Kisat sivusuun

Tänään oli tarkoitus kiitää agilityn seuramestiksessä, mutta Mannalla alkoi juoksut tällä viikolla (mikä tosin ei olisi ollut este osallistumiselle). Sinänsä hyvä juttu että juoksut alkoivat, vaikka nyt mestikset ja ensi viikon epiksetkin jäävät väliin niin Elinan kurssille pääsen osallistumaan ainakin toisen kanssa! :)

Itse lähdin perjantaina helsinkiin viettämään hieman lomaa näistä omista hännän heiluttajista. Ja kyllä olinkin sen tarpeessa! Niin arjenilostuttajia, kuin nuo koirat ovatkin niin kyllä itse kaipaan sitä, että saan nukkua aamulla pitkään, tehdä päivällä mitä lystää ja jatkaa vaikka illalla vielä johonkin ilman, että tarvitsee potea huonoa omaatuntoa koirien vuoksi.

Onneksi on ihana ystäväni suostui tytöt ottamaan hoitoon niin sain pienen irtioton arjesta. :) Nemikin täyttää huomenna jo yhden vuoden. Niin se aika vain rientää, juurihan Nemi meille tuli. Toivotaan, että vuoden ikä toisi vähän järkeä tuon koiran päähän ja sisäsiisteys alkaisi vihdoin iskostua selkärankaan..huoh..Juoksuja tytöllä ei ole ollut vieläkään (tai ainakin ovat menneet multa tätysin ohi, jos ovat olleet). Mannallahan juoksujen väli on ollut nyt tasaisesti se 6kk. 

Kohta olisi tarkoitus lähteä tyttöjä hakemaan takaisin kotiin. Ehdin tässä kotona tovin olla niin siivosin paikat kuntoon, ilman että toinen pakenee imuria hengen hädässä samalla kun toinen yrittää parhaansa mukaan tappaa sen. :)

Nemi 10vko

Muutoksen tuulia

Blogin päivittäminen on jäänyt aikalailla taka-alalle, mutta tänään siihen tarjoutui oiva tilaisuus, koska on vapaapäivä töistä ja syksy ilmoittaa hiljalleen tulostaan, koska se on rummuttanut ikkunalautoja aamusta saakka eikä loppua näy tulevan. Mitä sitä muutakaan siis tekisi vapaapäivänään kuin olisi kotona koneella ja päivittäisi vihdoin tämän blogin itseni ja teidän lukijoiden iloksi. Jospa se vauhdittaisi tuon 10000 (WAU!!!) klikkauksen rikkoutumista. :)



Viime kuun vaihde meni aikalailla muutto puuhissa kuten tämä koko alku kuukausi. Sain heinäkuussa ilmoituksen, että olen päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi Turun ammattikorkeakouluun mikä osaltaan siivitti muuttoaikeitani.

Itseasiassa samana päivänä, kun matkasin kohti tämän nykyisen asuntoni näyttöä sain tuosta opiskelupaikasta tiedon ja sehän vain tsempasi, että tämä asunto on saatava. Hyvinä puolina mainittakoon:

a) koulu on toisella puolen tietä (joten tulen todennäköisesti aina olemaan myöhässä)
b) asunto on isompi kuin vanha 53,5  neliöstä -> 59 neliöön
c) asunto on myös halvempi kuin vanha
d) mahtavat ulkoilumahdollisuudet (vaikka olen niistä nähnyt vasta murto-osan)

Ei voi siis kuin sanoa, että mulla on ollut mielettömän hyvä tuuri tämän kämpän suhteen. Nyt kun elelen yksin tyttöjen kanssa on alkanut ymmärtää oikeasti yksinhuoltaja koiranomistajan arkea. Töistä on tultava heti työpäivän jälkeen kotiin eikä voi jäädä sen pahemmin mihinkään hengailemaan. Sama pätee loppu päivää. Ei koiria yksin mielellään halua enää loppuillaksi jättää, joten se karsii aina omaa viihteelle lähtemistä, mutta onneksi tämän voi paikata sillä, että hankkii useammalle illalle/päivälle koira-aiheista ohjelmaa!! :D

Elokuun ensimmäinen viikko alkoi meinaat verrattaen agility-painotteisissa merkeissä, koska Mannan viikottainen alkeisjatko kurssi jatkui jälleen kesätauon jälkeen ja olin ilmoittautunut myös ATT:n järjestämälle 4x kesäkurssille.

Heti maanantaina olisi siis kepeät 3h treenit. Manna jaksoi kuitenkin hyvin vaikka omissa treeneissä kyllä huomasi, että tytön keskittyminen ei ollut enää huipussaan. Kesäkurssilta saatiin paljon uusia oppeja - etenkin ohjaaja. Joita aletaan sitten hiljalleen omissa treeneissä työstämään.


Ryhmäpaikan haku on nyt myös tullut ajankohtaiseksi, koska alkeisjatkokurssi viimeinen kerta on kuun lopussa. Toivotaan, että paikka irtoaa ja treenit voivat jatkua. :) Syyskuuksi kalenteriin on buukattu molemmille koirille Elina Jänesniemen jatkokurssi. Voisi siis sanoa, että laji on vienyt todella hyvin mennessään vaikka ollaan vasta aivan alkutaipaleella.

Hieman arvelluttaa, että tytöt voivat huonoimmassa tapauksessa molemmat aloittaa juoksunsa ensi kuun puolella, kun tämä Elinan kurssi on. Mannalla on väli ollut sen 6kk ja osuisi jälleen tuohon syyskuuhun. Nemihän ei ole vieläkään ensimmäisiä juoksujaan aloittanut (tai ainakaan en ole huomannut) vaikka merkkailemista onkin ulkona tehty jo pitkin loppukesää tiheämmin.

Myös näyttelyt on tämän vuoden puolelta koirieni osalta käyty. Mannalle näyttelyitä kertyi yksi ainoa tammikuussa ollut Turun näyttely ja nyt vain odotetaan, että karvat kasvaisivat takaisin ja sitten ilmoitan sen heti johonkin sopivaan näyttelyyn metsästämään sitä H tulosta, kun ikää on jo yli sen 18kk pitkältikin.

Nemin viimeinen koitos oli Salossa. Näyttelypäivän aamuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa paikalle lähteä, koska Nemi yllätys, yllätys päätti esittää itsensä pystykorvaisena. Jos tuomarina olisi ollut suomalainen tai pohjoismaalainen en olisi paikalle edes vaivautunut.

 

©Sirpa Saari

Mutta meillä oli mahtava päivä. Puolalainen tuomari Andrej Stepinki oli kiltti ja mukava vanhempi herramies, joka heltyi antamaan meidän pystykorvalle EH tuloksen mistä olin aivan riemuissani! :) Koska olin täysin varautunut tyydyttävään tulokseen, koska pystyt korvat sotivat aika lailla rotumääritelmää vastaan. Myös ystävät pärjäsivät hyvin. Tuli viimeistä ERI tulosta ykkösruusuketta varten, kuten V-SERTIÄ ja SA sijoituksia. Onnea kaikille niistä. :)

Paljon onnea Manna!

Paljon onnea Manna <3

 Se kaikkein rakkain ensimmäinen koirani täyttää tänään jo 2 vuotta. Voisiko sanoa, että neiti on nyt aikuinen nuori nainen eikä enää pieni pennun napero.

Täältä voi lukea ensimmäisiä ajatuksia, joita mielessä liikkui, kun Manna meille kotiutui kaksi vuotta sitten syyskuun 11. päivänä. Muistan vielä hyvin sen jännityksen, kun odotettiin, että päivät matelisivat eteenpäin niin, että saisimme vihdoin hakea pienen karvapallon kotiin.

Mannan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa

Ennen Mannan kotiutumista olin ehtinyt lainata turun kirjastoista yhden jos toisenkin koirakirjan ja yrittänyt tankata päähäni kaiken mahdollisen tiedon koiran omistajuudesta ja siitä kuinka koiranpentu kasvatetaan mallikelpoiseksi koirakansalaiseksi.

Niiltä harvoilta koirallisilta tutuilta, joita itselläni tuohon aikaan oli kuulin paljon "uhkakuvia" neulahampaisesta pienestä hirviöstä, joka tuohoaa kaiken eteensä tulevan. Joten yllätys oli suuri, kun Manna olikin todella helppo pentu. Siitä kertoo mm. hyvin se, että Mannan rakkain lelu ankka, jonka Pauliina meille toi on edelleen ehjä kahden vuoden jälkeen.

Manna ja ankka tänään

Ja täytti odotuksemme koiran omistajuudesta täysin. Myös rotuvalintaan olen ainakin itse ja varmasti T:kin todella tyytyväinen. Sheltissä on poweria, mutta se jaksaa myös olla aloillaan (vaikka yksilöllisiä eroja toki aina löytyy).

Mannan pentuaika sujui pienten vatsanpurujen jälkeen mallikkaasti ja kaikenkaikkaan tytöstä on tullut oikein kaunis pieni paimenkoira.

Mannan kahteen vuoteen on mahtunut niin agilitya, terveystarkastuksia, joista saatiin hienot tulokset sekä näyttelyitä. Ja tulihan Mannalle "pikkusisko" viime vuoden puolella.

Tuomarit eivät ole olleet samaa mieltä pienen tähteni slimfit lookista, joten näyttelymenestys on jäänyt vähäiseksi. Mannan kohdalla tavoitteeni on jonain päivänä saada EH tulos näyttelyistä ja sitä myötä myös AVA ja AVA-H titteliin oikeuttava näyttelytulos - eli vähintään H. Tällä ei kuitenkaan ole kiire vaan odotellaan rauhassa, että neiti kasvattaisi vähäistä turkkiaan hieman lisää, koska tämän hetken tilanne on tämä ;).

Sitä kutsutaan karvanlähdöksi

En osaa enää ajatella elämää ilman koiria ja niitä tulee varmasti itselläni olemaan tulevaisuudessa aina. Vaikka jo kahdessa koirassa niin paljon eri ominaisuuksia hyviä ja huonoja niin kyllä ensimmäisellä koiralla taitaa aina vain olla se paikka lähinnä omistajan sydäntä. <3

Toivottavasti saamme Mannan kanssa vielä monen monen monia vuosia olla yhdessä!

Mistä on kunnon loma tehty....

... koirista, mökkeilystä, saunomisesta, hyvästä ruoasta ja juomasta sekä tietenkin mitä parhaimmasta seurasta!

 

Kaikki koirat samassa kuvassa

Viime viikko huipentui viikonloppuun, koska Pirkko oli kutsunut meidät Köyliöön viettämäänmökkielämää viikonlopuksi kera koirien. :) Ensin ohjelmassa oli kuitenkin Pöytyän näyttely, johon Katriina osallistui Pepin kanssa ja minä Nemin.

Karttahaut olivat arvioineet ajomatkan pidemmäksi kuin se olikaan ja niinpä olimme paikalla jo ennen kahdeksaa kehien alkaessa vasta tasan klo 9.00. Vettä tulla tihutti ja matkalaisten mieli oli yhtä harmaa. Me kun maksamme siitä, että saamme juosta nurmikolla koiran kanssa sateessa.... :D

©Sirpa Saari

Onneksi kuitenkin kuuluttajan aloittaessa puheenvuoroaan toivottaen kaikki samalla tervetulleiksi viettämään näyttelypäivää alkoi aurinkokin pilkistellä pilvien takaa ja lähes kokonaisuudessaan sheltit selvivät sateetta, ihan viimeistä luokkia lukuunottamatta.

Paikalle oli ilmoitettu ennätyksellisen VÄHÄN koiria. Vain 17 kappaletta ja yllätykseksi suurin luokka oli avoimien urosten luokka. Narttujen luokissa kun oli vain muutama koira/ luokka. Itse pystyin esittämään ensimmäistä kertaa Nemin mielestäni todella rennosti, koska olin jo alistunut kohtalooni, että ei sieltä paljoa H:ta parempaa korvien vuoksi tule. :) Koira ravasi kauniisti ja maasta esittäminen sujui jo jos ei erinomaisesti niin ainakin melkein. Olin asettanut Nemin hyvin ja tyttö jaksoi keskittyä, vaikka aluksi hieman pöydällä jänskätti.

Kuten arvelin tulos oli H, mutta kehäsihteerikin mainitsi minulle arvostelua antaessaa, että tulos johtui korvista ja tämä myös arvostelussa erikseen luki, mikä on mielestäni hieno, juttu, että tuomarin antamalle arvostelulle on jokin selkeä peruste, koska sanomattakin on selvää, että oikeilla korvilla Nemi olisi ERI:n tyttö. :)

PÖYTYÄ 16.7.2011 Tuomari: Marja Talvitie, Suomi Tulos: JUN H

"Kookas, kokoonsa nähden hieman kevytluustoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Korvat saisivat taittua paremmin. Hyvä kaula ja ylälinja ja takakulmaukset. Liikkuu hyvin sivulta katsoen. Palkintosija tulee korvista."

JUN ERI1 SA PN2 SERT

Vaikka itseä taas kovin harmitti Nemin tulos (vaikka syy olikin selvä) niin onneksi iloa toi kasvattajan mahtava näyttelytulos! Hänen pieni sinisensä sai tiukalta tuomarilta ensin ERI SA:n mistä jo riemastuimme täysin, kunnes vielä kilpailuluokassa tulokseksi tuli lopulta PN 2 kerta sertifikaatin!! :) ONNEA!!!!

Sateinen matka Köyliöön taittui huomattavasti keventynein mielin ja paikan päälle päästyämme sade vielä ilmoitti läsnäolostaan, mutta lopulta meidän naisten sekä 7 sheltin onneksi aurinko alkoi paistaa! :)

Peppi odottaa kielipitkällä omaa vuoroaan

Saatuamme tavarat ja koirat purettua autosta ryhdyimme heti tuumasta toimeen ja aloimme laittaa ruokaa. Kaikilla olikin jo kova nälkä ja perunat maistuivat itse kullekin. Koirat saivat myös oman osansa herkuista - nimittäin makkarat ja voisi sanoa, että koirien täydellinen huomio oli taattu.

Iloinen emäntämme Pirkko alkoi lämmitellä paljua,  joka olikin meille kaikille vieraille täysin uusi kokemus ja itse olin täysin myyty!! Sellainen täytyy saada meidänkin mökillemme viimeistään ensi kesäksi. Koska mökkimme ei ole veden äärellä olisi mitä mahtavinta paljuilla kesällä ja talvella.

Palju

Mökin edustalla virtasi myös joki johon me hurjimukset uskaltauduimme ja virtaus olikin todella voimakas, joten saimme kunnon kuntouinnit kaiken sen ruoan ja juoman ohelle. Veteen ei koirista uskaltautunut kukaan muu kuin pikkuinen Milla emäntänsä perässä, mutta onneksi oli monta auttavaa kättä niin, että hölmistynyt pikkukoira saatiin takaisin maankamaralle.


Koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä koko viikonlopun ja täytyy sanoa, että tarvitseeko sitä mitään enempää - ei mun mielestä. Oli ihana katsoa, kun koirat saivat leikkiä ja peuhata niin paljon kuin halusivat.

Nemi ja muikea ilme. :D

Lisää kuvateksti

Kesätyttö Hertta

Olen nyt reilu vuoden omistanut digijärkkärin ja mielestäni ihan tämän kevään/kesän aikana kuvani ovat parantuneet selkeäsi. Kuvia on tullut otettua paljon ja silmä on alkanut harjaantua ja rajaukset ovat entistä selkeämpiä ja tiiviimpiä.

Mökillä otin paljon luonnollisia kuvia. Annoin koirien temmeltää ja itse istuin tuolissa valmiina ottamaan kuvan. Toki joukkoon eksyi myös näitä täysin kontrolloituja otoksia kuten, tuon kirjoitukseni aivan ensimmäinen kuva, jossa kaikki seitsemän koiraa ovat. Kuvaa ottaessa etualalla oli kaksi pidättekemässä koiria: "ei tule, paikka...istu...hyvä... paikka... siinä hyvä...". :)

erittäin onnistunut tilannekuva

Lukijoita piisaa

Olen aika otettu, että blogiani on napsautettu auki, jo likemmäs 9000 kertaa! Hämmenystä aiheuttaa etenekin se, että en ole millään muotoa lahjakas kirjoittaja ja "tarinoija" (onko tuo edes sana?) ja silti jaksatte lukea karvaturrien kuulumisia. :) Nautin itse suuresti lukea blogeja, joissa kirjoittajalla on sana hallussa ja hän osaa kertoa aiheesta kun aiheesta kiinnostavasti.

Esimerkiksi kun itse kirjoittaisin ehkä tylsästi näin: "oltiin tänään epiksissä Mannan kanssa ja Nemi oli mukana kannustusjoukoissa" kirjoittaisi joku muu mahdollisesti näin: "vaikka ilmatieteenlaitos lupasi sade/ukkosrintamaa Saloon lähdimme silti ilmojen haltijoita uhmaten Mannan kanssa kohti epiksiä. Nemi tuli tottakai mukaan "siskonsa" tsemppariksi kotijoukkoihin." :) Ehkä mä vielä petraan ja yllätän teidät lukijat aina välillä.

Eli tuo ylläoleva oli tosiaan totta. Epiksissä oltiin ja sijoitus oli eilen 17/21. Kiitos Pirkolle radan kuvaamisesta! :) Paljon on vielä emännällä opittavaa ohjaamisesta, mutta kun rataa nyt itsekin katsoo mielestä Manna menee tosi kivaa vauhtia.

Tätä ei saa sanoa ääneen, mutta jos ihan hiljaa kuiskaten... Nemi on ollut sisäsiisti nyt kolme päivää putkeen vaikka olen ollut 9h päivässä töissä matkoineen.  Voi siis toivoa, että asian suhteen olisi tapahtumassa jonkilaista edistymistä. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn!



Viime viikonloppuna käytiin Hyvinkäällä pyörähtämässä Autralialaisen tuomarin kehässä Nemin kanssa ja sijoitus jälleen H (KORVA!!!!). Arvostelu löytyy Nemin omalta välilehdeltä. Täksi vuodeksi on vielä kaksi näyttelyä maksettu: Pöytyä ja Salo. Oma rajani korvien kanssa taistelussa alkaa tulla hiljalleen vastaan ja olen jo yrittänyt tottua ajatukseen, että Nemi tulee olemaan pystykorvainen eikä siitä(kään) tule minulle kaveria näyttelykehiin. :( Kunhan käydään hakemassa se agility H, jossain vaiheessa.

Salon näyttelyn jälkeen aion laittaa tuon koiraparan niin hyvään liimapakettiin, että jos korvat eivät liimojen lähdettyä ole taittuneet niin antaa olla pystyt. Mahtava harrastuskaveri tuo on kuitenkin ja sitten on syy hankkia vielä se kolmas koira, josta sitten aikaan tulee mahdollisesti se kantanarttu ja näyttelykaveri. ;)

Karjaa 3.7.2011

Tunti sitten kotiuduttiin helteisestä Karjaan näyttelyn reissusta - tosin kotimatka ei ollut lainkaan helteinen. Paikalla sää oli puolipilvinen ja elohopea näytti samoja lukemia kuin menneinäkin päivinä eli sitä lähempää kolmeakymmentä astetta taidettiin kovin kutitella.

Ensimmäisen kerran mitä itse olen näyttelyitä ehtinyt lyhyen koiranomistajan elämäni aikana käymään niin rokotustodistusteb tarkastajat tsekkasivat myös koirilta mikrosirut, jotta voitiin todeta paperien täsmäävän. Hyvä, että en vaihtanut koiria, vaikka niin eilen illalla taisin Mannalle jutellakin, että jos vienkin sen junnukehään Neminä. ;)

Jostain syystä tämän mikrosirun tarkastaminen oli Nemin mielestä kamalinta ikinä ja niinpä jouduin ottaman Nemin lopulta syliin, jotta siru saatiin luettua ja pääsimme jatkamaan matkaamme kohti nuermikenttää ja kehää nro 15.

Paikalla olikin jo useita tuttuja ja parkkeerasimme romppeinemme sopivaan kohtaan ja aloimme melkein siltä seisomalta hieman puunaamaan näitä näyttelytähtiämme, koska meidän tytöt olisivat kehässä heti pentujen ja neljän uroksen jälkeen.

Urospentujen ainoana osallistujana Nemin poikaystävä Kovu (Pilvimarjan Nokipoika) korjasi potin hienosti kotiin ollen VSP. Tämän jälkeen seurattiin muutamat urokset ja allekirjoittaneen oli aika laskea kameransa ja kiitää koiran kanssa kehään. Olin jopa ottanut varakengät mukaan, jotta voisin vaihtaa varvastossujen tilalle kunnon kengät, jotta en ainakaan kompastu omiin jalkoihin... arvata saattaa, että niin kengät jäivät vaihtamassa, mutta pysyin pystyssä!

Nemi odottaa vuoroaan

Nemin vuoron tullessa asettelin sen pöydällä rauhassa ja yritin vielä viimeisen kerran rutistella korvia, jotta ne pysyisivät alhaalla. Tuomari alkoi lähestyä ja eikös sillä ollut metrimitta kädessä aikeenaan mitata Nemi. Koiraparkahan sai tästä ilmeisesti flashbackin hetki sitten tapahtuneeseen mikrosirun tarkastukseen eikä antanut tuomarin tutkia lainkaan. Maahan siirryttiin heti ja mitä lähemmäs tuomari tuli sitä enemmän Nemi väisti, mikä ei ole lainkaan Nemin normaalia kehäkäyttäymistä.

Kun en meinannut saada Nemiä lainkaan pysymään paikallaa riensi kasvattaja apuun ja esitten tytön loppuun mun puolesta. Tuomari taisi kuitenkin meidän puolipystykorvasta kovin pitää, koska jaksoi odottaa ja yrittää että saisi koiran tutkittua ja liikkeet arvosteltua.

Tuloksena tuli H mihin olen olosuhteisiin nähden ihan tyytyväinen, koska moni tuomari olisi antanut varmasti suoraan T:n koska koira väisti niin voimakkaasti eikä meinannut alkaa tutkia. Nyt meillä alkaakin siis tehotreenit jälleen pöydällä sekä maassa ja aion alkaa sohia Nemiä kaiken maailman mitoilla ja mikrosirulaitteilla (lue: kaukosäätimillä). 

Karjaa 3.7.2011

Tuomari: Marjatta Pylväinen-Suorsa, Suomi Tulos: JUN H

"Kookas, vahvaluustoinen narttu. Pitkänomainen pää. Kapea, pitkä kuono. Hyvät silmät. Oikea-asentoiset korvat, joista vasemmassa pieni taitos, oikea lähes taittumaton. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä rungon syvyys. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä sivuliike. Hyvä karvapeite." 

 

Kehien jälkeen kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan. Matkalla autolle kävelimme vielä myyntikojujen ohi ja kävin hakemassa Ilo-Willan kojusta viime kuussa tilaamani laukun. Myynnissä olisi varmaan ollutkin ko. laukkua perustekstillä, mutta itse halusin teksin monikossa, koska koiriakin löytyy taloudesta useampi. :) Nyt on tytöillä sitten oma treenilaukku mihin mahtuu tärkeät paperit yms.

Ennen kuin keula laitettiin osoittamaan kohti Turkua käväistiin vielä Fiskars Villagessa täyttämässä masumme pienessä kahvilassa, jossa saimme olesella ulkona koirien katsellessa samalla ihmisvilinää. Hieman kierreltiin puron varrella, jonka jälkeen käytiin vielä läheisellä veneidenlasku paikalla uittamassa koiria. Kyllä se vain virkistikin helteisen ja kuuman päivän päätteeksi.

Kahvittelemassa

Kuten jo aiemmin sanoin helteistä ei ollut enää kotimatkalla vaan Salon kohdalla meidät tavoitti aikamoinen sade, joka yltyi aina rakeiksi asti ennen kuin kasvattajan auto kurvaisi kotipihaamme missä odottelimme vielä tovin autossa kovimman sateen heltiämistä ennen kuin pikaisesti selvitettiin tiemme rappukäytävään välttyen sen pahemmalta kastumiselta.

Lisää kuvateksti

Pentuagility 5/5

Juuri kotiuduttiin viimeiseltä pentukurssi kerralta ja saatiinkiin oikein yksityisopetusta, kun muut kaksi koirakkoa eivät lainkaan ilmaantuneet paikalle.

Tämän kerran aiheena oli takaaleikkaus. Nemiltä kesti hetken ennen kuin se jaksoi keskittyä munhun namialusta sijaan, mutta kun näin kävi alkoi homma toimimaan. Tyttö on jo niin itsenäinen esteillä. :) Takaa leikkaus sujui osaltamme hyvin, kunhan tämä omistaja hokasi, että mitäs tässä nyt pitääkään tehdä.

Tehtiin leikkausta molempiin suuntiin ja pienet pätkät este + leikkaus. Lopuksi tehtiin pidempi 8 esteen rata, jossa oli kaksi takaaleikkausta ja yksi takaakiero, mutta muuten koira sai aikalailla mennä vain suoraan. Leikkaukset menivät hyvin, mutta ohjauksessa putkelta takaakiertoon, mun pitää olla tarkempi, että kutsun koiraa ja katson, että se tulee esteen.

Kun oltiin esteet hypelty ja piti jo lopetella sanoi, Elina että otetaan vielä puomi. Nemi kun oli koko hallissa olo aikansa mennyt kontaktiesteille tarjoamaan kontaktia itsenäisesti.  :) Otettiin pentujen puomi kerran alusta loppuun niin, että tyttö sai sitten ihan luvan kanssa tehdä hienosti oppimaansa kontaktia.

Laitoin jo Janitallekin ilmoittautumista syksyn alkeiskurssille, missä sitten treenataan Nemin kanssa enemmän ratapätkiä ja ohjauksia. Maltan tuskin odottaa!

Kurssi oli kyllä todella mahtava ja suosittelen Elinan pentukursseja kaikille! Hinta on suolainen, mutta rahalle saa mielestäni täysin vastinetta. Koska Manna joka on treenannut jo melkein puolivuotta ei todellakaan ole yhtä taitava, koska on opetettu eri metoideilla ja opetus ei ole alkanut niin nuorena.