Syksy saapuu

Säätiedotteet ovat luvanneet sadetta koko viikolle. Kyllä se helteinen kesä vain sieltä syksyksi muuttuu. Onneksi ilmat ovat vielä olleet täällä lounais-suomessa todella lämpimiä +15 astetta, joten pienestä tihkusateesta huolimatta ulkona kelpaa köpötellä vielä varsin kevyessä vaatekerroksessa.

Emännällä onkin pari vuotta takaperin ostettu haglöfsin yli kallis kuoritakki, jolla kelpaa mennä niin syksyn sateissa kuin talven pakkasissa. On ollut kyllä ehdottomasta satsaamisen arvoinen investointi.

Olen tässä jonkun aikaa etsinyt Mannalle kunnon sadetakkia tai itseasiassa olin ajatellut haaöaria. Hurtan sadematteli ja sadehaalarimallit ovat kovasti miellyttäneet silmää ja nettikauppojen sivuja olenkin tarkkaillut silmäkovana mahdollisten tarjousten toivossa. Niitä on itseasiassa nyt ollutkin. Useammassa nettikaupassa -10-20% Hurtan mallistosta. Silti esim. sademanttelille on hintaa jäänyt vielä hieman vajaa 40€.

Onneksi olin jo tutkaillut Hurtan kokotaulukoita ja mittaillut Mannaakin, koska eilisellä perinteisellä sunnuntain kirpparikirroksellani törmäsin kojuun, jossa nainen myi Hurtan sinistä sademanttelia. Kokokin vaikutti juuri passelilta 42. Olin ajatellut, että jos ko. manttelin tilaan olisin ottanut koon 40. Aloin sitä hypistellä ja katsella. Oli ihan priimakuntoinen. Kysyin myyjältä hintaa. Sanoi pyytävänsä manttelista 15€, koska on alunperin ollut niin kallis (tämän tiesinkin ja 15€ kuulosti ihan mielettömän halvalta hinnalta). Hän myös näytti puvun alkuperäistä pakettia, missä hinta oli 43.90€ (HUH,HUH oikein välineurheilua koiraharrastaminen).

5 minuuttia taisin jutella myyjän kanssa ja siinä ajassa hän ihan itse oma-aloitteisesti tiputti hinnan 12€ kautta lopulta 10€!!! :D Sain siis manttelin täysin ilmaiseksi.

Eilen sitten mannekiini sai uutta vaatekappalettaan sovitella ja tänään päästiin käyttämään manttelia ensimäisen kerrran. Kävimme 45 minuutin lenkillä lämpimässä syyssateessa ja takki oli juuri oikean kokoinen. Jalkoihin pujotettavat kumilenksut pitivät puvun hyvin paikallaan, eikä se häirinnyt Mannaa lainkaan. Väri nyt on hieman poikamainen, mutta silti olen ihan mielettömän ylpeä löydöstäni! Joskus niitä helmiä löytyy.

Itsekin olen pari takkia Mannalle koittanut surkeine ompelijan taitoineni tehdä, mutta kyllä tämä Hurtan takki on vain mielettömän hieno. Muuten en pahemmin vaatteilla koreile. Omatkin ovat lähinnä perus H&M:n valikoimaa, mutta urheiluvaatteissa olen sortunut suosimaan merkkituotteita, koska mielestäni niissä laadusta saa maksaa.

Juoksut alkoivat ja syksyn vailla suunnitelmia

Maanantaina ollut ATT:n agi pääsykoe meni meiltä sivusuun, koska Mannalla alkoi juoksut lauantaina. Että harmitti niin vietävästi! Koko kesän olen pääsykokeita odottantu ja kun vihdoin olisivat olleet ja olisi voinut käydä koittamassa meidän rahkeita päästä kurssille niin eikös tuo tyttö päätä sitten aloittaa juoksunsa osa 2.

Kävin kuitenkin katsomassa kyseiset pääsykokeet sekä kannustamassa kaveria ja hänen shelttiään. Nyt pidetään vain peukut ja varpaat pystyssä, että he pääsisivät kurssille!

Kokeeseen osallistui huikea määrä koirakoita. Suurin osallistujanumero minkä bongasin oli nro 38. Rotuja oli laidasta laitaan, mutta vain yksi sheltti taisi paikalla. Sitten löytyi niin villakoiraa, ranskanbuldoggia, koikkeria, tolleria kuin sakemanniakin.

Mitä nyt testiä seurasin sen 3h (!!), jonka se kesti niin jäi kyllä sellainen olo, että olsiimme Mannan kanssa voineet siellä pärjätä. Vaikein osuus olisi ollut toisten koirien pujottelu ja yleisesti se pitkä odottaminen. Koitetaan tammikuussa sitten päästä kurssille, jos sellainen silloin alkaa.

Juoksut ovat olleen edelleen helpot. Mannassa ei ole ollut huomattavissa käyttäytymiseroja pahemminkaan ja tyttö on pitänyt itsensä todella puhtaana. Väli 1. ja 2. juoksujen välillä olin aika tarkalleen 6kk. Olisi kiva jos Manna nyt hieman venyttäisi tuota väliä. Saisi olla hieman harvemmin.

Syksyn suunnitelmat ovat nyt tosiaan täysin avoinna. Mahdollista jatketaan TOKOa ja muuten perustemppuillaan. Odotetaan nyt ensin, että juoksut loppuvat niin päästään taas puistoilemaankin.

Jännitystä ilmassa

Maanantaina olisi ATT:n agilityn alkeiskurssin pääsykoe ja iski tänään hirmuinen jännitys. Piti oikein kaivaa IKEA:n putki varastosta ja hermojen rauhoittamiseksi harjoitella sitä.

Eipä siinä Mannan mielestä harjoiteltavaa ollut. Sujahti U-mallisenakin putkeet ilman pientäkään epäröintiä. Eniten jännittää miten Manna mahtaa tuolla käyttäytyä, että jaksaako ottaa kontaktia. Pitää varmaan käydä ostamassa kaupasta broilerin sisäfilettä, että pysyisi koiran focus täysin, mussa mahdollisen pujottelutehtävän aikana! :D

Opeteltiin tänään myös uusi temppu - kumartaminen. Manna oppi sen tosi nopeasti ja illalla jo tarjoi sitä muutaman muisti kerran jälkeen itsenäisesti. Mitähän seuraavaksi. Varmaan pyöriminen pitäisi saada omatoimiseksi.

Purkittelua

Luin viikko sitten Pertti Vilanderin kirjan: Koirankorjauskirja. Itse keskityin lähinnä siihen, mitä hän kertoi käyttämästään kolinapurkkimenetelmästä koirien koulutuksessa.

Kolinapurkki on siis tavallinen juomatölkki, jonka sisään laitetaan käytön jälkeen kolisevia kolikoita, muttereita, soraa tms. jotta purkki pitäisi meteliä. Tölkki on hyvä teipata kunnolla, jotta sisälmykset eivät varise ulos.

Itse koin energiajuomatölkit parhaimman muotoisiksi (sopivat paremmin käteen). Sisälle ostin kolisemaan muttereita, mitä läheisestä kaupasta sai huokeaan kilohintaan.

Alustusta:

Mannan kanssa olemme pitkin kevättä yrittäneet edistyä etenkin koirien ohitusten suhteen. Olemme käyneet ohikursseilla, kutsuneet kouluttajan kotikäynnille ja kokeilleet monia eriä positiivisen koulutustavan tekniikoita (naksu, huomion kiinnittäminen, positiivinen vahviste + kieltoe, herkun kanssa imuttaminen yms.), joita itse ehdottomasti päällimmäisenä koirankoulutuksessa suosinkin.

Oma yksilömme on niin kova luupää, että yrityksistä ja toistoista huolimatta tuloksia ei ole tullut. Koira ei ota kuuleviin korviinsa, vaikka tekisin mitkä kevätjuhlaliikkeet ja maanittelisin herkuilla.

Eräs toinen shelttituttuni on myös käyttänyt kovapäisellä kaverillaan kolinapurkkia, mutta en ollut sitä noteerannut sen enempää koulutusmetodina ennen kuin eräs toinen koiran omistaja kertoi käyneensä keväällä Vilanderin yksityiskoulutuksessa ja kertoi kolinapurkin auttaneen häntä todella paljon. Tutkin ensin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja kävin lainaamassa hänen kirjansa.

Kirjassa käytiin läpi niin pennun valinta, kasvatus kuin aikuis iän johtajuus ongelmat. Itse keskityin juuri kolinapurkin käyttömenelmiin ja sitä kuvaaviin ja havainnollistaviin esimerkkeihin, mitä hän kertoi uransa aikana nähneensä.

Kovimpien koirien kohdalla Vilander neuvoo, heittämään purkin koiran jalkoihin, mutta en koe sitä tarpeelliseksi Mannan kohdalla. Me käytämme sitä lähinnä EI- sanan vahvistuksena ja purkki saa aikaan myönteisen reaktion (=hakee katsekontaktin) jo vain taskussa ollessaa, kun sitä hieman rapisuttaan.

Olen käyttänyt kolinapurkkia nyt muutaman päivän. Olimme edellispäivänä ystäväni kanssa lenkillä.Alussa ystäväni joka ei ole itse ollut koskaan pahemmin tekemisissä koirien kanssa ihmetteli mukanani kantamaa purkkia ja taivasteli, että kivako se nyt purkin kanssa on lenkkeillä. Sanoinkin hänelle, että ei minulal ajatukseni ollut purkkia kantaa mukanani koiran loppu elämää - mikä osui juuri nappiin, koska tuloksia alkoi näkyä jo sillä lenkillä.

Lenkillä vastaamme tuli n. 10 koiraa. Näistä 3 ohitettiin haukkuen ja vetäen. 3 ilman haukkumista ja vetämistä EI käskyn ja pienen rapistuksen avulla ja 4 pelkän EI- käskyn avulla! Joten ainakin meillä tämä toimii. En myöskään huomannut, että Manna pelkäisi purkkia. Purkki herättää koiran takaisin tähän maailmaan ja ohituksen jälkeen haisteli maata ja tepsutteli eteenpäin niin kuin ei mitään.

Ohitustilanteiden lisäksi olen käyttänyt purkkia, autojen ohituksessa (mikä on jo todella hyvällä mallilla, bussit ja rekat saavat mennä melkein kaikki rauhassa ohitse) sekä lintujen jahtaamisen kieltämisessä.

Itse en jaksa uskoa, että tätä negatiivista koulutustapaa käyttämällä pilaisin koirani. Manna saa todella paljon rakkautta, rajoja ja huomiota posiitivisin tavoin muuten kotona, että tuskin tämä suhdetta horjuttaa. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa saada aikaan onnistuneita ohituksia pelkän EI- käskyn avulla.

Jos ja kun tätä blogia luetaan niin kertokaahan mielipiteitänne, jos tämä kirjoitus niitä teissä herätti. :)