi pirteämpiä ja ruokakin maistui entiseen malliin.

Manna söi eilen illalla ja tänä aamuna todella reippaasti ruokansa. On vissiin huomannut, että jos ruokaansa ei syö niin pentu tulee portin läpi syömään. Nemi vatsa oli vielä koko eilisen päivän ja yön ruikulilla, vaikka riisikuurilla ollaan menty. Mannan vatsa ei eilen toiminut ollenkaan, mutta tänään sitten jo normaalisti ja Nemin kohdalta on hyvää kerrottavaa nimittäin aamulla vatsa oli jo hieman paremmassa kunnossa.

Kävimme Mannan, Nemin ja yhden Yuni terrierrin kanssa pitkällä kävelylenkillä sateesta ja tuiskusta huolimatta. Nemi seurasi reippaasti isompia tyttöjä, mutta loppumatkasta jo kannoin tyttöstä, koska oli selvästi väsynyt. Ennen kuin päästiin kotiin laskin Nemin vielä alas ja alkumatkalla ulos tulleen pissin lisäksi tehtiin nyt myös kakkis ulos. Kyllä oli äiti ylpeä pikku mussukastaan ja kehui oikein kovasti!!! :) Kakka oli jo kiinteämpää, joten paranemaan päin mennään. (edit: ja heti kun pääsi kehumaan niin taas tuli vähän löysempää :( )Tänään ostin kuitenkin vielä varmuudeksi Inupekt Forte nimistä lääkettä, jota Ell oli suositellut kasvattajan kysyessä asiasta. Annoin nyt ruoan sekaan yhden tabletin.

Tänään on myös tullu harjoiteltua yksi oloa. Kävin tyttöjen kanssa erikseen aamulenkillä. Ollessani Mannan kanssa ulkona videokuvasin tapahtumat. Noin 15 minuutin poissaolon aikana Nemi ulvoi ja vikisi ensimmäiset 2 minuuttia, mutta loppuajaksi rauhoituttiin lattialle makoilemaan. Samoin nauhoitin kun lähdin hakemaan tuota yhtä koulusta. Tunnin reissusta puoli tuntia tuli nauhalle ja siitä ensimmäiset 5min itkettiin ja loppu puolituntinen mikä nauhalle tuli oltiin unten mailla. :) Kyllä se yksinolo siitä lähtee.

Onneksi siitä saa Mannalta hyvän esimerkin, kun on aina niin hienosti yksin.

Ai niin ja eilen sattui hauska sattumus, mistä ei voi olla kanille vihainen. Moppi möllötti tuolin alla ja Nemi sitten tuli pupun nenän eteen peppunsa kanssa ja heilutti hnätäänsä suoraan kanin naamaan "viuh,viuh,mätkis,viuh" no kanihan hermostui ja muristen hyökkäsi ja nappasi Nemiä pepusta. :DD

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ripulirallia

Aamuyöllä heräsin tavanomaiseen tapaan ja oli aika tyemistyttävä haju vastassa. Hamuilin kännykän käteeni, että saisin hieman valoa, jotta näen vahinkojen määrän ja vältä astumasta jätösten päälle. Koko lattia oli ripuloitu ja ei kuin putsaamaan jälkiä.

Kun myöhemmin herättiin oli lattia taas samannäköinen. Eipä siinä sitten enää uniakaan viitsinyt jatkaa, kun haju oli niin kuvottava, joten moppaushommiin vain. Tietenkään kotona ei ollut mitään yleispuhdistusainetta. Siivous hoidettiin sitten keittiö/ikkunan pesu tms. aineella. Päivällä myös Manna ripuloi lattialle, joten jonkin saman pöpön ovat nyt saaneet. :( Toivottavasti menisi nopeasti ohi.

Kävin heti aamulla sitten lähikaupasta ostamassa pesuainetta ja poissaoloni ajaksi (n. 15min) laitoin kannettavan nauhoittamaan kodin ääniä. Kotiin tultua tarkistin nauhoituksen ja pientä itkua kuului melkein koko 15 minuutin ajan.

Tässä kohtaa, kun ensimmäinen koira on jo yli vuoden ja tuleekin yht' äkkiä pentu kotiin niin tajuaa kuinka paljon se vanhempi koira jo osaakaan. Manna osaa pidättää, tuntee peruskäskyt, osaa nimensä, kulkee hihnassa nätisti (lukuun ottamatta ohitustilanteita) yms.

Kävin nyt ekan kerran pennun tulon jälkeen yksin lenkillä kahden koiran kanssa ja oli se aikamoinen show! Emäntä oli koko ajan solmussa hihnojen kanssa ja eikös sillä pikkulenkillä missä harvemmin koiria kuitenkaan tule vastaan osu tällä kertaa sitten 3 koiraa ja Mannalta kauhea kohtaus. Koita siinä sitten komentaa Mannaa, selittää pennulle että ihan rennosti vain ja olla sotkeutumatta hihnoihin. Taidan nyt ainakin muutaman viikon lenkkeillä yksin näiden kanssa, vaikka siinä enemmän aikaa meneekin.

Tulee siinä sitten samalla harjoiteltua yksinoloa pennun kanssa, että oppii olemaan ilman omistajia ja Mannaa. Vähän jännittää kun huomenna koirien pitäisi olla keskenään 2-4h. Jokin aika sitten siirsin kyllä Nemin nukkumaan makuuhuoneeseen omaan koppaansa ja nukkuikin siellä sitten melkein tunnin yksin- JES! :) Alussa kävi portilla kurkkaamassa, mutta meni sitten takaisin nukkumaan.

Pitänee huomenna aamulla käydä pieni metsälenkki ennen kuin lähden niin jos tytöt nukkuisivat suurimman osan ajasta kun ovat yksin.