Katkenneita kynsiä

Manna kasvanut hurjasti siitä, kun saapui meille kaksi viikkoa sitten. Sitä alkaa hiljalleen tottumaan siihen, että tämä karvapallo on pysyvää kalustoa. Mutta kyllä tuon koirankin jo ehti unohtaa, kun teki 11 tunnin työpäivän ja päivän päätteeksi tuli kotiin katsoen mikä ihmeen karvapallo sieltä tulee ovella vastaa. :D Jopa Moppi taitaa pitkin hampain alkaa suhtautua Mannaan hieman suopeammin, vaikka viikon päivät on ehditty juosta peräkanaa.

Vieraita on nähty jo useampi. Viime viikonloppuna kävivät P ja J. Toivat Mannalle, jopa hienon vinkuvan ankkalelun ja pienen purulelun, jonka monet nauhat oli aukaistu seuraavaan päivään mennä. Paras lelu on edelleen kanitohveli, mutta ankkaakin on mukava kuljetella suussa huoneesta toiseen.

Eilen Teemun sisko ja äiti kävivät kylässä. Taisi anoppi hullaantua täysin tuohon ketunpoikaseen. Meinasi, että olisi tehnyt vaihtokaupat oman koiransa kanssa. Tähän muistutin, että mahtaakohan anoppi kestää uutta pissa/kakkarallia näin lyhyen ajan sisällä. :)

Eilen vuorossa oli kynsien leikkuu ja tuli yhdestä kynnestä napsaistua hieman liikaa, mutta eihnä supertyttö sitä edes huomannut. Korvien kanssa taistellaan edelleen, kun toinen haluaisi kovin nousta pystyyn.

Uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä

Viikko on nyt vierähtänyt tämän pienen karvaisen, nelovetoisen RC:llä käyvän hauvavauvamme kanssa. Ikää kertyi eilen tasan 2kk, eli aika vauva sarjassa painitaan vielä hyvän aikaa.

Vatsa on tässä viikon kuluessa alkanut tasaantua ja ruoka on alkanut maistua, kunhan ensin jätettiin yksi ruoka-annos väliin. Taisi Manna tajuta, että ei sinne kuppiin ole yhtään sen parempaa tavaraa tulossa, vaikka sitä kuinka yrittäisi nirsoilla ja olla periaatepaastolla. Tänään meni niin aamu- kuin päiväruokakin nopeasti alas ja palkinnoksi sai sitten välissä nuolla reajuusto purkin tyhjäksi, nam!

Viime päivinä on alettu näyttää luonnetta ulkoilunkin suhteen. Aamuisin ei huvittaisi lenkkeillä yhtään sen enempää kuin on pakko (Tunne taitaa olla molemminpuoleinen). Paikalle jumitutaan heti hädän tehtyä ja kun askeleenkin alkaa ottaa koti ovea päin alkaa hirmuinen juoksu sisälle. :) Vaikka keskittymistä ei vielä tahdo riittää nimeksikään on päähän jo iskostunut aika hyvin, että hississä istutaan nätisti. Lisä pontta keskittymiseen on tuonut myös eläinkaupasta ostetut "ah, niin ihanat"- kuivatut vatsalaukun tms. yököttävän kuuloiset herkkupalaset. Jopa alkoi hauva tapittamaan. Ei kelvannut sininen lenkki tai juusto.

Aiemmin Teemun kohtalona oli kani, joka seurasi tämän askelia herkeämättä. Nyt pallo on heitetty minulle; kani pysyy visusti sohvan alla, korkeintaan tulee komentamaan ja hyökkimään Mannaparan kimppuun ilman syytä. Manna taasen on ottanut minusta suojattinsa mikä tarkoittaa sitä, että mihin tahansa Erika menee, Manna tulee perässä ja auta armias jos pieni jää oven taakse alkaa itku.

Tulevana projektina on siis kouluttamista yksinoloon, yksinoloon ja yksinoloon. Ei se käy, että heti alketaan itkeskelemään jos mami menee suihkuun tai yöllä vessaan ja toinen jää portin taa.

Ensimmäiset vieraat Manna tapasi jo maanantaina, kun kävimme autolla Sauvossa. Matka sujui hienosti niin suuntaan kuin toiseenkin. Tosin Teemu oli Mannan henkisenä tukena takapenkillä. Äitiäni Manna hieman arasteli, mutta mökillä ollessamme tuli isästäni karvakasan paras kaveri. Seurasi isääni, jopa niin riemuissaan, että toinen kompastui.

Isolla pihalla juostiin riemuisasti eikä kutsuhuutoihin vastattu ollenkaan, jolloin ehti iskeä jo pieni huoli, että mihin koiruli nyt katosi. Siellähän se juoksi kovaa vauhti mökin eteiseen, mistä isäni sitä sitten yritti ajaa pois, toisen napittaessa suklaasilmillään kuin sanoen: "Saanko mä muuttaa sun luo". :)

Paluu todellisuuteen

Aamu alkoi "mukavasti" astuen pissalammikkoon. Yöllä pienen maha oli ollut aika sekaisin eikä hätäkään ollut enää osunut paperille. Aamupalan jälkeisetkin olivat ihan prillinkiä ja pienen ilme sen mukainen. Tainnut muutto ja uusi ympäristö vaatia veronsa ja vetäneet mahan sekaisin.

Manna ei ole lainkaan samaa mieltä ulos lähdön kanssa vaan alkaa heti välttelemään, kun uloslähdön aika koittaa, eikä korvat toimi ollenkaan. Mahtavaa kuitenkin, että ulkona vapaana ollessaan kuuntelee mahtavasti ja seuraa reippaasti minkä pikku jaloistaan ehtii. :)

Nyt pitäisi keksiä se herkku tai lelu mikä motivoi tuota meidän pientä niin saataisiin puhtia ulos lähtemiseenm pannanlaittoon yms. perustottelevaisuuden askareisiin.

Pupu ja hauva tekevät yhä useammin tuttavuutta toisiensa kanssa. Moppi tulee ihan lähelle, jähmettyy, haistelee ja muistaa yhtäkkiä että vastassa onkin maailaman pelottavin pieni sheltin pentu ja jälleen karkuun sohvan alle ja Manna innoissaan juoksemassa perään, että "leikitään!"

Kaikkien ohimenneiden pissa/kakka episodien ja ruokahaluttomuuden jälkeen on itsellä aika väsy olo. Pitää siis laittaa tuo miehenpuolikaskin siivoamaan reippaasti jälkiä. No annettakoon tälle nyt anteeksi, kun on hieman pipi.

Leikkiä metsässä ja luoksetuloharjoituksia

Käytiin lähimetsässä ulkoilemassa, niin Manna sai olla ilman pantaa. Oli todella erilaista ulkoiluttaa koiraa, kuin kania, mikä jumittaa paikallaan 10 minuttia kerrallaan, jonka jälkeen ottaa askeleen tai kaksi, ja jälleen jumitus. Puhumattakaan siitä, että sitä keksisi säikähtää jotakin ja juosta minkä käpälistä kerkiää.

Reippaasti tyttö seuraili perässä ja pinkaisi heti juoksuun, jos menimme hieman vauhdikkaammin. Harjoittelimme myös luoksetuloa niin, että otimme Teemun kanssa välimatkaa toisiimme, ja kutsuimme pentua vuorotellen luoksemme.

Kyllä oikein sydämessä läikähti, kun se pieni karvainen ketunpoikanen juoksi kovaa vauhtia luokse korvat heiluen. Täytyy kyllä myöntää että vahingonilo oli melkoinen, kun Manna tuli luokseni kovaa vauhtia, piilouduin sitten minne vain, samalla kun Teemu sai maanitella ja maanitella. :P

Muuten pikkuinen on ollut todella reipas, mutta hissi on vielä hieman kauhistus eikä siihen laitteeseen haluttaisi astua ollenkaan. Ulospääseminen on sitten eri asia.

Ensimmäinen yö takana

Kasvattajan luota lähtiessä olo oli varsin epätodellinen - kotiin oli nyt tulossa pieni koiranpentu, joka tulisi tarvitsemaan huomiota ja hoivaa seuraavat +10 vuotta. Kotiuduttuamme laitoimme heti ruoan turpoamaan ja koko annos hotkaistiin hetkessä.

Manna kotiutui eilen uuteen kotiinsi hienosti menneen lyhyen automatkan jälkeen. Uuden kodin valloitus alkoi nopeasti, ja häntä heiluen seurattiin uusien omistajien liikkeitä.

Sanomalehdellä käynti meni ensimmäisellä kerralla hieman ohi, mutta jo toisella osuttiin maaliin. Illalla nukkumaan mentäessä pieni jännitys kupli vatsassa, että kuinka ensimmäinen yö mahtaa mennä. Kaipaako pikkuinen paljon sisaruksiaan ja itkee. Kaikki nämä ajatukset olivat kuitenkin turhaa, koska tyttö nukkui reippaasti koko yön, mitä välillä hieman rapisteli tassutellessaan ympäri huonetta. Yöllä asiat oli hoidettu hienosti lehdelle.

Aamulla kuuden aikoihin, kun aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta sitä heräsi väkisin ja eihän sitä enää malttanut nukkua, kun energiaa oli kerätty koko yö uuteen päivään ja leikkeihin. Aamupala massuun ja ulkona käymään raittiissa ulkoilmassa. Ulkona oli jännittävää ja huomion sai niin epämääräinen muovipussi kuin harakkakin. Sisälle tultaessa ulko-ovi vaikutti pelottavalta, joten pienellä avustuksella ipana saatiin sisään.

Jännittävän aamun jälkeen iski jälleen uni ja nyt kaikki karvakasat minua lukuunottamatta nukkuvat.