Pentuagility 5/5

Juuri kotiuduttiin viimeiseltä pentukurssi kerralta ja saatiinkiin oikein yksityisopetusta, kun muut kaksi koirakkoa eivät lainkaan ilmaantuneet paikalle.

Tämän kerran aiheena oli takaaleikkaus. Nemiltä kesti hetken ennen kuin se jaksoi keskittyä munhun namialusta sijaan, mutta kun näin kävi alkoi homma toimimaan. Tyttö on jo niin itsenäinen esteillä. :) Takaa leikkaus sujui osaltamme hyvin, kunhan tämä omistaja hokasi, että mitäs tässä nyt pitääkään tehdä.

Tehtiin leikkausta molempiin suuntiin ja pienet pätkät este + leikkaus. Lopuksi tehtiin pidempi 8 esteen rata, jossa oli kaksi takaaleikkausta ja yksi takaakiero, mutta muuten koira sai aikalailla mennä vain suoraan. Leikkaukset menivät hyvin, mutta ohjauksessa putkelta takaakiertoon, mun pitää olla tarkempi, että kutsun koiraa ja katson, että se tulee esteen.

Kun oltiin esteet hypelty ja piti jo lopetella sanoi, Elina että otetaan vielä puomi. Nemi kun oli koko hallissa olo aikansa mennyt kontaktiesteille tarjoamaan kontaktia itsenäisesti.  :) Otettiin pentujen puomi kerran alusta loppuun niin, että tyttö sai sitten ihan luvan kanssa tehdä hienosti oppimaansa kontaktia.

Laitoin jo Janitallekin ilmoittautumista syksyn alkeiskurssille, missä sitten treenataan Nemin kanssa enemmän ratapätkiä ja ohjauksia. Maltan tuskin odottaa!

Kurssi oli kyllä todella mahtava ja suosittelen Elinan pentukursseja kaikille! Hinta on suolainen, mutta rahalle saa mielestäni täysin vastinetta. Koska Manna joka on treenannut jo melkein puolivuotta ei todellakaan ole yhtä taitava, koska on opetettu eri metoideilla ja opetus ei ole alkanut niin nuorena.

Epiksiä ja mätsäreitä

Eilen lähdettiin illalla katsastamaan ATT:n järjestämät epäviralliset agility kilpailut. Mannan otin siis alunperin mukaan ihan vain varuiksi, jos sitä sattuisi olemaan kiva rata. :)

Päästyäni paikalle siinä kuuden jäljestä eksyin juttelemaan tutun kanssa, joka sitten kysyikin, että ollaanko tulossa kisaamaan. Kerroin, että ihan katsojiksi varmaan ja eikös hänkin sitten, ollut sitä mieltä, että tottakai mennään kokeilemaan. Ei siellä mitenkään vakavasti voi epäonnistua ja ilmoittautuminen mölliluokkaan oli juuri loppumassa.

Niinhän siinä sitten kävi, että ilmoitin meidän ja  vasta sen jälkeen menin katsomaan millainen rata meitä odottaa. Näin kisaamattoman silmissä se näytti aika tavalliselta radalta parin kinkkisen paikan lisäksi, mutta kokeneemmat sitten osasivat valistaam että on aika haastava rata.

Me olimme toiseksi viimeinen mini- koirakko. Ja kyllä siinä jo alkoi emäntää jännittää kun oma kilpailuvuoro lähestyi. Eniten jännitin sitä, että alkaako Manna vain hakkua ja komentaa mua kentällä, kun Namia ei sitten tipukkaan heti muutaman esteen jälkeen.

Sitten oli meidän vuoromme ja rata suorituksemme oli yli kaikkien odotusten! Mannalle ainoastaan 5 virhepistettä radalta, koska sujahti yhden esteen ohi, mutta kaikki esteet mentiin siis oikealta puolelta ja kontaktit tyttö otti hienosti! :)

Numerolapun palauttamisen jälkeen menin metsästämään tuloksia ja niinhän siinä kävi, että mun oma pieni karvakuono oli sijalla 5!!!! Listasta etsin nimeä, jostain alhaalta, mutta siellähän me komeiltiin ihan lapun yläosassa. Jäi kyllä ihan mielettömän hyvä fiilis tästä radasta ja nyt voi varmuudella treenata taas uusia tekniikoita kurssilla lyhyissä pätkissä, kun Manna pystyi noin pystymetsästäkin suorittamaan 15 esteen sarjan.

Tänään päivä alkoi jälleen koiramaisissa merkeissä. Ohjelmassa oli Turun Palvelukoiraharrastajien järjestänä match show Raision Haunissa. Molemmat tytöt osallistuivat ja Nemi oli hienosti pienten pentujen 2. kuuden pennun joukosta. Aika paljon nurmikenttä kyllä tuntuu vievän tämän tytön huomiota, koska nokka tuppasi olemaan koko ajan maassa. Osa syynsä voi toki olla myös sillä, että emäntä oli unohtanut kaikki herkut kotiin...

väsynyt kakkonen

Mannan kehässä pienissä aikuisissa oli 25 koirakkoa ja sijoitusta ei tullut Mannalle eikä toisella shelttikaveri Robinille, pyh! Robinkin esiintyi niin taitavasti. Ihan tyhmät tuomarit. ;)

mitäs tuolla tapahtuu

Kehien loputtua vietiin Tarun kanssa koirat Haunisten altaalle päin lenkille ja Nemi äkkäsi matalan kallion reunalta linnun, jonka perään lähti oikein komeasti ja linnun perään hypätessään pääty veteen PLUMPSIS! :D Olisi taas ollut niin kamean paikka. Tyttö käänsi kuitenkin heti keulan takaisin kohti rantaa ja ravisteli itsensä kuivaksi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tovi heiteltiin koirille veteen keppejä kunnes jatkettiin matkaa vielä kupittaan puistoon piknikille, mutta ilma oli ikävästi alkanut viilentyä ja ei siellä päässyt oikein piknik tunnelmaan. Mutta oli tuloksena kuitenkin palanut niska ja kivoja kuvia.

Treeniä, treeniä

meillä on kivaa! :)

Maanantaiset Mannan treenit menivät loistavasti. Aiheina oli tällä kertaa takaaleikkaus ja yksittäisenä esteenä keinu.

Takaaleikkausta opettelimme hyppy+putki yhdistelmällä. Ottaessamme leikkauksen ensin oikealle päin oli matka pidempi, joten ohjaajalle jäi enemmän aikaa miettiä, että mitäs tässä nyt oikein kuuluukaan tehdä. :)

Tästäkö mun pitäisi hypätä?

Ohjauskuvio sujui kuitenkin hienosti molempiin suuntiin ja kouluttaja sanoikin, että tästä voi mahdollisesti tulla meidän käyttämäme ohjausliike, koska Manna siihen niin hyvin vastasi. Vaikka tämä oliin meille toki helppo harjoitus, koska Manna on helppo saada irtoamaan putkelle.

Keinua ollaan tehty alkeiskurssilla, mutta tuolloin oli käytössä säädettävä keinu, mikä oli laitettu ihan vauvakorkeudelle eli niin alas kuin mahdollista. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun suoritettiin normaalikeinu.

Kouluttaja oli ensin avustamassa laskevassa päässä ja sitten toisessa päässä, mutta Manna paineistui tästä ja vältti keinulle menemistä, kun piti samalla pälyillä, että mitäs tuo hyypiö tuossa tekee. Saatiin kuitenkin aikaiseksi muutama onnistunut suoritus ja jätettiin siihen.

Oma toimisesti otin vielä irtoamista kahden esteen avulla ja Mannahan ampaisi kuin tuulispää nami alustalle. Tämän viikon treeneissä olinkin tarkkana, että palkkasin Mannaa vain namialustalta en kädestä, jotta se oppisi irtoamaan ja musta se alkoi heti vaikuttaa. Nemillehän näin on opetettu alusta asti.

Treenien lopuksi koitin vielä keinua itsenäisesti ja Manna meni heti paljon reippaammin! Onneksi on pieni koira niin ehdin hyvin itse avustaa alastulossa.

Juomatauko lenkin lomassa

Eilen kävin tyttöjen kanssa aamulenkin pitkän kaavan mukaan ja otinpa tuon kamerankin ulkoilemaan, jos sitä vaikka saisi hyviä kuvia Mannastakin. Sirpa kun on Nemistä nyt ottanut niin hienoja kuvia viime aikoina.

Kierrettiin aurajoen rantaa ravattulaan päin ja sieltä metsän kautta takaisin ja kyllähän sieltä aika ihania kuvia vain onnistuin saamaan! Melkein koko lenkin sain pitää koiria vapaana, ainoasta alku- ja loppumatkasta piti turret laittaa hihnaan, kun tultiin autotielle.