tiistai 23. lokakuuta 2012

Voittajan on helppo hymyillä

Viime viikon torstaina arvoin iltaluennon ja episten kanssa, että kumpaan sitä menisi. Voiton vei kuitekin epikset, koska jo tiistain treenit olivat jääneet välistä koulun vuoksi - nyt oli siis koirien vuoro.

Ilmoitin molemmat koirat mini luokkaan, koska Nemihän on kerran epiksissä (ilmoittaessani sen medeihin) kieltäytynyt hyppäämästä ainuttakaan estettä ja kiertänyt ne kaikki oikein sujuvasti. Taisi olla tuolloin rimakauhua liikkeellä. Niinpä otin nyt varman päälle.

Pyysin laittamaan lähtölistaan ensin Mannan niin, että saisin sen kanssa "opetella" radan, koska on hieman hitaampi ja helpommin hallittavissa kuin Nemi.


Manna veti upeasti nollaradan ja pelasti emännän muutamassa kohtaa, kun olin hieman jäljessä ja väärin sijoittuneena radalle. Nolla ratoja tuli useampia, joten en sen enempää odotellut tuloksia, mutta kun menin katsomaan tuloksia niin MITÄ?!?! Mun pikku Manna oli räjäyttänyt potin ja pinkonut itsensä toisella sijalle vain 38 sadasosasekunninerolla 1. tulleeseen ja aika oli ihan parhaimmasta päästä.

Oli todella upeaa päästä ekaa kertaa palkintosijoille ja nähdä, että kyllä tässä on kehitytty ja, että hitaasti hyvä tulee, vaikka verenmakusuussa ei olla koskaan treenattu. :)

Ensimmäistä kertaa palkintosijoilla ja on helppo hymyillä- en vetänyt rataa kumisaappaissa ;)

Nemi veti myös tähän mennessä parhaan ratansa. Muutamia esteen ohituksia tuli siellä täällä ja itse otin siten ajatuksissa radan keskipaikkeilla hyllyn, kun halusin saada Nemin menemään estesarjan kokonaisuutena - eipä sillä ei sitä muutoinkaan kirkkaille sijoille olisi päästy. Mutta ehdottomasti olen tyytyväinen, että rata oli nyt etenevää suorittamista eikä ohjaajan syliin hyppimistä.

Radat on kuvattu, mutta valitettavasti tietokone ja kamera eivät tee yhteistyötä, joten en ole saanut niitä vielä koneelle.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Tänään olin Turun messukeskuksessa seuraamassa ryhmänäyttelyä, joissa moni tuttu koira kävi tiukan ruotsalais tuomarin tuomaroitavana. Tuomari piti aikamoista tahtia niin, että useamman koiran esittävät saivat kyllä pistää vauhdiksi, että ehtivät koiran vaihtaa.

Jälleen nähtiin upeita tuloksia kehässä ja kaipuu sinne päästä itsekin oman koiran kanssa nosti taas päätään. Eikä asiaa helpottanut se, että pääsin handlaaman tuttavan koiraa PN-kehään. Jos vain... Ensi kuussa olisi Turussa KV näyttely, jossa on Irlantilainen tuomari. Ilmoittautumis aikaa olisi huomiseen, mutta 50€ maksaminen siitä, että saisin Nemille sen H:n on vain aivan liian korkea hinta, joten tyydymme jälleen vain turistin rooliin.

Harrastusrintamallekin kuuluu uutta, olen nimittäin saanut Nemille ryhmäpaikan ATT:ltä samasta ryhmässä jossa Manna treenaa. Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa molempien kanssa treenaamassa ja kahden koiran ohjaaminen luo kyllä haasteita, koska molemmat ovat hyvin erilaisia ohjattavia. Siinä missä toista saa melkeinpä työntää menemään itsenäisesti on toinen jo mennyt kaksi estettä edeltä ja koitat pysyä itse perässä. :)

Viimeviikon puolukka saalis.
Juoksuja täällä edelleen odotellaan. Nemi täytti kk sitten 2 vuotta ja juoksut antavat edelleen odottaa itseään. Väliä nyt se 12kk +. Toisaalta ihanne, että väli on pitkä, mutta kun tässä odotellaan vasta toisia juoksuja olisi kiva tietä, koska mahtanevat tulla.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Aina mielessä - ruoka!

BARF = Biologically Appropriate Raw Food

Silmiin osui aamulla ystävän linkittämä facebook tykkäys - kohteesta Musch. Heillä on tällä hetkellä vireillä ruokakampanja facebookissa. Homma menee yksinkertaisimmillaan niin, että sivulle ja tykkäät siitä, jolloin olet lunastanut itsellesi 500g Barf- kana-aterian.



Tänä päivänä, kun moni tieto kulkee julkisen median kautta on helppo saada nävyyttä juuri tämänkaltaisilla kampanjoilla. Lisänäkyvyyttä saadaan toki vielä antamalla sivulle eksyjöille lisäporkkana: Bloggaa ja saat 5 ilmaista BARF- ateriaa (kyllä sen yhen lisäksi).

Jotta ei nyt täysin menisi mainonnan puolelle niin olen itsekin olut kiinnostunut osittaisesta barffauksesta, mutta Nemi heikon vatsan takia, on tuloksena ollut yleensä 3-4 päivän ripulikaaos ja te tiedätte mitä se on!

Katsotaan siis, jos tämä sopisi meille. Kokemusta lähinnä kanan kauloista jotka eivät sopineet (osittain ehkä sen vuoksi, että joku ahne koira syö ne kutakuinkin kokonaan... meneehän sitä vähemmästäkin vatsa sekaisin). Isot hirven luut eivät kyllä ole samanlaista kaaosta saaneet aikaiseksi.

Kuuluu meille muutakin kuin mainontaa - mutta siitä sitten toisessa postauksessa! Ja tervetuloa uudet lukijat ketkä tämän kampanjan avulla sivuille löytävät! :)














maanantai 23. heinäkuuta 2012

Manna 3v!

Sunnuntaina karautin suoraan töistä ATT:n hallille, missä kisattiin agilityn MM- maajoukkue paikoista. Tuli paikalle juuri sopivasti minien puolessa välissä ja ei voi kuin olla ylpeä omasta rotuvalinnastaan, koska tänä tälläkertaa koko minien maajoukkue koostuu shelteistä! 

vasemmalta oikealle Annika & Wiima, Carolina & Kerttu, Anni & Ralli, Anu & Riina ja Sini & Sonic  
 Oli upeaa nähdä näiden taitavien ohjaajien ja koirien työskentylä. Omakin innostus taas nousi entisestään lajia kohtaan! Aiemmassa tekstissä mainitsin, että olen metsästellyt uusia agilitykenkiä ja karsinnoissa pääsin kokeilemaan suunnistajien suuressa suosiossa olleita Inov-8 X-talon 212 kenkiä, joita Agi.fi oli tuonut koirakansalle kokeiluun.

Kengät ovat höyhenen kevyet noin pikaisella testillä kokeiltuna (jalassani oli hallilla laadukkaat juoksulenkkarit, jotka myös (mukamas) kevyet. Nappulat ovat pehmemmät kuin esimerkiksi normaaleissa jalkapallo nappiksissa (mikä tosi karhealla alustalla lisää kulumista).

Onneksi myyjät olivat oikealla asenteella liikkeessä ja sain napata kengät mukaani ja lasku tulee sitten perästä ensikuun puolella mikä sopii paremmin kuin hyvin tämän hetkiseen finanssipolitiikkaani.

Manna täyttää tänään jo 3 vuotta ja synttäreiden kunniaksi tyttö päätti aloittaa 4. juoksunsa pitäen edelleen melko tasaista 6kk väliä. Sankari on saanut tänään extrapaljon "tippuneita" herkkuja emännän ollessa keittiössä hääräämässä (tähän väliin voitte kuvitella kuinka kärsivältä Nemi on näyttänyt, koska hänelle herkkuja ei ole tippunut). ;)

Tulevaisuudelle on suunnitteilla Mannan streilointi jossain vaiheessa, koska neitiä en aio jalostuksessa käyttää. Mahdollisesti vielä tämän vuoden aikana loppuvuodesta. Lisäksi tavoitteena on treenata aktiivisemmin ja saada onnistumisia niin itselle kuin koirallekin.


Paljon onnea MANNA!



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Uusi herääminen

Kaksi viikkoa sitten uskaltauduin vihdoinkin agility-kentälle, kun jalka alkoi antaa viitteitä siitä, että se kestäisi jo moisen rääkin.

Aloitimme uudessa ryhmässä ja hieman jännityksellä menin hallille, koska en osannut yhdistää ohjaajan nimeä kenenkään kasvoihin. Yllätys olikin varsin mukava, kun tiesin ohjaajan. Hän oli jokunen vuosi sitten ollut vetämässä muutaman koulutuskerran, kun vasta aloittelin Mannan kanssa agillity-uraa kesäkurssilla ATT:lla.

Pidän ko. kouluttajan tyylistä. Ensimmäisen kerran perusteella hän ajatteli, että meidän kompastuskivemme olisi sivuttaisetäisyyden saaminen, koska Manna on aika lailla kiinni mussa. Viime viikolla ratana olikin sitten paljon juoksemista ja eteenlähettämistä, minkä jälkeen ohjaaja veti sanansa takaisin. Eli kyllähän työ tyttö irtoaa ja juoksee, mutta herneet tuolla aivokopassa ei ole lainkaan mukana. Taitaa koira ajatella, että mennään vain lujaa, kun tuo emäntäkin menee.

Lopputunnista teimmekin yksinkertaista harjoitusta, josta on helppo muokata erilaisia ohjauskuvioita. Kentällä oli siis U-putki-este-U-putki-este ympyränä ja ohjaajan oli tarkoitus seistä kahden hypyn välissä ja mahdollisimman vähin avuin saada koira itsenäisesti suorittamaan esteitä.

Huomenna mennään vielä treenaamaan ja sitten treenit taitanevat jatkua vasta syksyllä, jos kouluttaja ei ole maisemissa. Viime kerralla nilkkaanikin liittyen aloimme keskustelemaan kengistä ja taitanee olla paikallaan, että itsekin ostaisin paremmin lajiin sopivat pitävät kengät. Suunnistajien kengät tuntuvat olevan lajissa suosiossa. Tällöin jalka ei lähde sivuttain liusuun mikä olisi juurikin se mikä saa nilkkani nivelsiteiden sanovat uudelleen riks,raks ja poks.

Kesäkuun alussa oltiin shelttiriehassa



Nemin TOKO kurssi loppui myös parisen viikkoa sitten ja sieltä saimme sitten eväät harrastuksen alkuun. Lajia on vain niin erilaista harjoitella, koska siinä suurin työ tehdään kotona ja tunneilla saadaan vain peruspalikat. Joten kotona vain treeniä, treeniä. Olisihan se hienoa, jos tuo pallopää joskus saisi vaikka tuon ALO1 tuloksen, vaikka muutoin edelleen olen sitä mieltä, että koko laji on hieman pikkutarkkaa nipottamista.

Tässä keväällä/alku kesästä oli pidempi jakso, kun olin täysin valmis viemään nuo kaksi turria karvalapastehtaalle, mutta nyt alkaa jo helpottaa ja tuntuu, että tyttöjen kanssa jaksaa taas tehdäkin - onneksi.

Ohelmassa mm. nakinsyöntikisa.
Nemi kävi viime syksynä Elina Jänesniemen pentukurssin ja mieleni tekisi kovin ilmoittaa se uudelle kurssille, mutta 2. juoksuja ei ole vielä kuulunut (väli nyt 8kk), joten tuurillani, jos tytön kurssille ilmoitan alkavat juoksut juuri silloin. Koska kurssikertoja ei saa korvattua en halua ottaa tätä riskiä vaan odottelen, että juoksut sieltä tulevat kun ovat tullakseen.

Nemi on aina ollut kova merkkailemaan, voisi melkein luulla, että se on siinä taipumuksessaan uroskoira, joten sen varaan on täysin turha laskea juoksujen lähestymistä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

TOKOa

Aloitimme tänään Nemin kanssa TOKO kurssin nuorille ja aloitteleville koirakoille (alo- luokan liikkeitä) Tuijan koirakoulussa. Olen käynyt Tuijan luona niin Mannan kuin Neminkin kanssa erikursseja, mutta nyt ensimmäistä kertaa ihan varsinaista TOKOa.

Kuten aiemmassa tekstissä kirjoitin on agility tämän vuoden puolella hieman jäänyt ja kiinnostus tuota pikkutarkkaa nysväämistä kohtaan kasvanut. Nemin välillä yliaktiivisenkin luonteen vuoksi ajattelin, että se voisi olla tuolle tuittupäähäslääjälle sopivaa vastapainoa, kun joutuu oikeasti käyttämään niitä kahta hernettä siellä aivoissa. :)

Pohjamme lajiin on täysin nolla. Emme ole treenanneet mitään liikkeitä. Ensimmäisen kerran aiheena oli luoksepäästävyys,perusasento ja seuraamisen alkeet. Perusasentoa olin nyt muutama päivänä ennen tämän päivän kurssia treenannut ja se sujuikin aika kivasti. Seuraaminen oli meille ihan uusi juttu ja sitä sitten mentiinkin askel kerrallaan pikkuhiljaa. Nyt on sitten viikko aikaa treenailla kotona. Hienosti Nemi jaksoi keskittyä kokko tunnin tekemiseen. Aina välillä hieman leikittiin.

Kotiläksy: sanan liittäminen perusasentoon ja käsiliikkeen häivytystä hiljalleen. Seuraamisen treenausta.

Olisi luullut, että tunnin keskittymisen jälkeen koira olisi ollut väsynyt, mutta vielä jaksoi puolituntia juosta pitkin luolavuorta Manna kintereillään. Nyt on tosin kaksi hiljaista koirataljaa lattialla.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Erittäin Hyvä ellei täydellinen

Lauantai aamuna klo 8.00 odoteltiin haukkujen kanssa, että Nemin kasvattaja tuli nappasemaan meidät kyytiin ja matka kohti Harjavallan näyttelyä alkoi. Näyttely olikin ainut mikä on tänä vuonna kalenteriin merkitty.

Tarkoitus oli mennä viettämään mukava näyttelypäivä tavaten näyttelypuolen tuttuja ja nauttia kauniista säästä mikä tosin ei sitten tälläkertaa millään muotoa toteutunut, koska oli kylmää ja märkää ja vettä satoi vähintäänkin pienenä tihkuna koko ajan- perus Harjavallan näyttelyilma siis. Tai tämän kuvan ainakin sain kun ihmisten juttuja kuuntelin.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 80 shelttiä, jotka oli jaettu 3 eri tuomarille. Nartut arvosteli Montenegrolainen Senja Vretenicic ja tuomarin toimintaa kuvasi hyvin Marjo blogissaan (hän omistaa Nemin siskopuolen).

Itselläni oli suuret toiveet saada pienelle karvattomalle bikinimalli-Mannalleni vihdoin se EH- tulos, koska onhan sanomattakin selvää, että tyttö on vähintään ERITTÄIN HYVÄ eikä vain hyvä tai tyydyttävä niinkuin jotkut tuomari ovat kehdanneet väittää.

Kehässä Manna esiintyi jälleen kauniisti, vaikka viime viikkojen mätsäriharjoitukset eivät olleetkaan menneet niin mallikkaasti, vaan oli hypitty ja pompittu minkä kerettiin. Taitaa siinä oikeassa näyttelytilanteessa kuitenkin olla se jokin myös koirille, että nyt täytyy käyttäytyä.

Pöytää tai ts. tuomarin tutkimista Manna on alkanut selkeästi jännittämään, mutta onneksi sain tytön pysymään suhtalaisen ryhdikkäänä pöydällä, vaikka pientä maihin menoa meinasi tulla. Liikkeissä esiintyi kauniisti ja jaksoi seistä paikallaan tuomarin antaessa lopullista arvioitaan mikä olikin sitten todella mielenkiintoista luettavaa. Arvostelua lukiessani piti oikein silmiä hieraista, että onko tämä oikeasti EH:n arvostelu, koska mitään hyvää kuin oikea koko ei juurikaan ollut. Olemme mielestäni saaneet Mannalle paremman kuuloisen arvostelun, jopa T- tuloksella.

Harjavalta 5.5.2012 Senja Vretenicic, Montenegro Tulos: AVO EH

"2 and half years. Correct size. Too ligh bones. Need better type of head. Correct topline. Need to have better anglucations. Coat need to be better quality. Movement need to be better"

Mutta ette voi kuvitella ylpeyttäni, kun tyttö tuon sinisen nauhan sai! :) En ole koskaan pahemmin ilonkyyneliä tirauttanut, mutta kyllä nyt sellainen silmäkulmaan tuli ja Manna pieni taisi oikein pelästyä, kun vain nappasin hänet syliin riemuissani.

Mannan kasvattajan mies otti meistä muutaman kuvankin näyttelyissä, toivotaan, että kuvat päätyisivät joskus minulle niin saisin ne tänne lisättyä. Sillä välin kuvia perjantaina näyttelytreeneistä meidän pihalla:

Anyway Wild And Windy "Manna", Shet Up Qasandra "Nemi", Pilvimarjan Nokipoika "Kovu", Shetwood Dazzling Lady "Stella" ja Pirtelön Sisu "Sulo" © Sonia Delatte
Mätsäreitä tuli myös ahkerasti kierreltyä menneillä viikoilla, kaikkiaan kolmessa ja jokaisesta Nemi sijoittui hienosti palkintopallille. Ei voi kun ihmetellä tuota koiraa, mutta sillä on kyllä ihan uskomattomat liikkeet ja liikkuu niin kauniisti. Joten ei se ole ihme, että kiinnittää tuomarien huomion - hyvällä tavalla.

Agility on ollut koko kevään aika tauolla, koska tuntuu, että aina on ollut muuta menoa torstaihin, jolloin Mannan treenit olisivat. Olenkin nyt jonotuslistalla alkuviikon mölliryhmään. Lisäksi treenamista on keskeyttäneet niin juoksut kuin emännän jalan venähtäminen. Toivottavasti tällä viikolla päästäisiin jo treeneihin piiitkästä aikaa. Mahtaakohan tyttö enää edes muistaa mitä koko agility on.

Hieman olen miettinyt myös, että jos pitäisin ensi syksyn agilitysta taukoa - etenkin, jos uutta ryhmäpaikkaa ei osu kohdalle.

Vielä viimeisiksi viisaisiksi sanoiksi voisin tähän lisätä erään koiraihmisen lausahduksen näyttelysaralta oli tulos mikä oli niin: "paras koira tulee aina omassa kyydissä kotia". Näinhän se on. :)

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kuulumisia kuvien muodossa






Nemi kävi viime kuussa tarkeissa ja tulokset olivat mitä mainioimmat. Tytön luusto on vankkaa ja priimaa tekoa eli tytön tulokset: kyynärät ja polvet 0/0 ja lonkat A/A. Näyttelyitä ei Nemille ole suunnitteilla, mutta Mannan olen ilmoittanut Harjavallan näyttelyyn.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Still alive

Viime viikolla kävin tyttöjen kanssa ATT:n epävirallisissa agilitykisoissa pilke silmäkulmassa ja odotuksia vaikka, koska tiesin, että pitkä tauko treenaamisessa (etenkin Nemin kohdalla) ei voisi tietää muuta kuin katastrofia. ;)

Manna kuitenkin treenien puutteesta huolimatta yllätti emäntänsä täysin repäisemällä 0-radan! Mannan
Tässä surkeaakin surkeampi laatuinen video (formaatin muutos heikensi laatua).

Nemi kuten oletettua piti hauskaa sydämensä kyllyydestä ja keräsi mahtavat pisteet --> 80!! (ai niin ne olikin virhepisteitä....)





Viime viikolla pitkän harjoittelu+työputken päätteeksi menin ulkoiluttamaan koiria pidemmän kaavan mukaan ja otin ulkoilutukseen samalla myös aivan liian vähälle käytölle jääneen kameran. Tässä siis tunnelmia lumisesta Turusta.

I'm flying...




M:"Nyt sinut nappaan.."