Kuulumisia

Tänään olin Turun messukeskuksessa seuraamassa ryhmänäyttelyä, joissa moni tuttu koira kävi tiukan ruotsalais tuomarin tuomaroitavana. Tuomari piti aikamoista tahtia niin, että useamman koiran esittävät saivat kyllä pistää vauhdiksi, että ehtivät koiran vaihtaa.

Jälleen nähtiin upeita tuloksia kehässä ja kaipuu sinne päästä itsekin oman koiran kanssa nosti taas päätään. Eikä asiaa helpottanut se, että pääsin handlaaman tuttavan koiraa PN-kehään. Jos vain... Ensi kuussa olisi Turussa KV näyttely, jossa on Irlantilainen tuomari. Ilmoittautumis aikaa olisi huomiseen, mutta 50€ maksaminen siitä, että saisin Nemille sen H:n on vain aivan liian korkea hinta, joten tyydymme jälleen vain turistin rooliin.

Harrastusrintamallekin kuuluu uutta, olen nimittäin saanut Nemille ryhmäpaikan ATT:ltä samasta ryhmässä jossa Manna treenaa. Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa molempien kanssa treenaamassa ja kahden koiran ohjaaminen luo kyllä haasteita, koska molemmat ovat hyvin erilaisia ohjattavia. Siinä missä toista saa melkeinpä työntää menemään itsenäisesti on toinen jo mennyt kaksi estettä edeltä ja koitat pysyä itse perässä. :)

Viimeviikon puolukka saalis.

Juoksuja täällä edelleen odotellaan. Nemi täytti kk sitten 2 vuotta ja juoksut antavat edelleen odottaa itseään. Väliä nyt se 12kk +. Toisaalta ihanne, että väli on pitkä, mutta kun tässä odotellaan vasta toisia juoksuja olisi kiva tietä, koska mahtanevat tulla.

Erittäin Hyvä ellei täydellinen

Lauantai aamuna klo 8.00 odoteltiin haukkujen kanssa, että Nemin kasvattaja tuli nappasemaan meidät kyytiin ja matka kohti Harjavallan näyttelyä alkoi. Näyttely olikin ainut mikä on tänä vuonna kalenteriin merkitty.

Tarkoitus oli mennä viettämään mukava näyttelypäivä tavaten näyttelypuolen tuttuja ja nauttia kauniista säästä mikä tosin ei sitten tälläkertaa millään muotoa toteutunut, koska oli kylmää ja märkää ja vettä satoi vähintäänkin pienenä tihkuna koko ajan- perus Harjavallan näyttelyilma siis. Tai tämän kuvan ainakin sain kun ihmisten juttuja kuuntelin.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 80 shelttiä, jotka oli jaettu 3 eri tuomarille. Nartut arvosteli Montenegrolainen Senja Vretenicic ja tuomarin toimintaa kuvasi hyvin Marjo blogissaan (hän omistaa Nemin siskopuolen).

Itselläni oli suuret toiveet saada pienelle karvattomalle bikinimalli-Mannalleni vihdoin se EH- tulos, koska onhan sanomattakin selvää, että tyttö on vähintään ERITTÄIN HYVÄ eikä vain hyvä tai tyydyttävä niinkuin jotkut tuomari ovat kehdanneet väittää.

Kehässä Manna esiintyi jälleen kauniisti, vaikka viime viikkojen mätsäriharjoitukset eivät olleetkaan menneet niin mallikkaasti, vaan oli hypitty ja pompittu minkä kerettiin. Taitaa siinä oikeassa näyttelytilanteessa kuitenkin olla se jokin myös koirille, että nyt täytyy käyttäytyä.

Pöytää tai ts. tuomarin tutkimista Manna on alkanut selkeästi jännittämään, mutta onneksi sain tytön pysymään suhtalaisen ryhdikkäänä pöydällä, vaikka pientä maihin menoa meinasi tulla. Liikkeissä esiintyi kauniisti ja jaksoi seistä paikallaan tuomarin antaessa lopullista arvioitaan mikä olikin sitten todella mielenkiintoista luettavaa. Arvostelua lukiessani piti oikein silmiä hieraista, että onko tämä oikeasti EH:n arvostelu, koska mitään hyvää kuin oikea koko ei juurikaan ollut. Olemme mielestäni saaneet Mannalle paremman kuuloisen arvostelun, jopa T- tuloksella.

Harjavalta 5.5.2012 Senja Vretenicic, Montenegro Tulos: AVO EH

"2 and half years. Correct size. Too ligh bones. Need better type of head. Correct topline. Need to have better anglucations. Coat need to be better quality. Movement need to be better"

Mutta ette voi kuvitella ylpeyttäni, kun tyttö tuon sinisen nauhan sai! :) En ole koskaan pahemmin ilonkyyneliä tirauttanut, mutta kyllä nyt sellainen silmäkulmaan tuli ja Manna pieni taisi oikein pelästyä, kun vain nappasin hänet syliin riemuissani.

Mannan kasvattajan mies otti meistä muutaman kuvankin näyttelyissä, toivotaan, että kuvat päätyisivät joskus minulle niin saisin ne tänne lisättyä. Sillä välin kuvia perjantaina näyttelytreeneistä meidän pihalla:

Anyway Wild And Windy "Manna", Shet Up Qasandra "Nemi", Pilvimarjan Nokipoika "Kovu", Shetwood Dazzling Lady "Stella" ja Pirtelön Sisu "Sulo" © Sonia Delatte

Mätsäreitä tuli myös ahkerasti kierreltyä menneillä viikoilla, kaikkiaan kolmessa ja jokaisesta Nemi sijoittui hienosti palkintopallille. Ei voi kun ihmetellä tuota koiraa, mutta sillä on kyllä ihan uskomattomat liikkeet ja liikkuu niin kauniisti. Joten ei se ole ihme, että kiinnittää tuomarien huomion - hyvällä tavalla.

Agility on ollut koko kevään aika tauolla, koska tuntuu, että aina on ollut muuta menoa torstaihin, jolloin Mannan treenit olisivat. Olenkin nyt jonotuslistalla alkuviikon mölliryhmään. Lisäksi treenamista on keskeyttäneet niin juoksut kuin emännän jalan venähtäminen. Toivottavasti tällä viikolla päästäisiin jo treeneihin piiitkästä aikaa. Mahtaakohan tyttö enää edes muistaa mitä koko agility on.

Hieman olen miettinyt myös, että jos pitäisin ensi syksyn agilitysta taukoa - etenkin, jos uutta ryhmäpaikkaa ei osu kohdalle.

Vielä viimeisiksi viisaisiksi sanoiksi voisin tähän lisätä erään koiraihmisen lausahduksen näyttelysaralta oli tulos mikä oli niin: "paras koira tulee aina omassa kyydissä kotia". Näinhän se on. :)

Muutoksen tuulia

Blogin päivittäminen on jäänyt aikalailla taka-alalle, mutta tänään siihen tarjoutui oiva tilaisuus, koska on vapaapäivä töistä ja syksy ilmoittaa hiljalleen tulostaan, koska se on rummuttanut ikkunalautoja aamusta saakka eikä loppua näy tulevan. Mitä sitä muutakaan siis tekisi vapaapäivänään kuin olisi kotona koneella ja päivittäisi vihdoin tämän blogin itseni ja teidän lukijoiden iloksi. Jospa se vauhdittaisi tuon 10000 (WAU!!!) klikkauksen rikkoutumista. :)



Viime kuun vaihde meni aikalailla muutto puuhissa kuten tämä koko alku kuukausi. Sain heinäkuussa ilmoituksen, että olen päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi Turun ammattikorkeakouluun mikä osaltaan siivitti muuttoaikeitani.

Itseasiassa samana päivänä, kun matkasin kohti tämän nykyisen asuntoni näyttöä sain tuosta opiskelupaikasta tiedon ja sehän vain tsempasi, että tämä asunto on saatava. Hyvinä puolina mainittakoon:

a) koulu on toisella puolen tietä (joten tulen todennäköisesti aina olemaan myöhässä)
b) asunto on isompi kuin vanha 53,5  neliöstä -> 59 neliöön
c) asunto on myös halvempi kuin vanha
d) mahtavat ulkoilumahdollisuudet (vaikka olen niistä nähnyt vasta murto-osan)

Ei voi siis kuin sanoa, että mulla on ollut mielettömän hyvä tuuri tämän kämpän suhteen. Nyt kun elelen yksin tyttöjen kanssa on alkanut ymmärtää oikeasti yksinhuoltaja koiranomistajan arkea. Töistä on tultava heti työpäivän jälkeen kotiin eikä voi jäädä sen pahemmin mihinkään hengailemaan. Sama pätee loppu päivää. Ei koiria yksin mielellään halua enää loppuillaksi jättää, joten se karsii aina omaa viihteelle lähtemistä, mutta onneksi tämän voi paikata sillä, että hankkii useammalle illalle/päivälle koira-aiheista ohjelmaa!! :D

Elokuun ensimmäinen viikko alkoi meinaat verrattaen agility-painotteisissa merkeissä, koska Mannan viikottainen alkeisjatko kurssi jatkui jälleen kesätauon jälkeen ja olin ilmoittautunut myös ATT:n järjestämälle 4x kesäkurssille.

Heti maanantaina olisi siis kepeät 3h treenit. Manna jaksoi kuitenkin hyvin vaikka omissa treeneissä kyllä huomasi, että tytön keskittyminen ei ollut enää huipussaan. Kesäkurssilta saatiin paljon uusia oppeja - etenkin ohjaaja. Joita aletaan sitten hiljalleen omissa treeneissä työstämään.


Ryhmäpaikan haku on nyt myös tullut ajankohtaiseksi, koska alkeisjatkokurssi viimeinen kerta on kuun lopussa. Toivotaan, että paikka irtoaa ja treenit voivat jatkua. :) Syyskuuksi kalenteriin on buukattu molemmille koirille Elina Jänesniemen jatkokurssi. Voisi siis sanoa, että laji on vienyt todella hyvin mennessään vaikka ollaan vasta aivan alkutaipaleella.

Hieman arvelluttaa, että tytöt voivat huonoimmassa tapauksessa molemmat aloittaa juoksunsa ensi kuun puolella, kun tämä Elinan kurssi on. Mannalla on väli ollut sen 6kk ja osuisi jälleen tuohon syyskuuhun. Nemihän ei ole vieläkään ensimmäisiä juoksujaan aloittanut (tai ainakaan en ole huomannut) vaikka merkkailemista onkin ulkona tehty jo pitkin loppukesää tiheämmin.

Myös näyttelyt on tämän vuoden puolelta koirieni osalta käyty. Mannalle näyttelyitä kertyi yksi ainoa tammikuussa ollut Turun näyttely ja nyt vain odotetaan, että karvat kasvaisivat takaisin ja sitten ilmoitan sen heti johonkin sopivaan näyttelyyn metsästämään sitä H tulosta, kun ikää on jo yli sen 18kk pitkältikin.

Nemin viimeinen koitos oli Salossa. Näyttelypäivän aamuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa paikalle lähteä, koska Nemi yllätys, yllätys päätti esittää itsensä pystykorvaisena. Jos tuomarina olisi ollut suomalainen tai pohjoismaalainen en olisi paikalle edes vaivautunut.

 

©Sirpa Saari

Mutta meillä oli mahtava päivä. Puolalainen tuomari Andrej Stepinki oli kiltti ja mukava vanhempi herramies, joka heltyi antamaan meidän pystykorvalle EH tuloksen mistä olin aivan riemuissani! :) Koska olin täysin varautunut tyydyttävään tulokseen, koska pystyt korvat sotivat aika lailla rotumääritelmää vastaan. Myös ystävät pärjäsivät hyvin. Tuli viimeistä ERI tulosta ykkösruusuketta varten, kuten V-SERTIÄ ja SA sijoituksia. Onnea kaikille niistä. :)

Mistä on kunnon loma tehty....

... koirista, mökkeilystä, saunomisesta, hyvästä ruoasta ja juomasta sekä tietenkin mitä parhaimmasta seurasta!

 

Kaikki koirat samassa kuvassa

Viime viikko huipentui viikonloppuun, koska Pirkko oli kutsunut meidät Köyliöön viettämäänmökkielämää viikonlopuksi kera koirien. :) Ensin ohjelmassa oli kuitenkin Pöytyän näyttely, johon Katriina osallistui Pepin kanssa ja minä Nemin.

Karttahaut olivat arvioineet ajomatkan pidemmäksi kuin se olikaan ja niinpä olimme paikalla jo ennen kahdeksaa kehien alkaessa vasta tasan klo 9.00. Vettä tulla tihutti ja matkalaisten mieli oli yhtä harmaa. Me kun maksamme siitä, että saamme juosta nurmikolla koiran kanssa sateessa.... :D

©Sirpa Saari

Onneksi kuitenkin kuuluttajan aloittaessa puheenvuoroaan toivottaen kaikki samalla tervetulleiksi viettämään näyttelypäivää alkoi aurinkokin pilkistellä pilvien takaa ja lähes kokonaisuudessaan sheltit selvivät sateetta, ihan viimeistä luokkia lukuunottamatta.

Paikalle oli ilmoitettu ennätyksellisen VÄHÄN koiria. Vain 17 kappaletta ja yllätykseksi suurin luokka oli avoimien urosten luokka. Narttujen luokissa kun oli vain muutama koira/ luokka. Itse pystyin esittämään ensimmäistä kertaa Nemin mielestäni todella rennosti, koska olin jo alistunut kohtalooni, että ei sieltä paljoa H:ta parempaa korvien vuoksi tule. :) Koira ravasi kauniisti ja maasta esittäminen sujui jo jos ei erinomaisesti niin ainakin melkein. Olin asettanut Nemin hyvin ja tyttö jaksoi keskittyä, vaikka aluksi hieman pöydällä jänskätti.

Kuten arvelin tulos oli H, mutta kehäsihteerikin mainitsi minulle arvostelua antaessaa, että tulos johtui korvista ja tämä myös arvostelussa erikseen luki, mikä on mielestäni hieno, juttu, että tuomarin antamalle arvostelulle on jokin selkeä peruste, koska sanomattakin on selvää, että oikeilla korvilla Nemi olisi ERI:n tyttö. :)

PÖYTYÄ 16.7.2011 Tuomari: Marja Talvitie, Suomi Tulos: JUN H

"Kookas, kokoonsa nähden hieman kevytluustoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Korvat saisivat taittua paremmin. Hyvä kaula ja ylälinja ja takakulmaukset. Liikkuu hyvin sivulta katsoen. Palkintosija tulee korvista."

JUN ERI1 SA PN2 SERT

Vaikka itseä taas kovin harmitti Nemin tulos (vaikka syy olikin selvä) niin onneksi iloa toi kasvattajan mahtava näyttelytulos! Hänen pieni sinisensä sai tiukalta tuomarilta ensin ERI SA:n mistä jo riemastuimme täysin, kunnes vielä kilpailuluokassa tulokseksi tuli lopulta PN 2 kerta sertifikaatin!! :) ONNEA!!!!

Sateinen matka Köyliöön taittui huomattavasti keventynein mielin ja paikan päälle päästyämme sade vielä ilmoitti läsnäolostaan, mutta lopulta meidän naisten sekä 7 sheltin onneksi aurinko alkoi paistaa! :)

Peppi odottaa kielipitkällä omaa vuoroaan

Saatuamme tavarat ja koirat purettua autosta ryhdyimme heti tuumasta toimeen ja aloimme laittaa ruokaa. Kaikilla olikin jo kova nälkä ja perunat maistuivat itse kullekin. Koirat saivat myös oman osansa herkuista - nimittäin makkarat ja voisi sanoa, että koirien täydellinen huomio oli taattu.

Iloinen emäntämme Pirkko alkoi lämmitellä paljua,  joka olikin meille kaikille vieraille täysin uusi kokemus ja itse olin täysin myyty!! Sellainen täytyy saada meidänkin mökillemme viimeistään ensi kesäksi. Koska mökkimme ei ole veden äärellä olisi mitä mahtavinta paljuilla kesällä ja talvella.

Palju

Mökin edustalla virtasi myös joki johon me hurjimukset uskaltauduimme ja virtaus olikin todella voimakas, joten saimme kunnon kuntouinnit kaiken sen ruoan ja juoman ohelle. Veteen ei koirista uskaltautunut kukaan muu kuin pikkuinen Milla emäntänsä perässä, mutta onneksi oli monta auttavaa kättä niin, että hölmistynyt pikkukoira saatiin takaisin maankamaralle.


Koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä koko viikonlopun ja täytyy sanoa, että tarvitseeko sitä mitään enempää - ei mun mielestä. Oli ihana katsoa, kun koirat saivat leikkiä ja peuhata niin paljon kuin halusivat.

Nemi ja muikea ilme. :D

Lisää kuvateksti

Kesätyttö Hertta

Olen nyt reilu vuoden omistanut digijärkkärin ja mielestäni ihan tämän kevään/kesän aikana kuvani ovat parantuneet selkeäsi. Kuvia on tullut otettua paljon ja silmä on alkanut harjaantua ja rajaukset ovat entistä selkeämpiä ja tiiviimpiä.

Mökillä otin paljon luonnollisia kuvia. Annoin koirien temmeltää ja itse istuin tuolissa valmiina ottamaan kuvan. Toki joukkoon eksyi myös näitä täysin kontrolloituja otoksia kuten, tuon kirjoitukseni aivan ensimmäinen kuva, jossa kaikki seitsemän koiraa ovat. Kuvaa ottaessa etualalla oli kaksi pidättekemässä koiria: "ei tule, paikka...istu...hyvä... paikka... siinä hyvä...". :)

erittäin onnistunut tilannekuva

Näytelmiä, agilitya ja kouluttautumista

Hengissä ollaan! Mikäli sitä ehditte jo epäillä, kun päivityksiä ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Paljon on taas tehty tänä aikana, kun en ole ollut linjoilla. Pitää ottaa ihan kalenteri kauniiseen käteen, jotta muista kirjata kaiken ylös! :)

Edellisviikonloppu meni pitkälti Paimiossa, jossa järjestettiin Lännen-shelttiyhdistyksen toimesta tämän vuotinen Shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely, missä olin lauantaina ja sunnuntaina talkoo hommissa, mutta ehdin sunnuntaina pyörähtämään kehässäkin kakaran kanssa.

Lauantaina laitettiin ensin näyttelypaikkaa kuntoon ja vaikka siinä useampi tunti menikin täytyy sanoa, että tyytyväisiä saatiin olla. Ankeasta salibandy hallista kuoriutui mitä parhain koiranäyttelytila. Illalla kotiin vielä viimeiset unet ennen Nemin näyttelydebyyttia.

Sunnuntaina menin paikalle jo yhdeksäksi. Talkooväki sai laittaa koirat onneksi erilliseen huoneesseen tiloihin mihin muulla näyttelyväellä ei ollut pääsyä. Kyllä talkooväen koirat olivatkin reippaita. Nemi ressukin oli häkissä melkein 12h mitä nyt välillä käytiin pissalla ja kehässä pyärähdettiin. Suurimmanosan ajasta taisi kuitenkin onneksi nukkua.

Nemin ryhmässä 7-9kk pennut oli yhteensä 11 narttua. Nemi oli todella kauniisti ja kulki kehässä hienosit. Ei hyppinyt eikä pomppinut, vaikka tilanne olikin uusi. Pöydällä tuomari hieman jänskätti, mutta tutkiminen kuitenkin onnistui. Sen verta taisi suuri ihmis/koiramäärä jännittää, että painojen kanssa ko. viikon alhaalla pysyneet korvat pongahtivat heti pystyyn ja olivatkin oikein täpäkästi pystyssä koko päivän...

©Sirpa Saari

Pystyistä korvista huolimatta arvostelu oli mitä mahtavin! Manna ei ole saanut kertaakaan noin ylistävää arvostelua:

Paimio Erikoisnäyttely 27.03.2001

Tuomari: Pirjo Aaltonen

Sijoitus: PEN ei sij.

"Kookas, vielä mitoissa pysyvä narttupentu, joka ei saa kasvaa enää. Hyvin rakentunut. Hyvä pään pituus ja kiila. Kauniit tummat silmät. Pystyt korvat. Sopiva rungon pituus. Hyvin kulmautunut. Oikeanlainen karvapeite. Hyvä ylälinja ja hyvin kannettu häntä. Liikkuu hyvällä askeleella, hyvät liikkeet edestä ja takaa".



Tuomari mittasi Nemin ja iloksi voi todeta, että taitaa se sen alle 38cm olla, koska mitan alle meni. Tosin en siinä alkanut sen tarkempaa katsomaan mittasiko tuomari juuri sään päältä. Näyttelypäivä venyi pitkälle iltaan ja viimeiset kehät olivat muistaakseni seitsemän paikkeilla minkä jälkeen talkooväki jäi vielä siivoamaan paikan - varmasti siistimpään kuntoon kuin mitä ne olivat!!Pikku-Nemikin pääsi siis viimein kotiin nukkumaan pitkän päivän jälkeen. :) Ai niin ja pitihän reippaalle tytölle ostaa pieni lahja, kun jaksoi odottaa koko päivän häkissä:

Irene Vinhan tekemä kaulapanta (hänellä oli myyntikoju erkkarissa)

Viime viikko meni aika koiravapaissa merkeissä. Tiistaina tuli tytöille iltasella kaksi koirakaveria ja käytiin metsässä kävelemässä, mutta muuten osaltani aika koiravapaa viikonloppu. Tietoa koirista kyllä tuli sitäkin enemmän, koska viime lauantaina lähti Skodan keula kohti Helsinkiä ja kasvattajanperuskurssia!






Tarun nappasin kyytiin Salosta ja siitä matka taittuikin kahden koiraihmisen kesken todella nopeasti. Kurssi järjestettiin Hotelli Rantapuistossa vuosaaressa. Paikalla oli yli 100 kurssilaista ja asioita opittiin niin koiran jalostuksesta, pentujenhoidosta, kuin koiran kaupan perusteistakin. Yösijan tarjosi Tarun sisko - Iso kiitos siis Jonnalle! Sunnuntaiaamuna kun lähdimme taas kohti kurssipaikkaa päätti puhelimen navigaattori ohjata meitä 5km harhaan, kunnes ilmoitti "tee laillinen U-käännös" siis ihan yht'äkkiä! Onneksi kuitenkin löydettiin takaisin kartalle ja paikallekin ehdittiin.

Kasvattajakansio sekä eväitä pitkää päivää varten

Kyllä se on aito. ;)

Ja kyllähän siinä niin kävi, että molemmat päästiin läpi- vaikkakin rimaa hipoen. :) Oli aika kinkkisiä kysymyksiä. Kotimatka meni jännittäessä lahoaako auto alle (oli siis reilun pelin hengessä alkanut perjantai-iltana kauppojen jo sulkeuduttua piippaamaan varoitusta jarrunesteen vähyydestä). Kivihovin huoltomasemalle saimme ajella hermojakiristän "PIIP....PIIP...PIIP" hälytyksen sarjoissa. Onneksi hyvinvarusteltu huoltoasema tarjosi avun ja sain ostettua jarrunestessä ja nopean huollon jälkeen kotimatka sujui hiljaisuudessa niin auton kuin ihmistenkin osalta. Taidettiin molemmat olla tosi väsyneitä pitkän asiapainotteisen viikonlopun jäljiltä.

Tämän viikon maanantaina Manna pääsi vihdoin agilityyn ja kertauskerta kun oli kyseessä niin paikalla oli vain 3 koirakkoa meidän lisäksemme. Oli siis melkeinpä yksityiskoulutusta 1,5h kun ehdittiin tehdä niin paljon ohjatusti kukin vuorollaan. Ohjaajakin totesi, että huomasi selvästi Mannalla olevan vielä juoksujen jälkihumua, kun korvia ei ollut ollenkaan ja maahan lentäneet herkut olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia. Sai välillä oikein huudella Mannaa, että sain sen tulemaan treenaamaan. :)

Mannalta oli aiemmin jäänyt väliin kerrat missä harjoiteltiin keinu, okseri ja rengas estettä. Regas ja okseri menivät Mannalta kuin vettä vain ja keinullekin mentiin vauhdilla useampi kerta kunnes loppukolahdus oli vähän äänekkäämpi minkä jälkeen Manna selvästi varovaisemmin tuli keinulle. Todettiin myös, että kevyen koiran kanssa meidän ei kannata opetella keinussa 2on2off tekniikkaa vaan palkata tassut kokonaan keinun päällä ja vapauttaa esim. kolahduksesta.

Sydämensä särkenyt Mei Dan Miele "Voitto"

Lopuksi treenattiin verkkokepeille lähetystä putkelta ja se sujuikin hyvin. Kulmia ei vielä vaihdeltu, joten sisään menokepeille oli todella selkeä putkesta. Ensi viikolla on vielä kertauskerta 17. päivä ilmoitin Mannan 2h tehokurssille missä treenataan putkikulmia. Seuraavat vakitreenit ovatkin vasta sitten toukokuussa, kun alkaa alkeisjatko ja aletaan opettaa vähän emännällekin miten siellä radalla pitäisi ohjata koiraa.

Jotta jutut ei loppuisi tähän niin vielä pari. Tiistaina oli jo toisen kerran Maariassa shelttitreffit. Paikalla oli vanhoja tuttuja sekä muutama uusi kasvo. Komean Voitto-shelttin mielestä Manna oli ihaninta mitä maa voi päällään kantaa, mutta valitettavasti tunne ei ollut molemmin puoleinen. Voitto parka. ;)



Nyt täytyy yrittää päivitellä useammin. Eihän kukaan jaksa lukea tällaisia kilometrin pituisia sepustuksia!

Nemi nukkuu vaarallisessa paikassa, kun emäntä vaan kirjoittaa ja kirjoittaa.

Vuoden ensimmäinen näyttely takana

©Sirpa Saari

Viikonloppuna 96 shetlanninlammaskoiraa esiintyi Turku KV näyttelyssä messuhallin kuhinassa. Koirien suuren määrän vuoksi oli rotua varten kaksi tuomaria. Nartut arvosteli Sonja Björklund ja urokset Anita Whitmarsh ruotsista kumpainenkin.

Narttujen tuomari käytti aikaa koirien arvioimiseen ja ensimmäiseen 20 junnunarttuun aikaa kului melkein kaksi tuntia. Junnujen arvosteluja katsoessa sai jonkunlaisen käsityksen tuomarin linjasta ja nauhoja jaettiin jokaista väriä. Punaisesta vihreään, eli ERI:sta T:hen. Tuomarin linja oli aika tiukka ja ERIä ei jaettu kovin monelle koirakolle.

Nuorissa olimme ensimmäinen koirakko, joka meni arvosteltavaksi. Manna kulki kehässä nätisti, mutta kuten allaolevasta kuvasta näkyy häntä oli komeasti pystyssä, mikä mainittiin myös arvostelussa. Pöydällä Manna esiintyi hienosti huolimatta alistuneesta ilmeestä, mutta antoi kauniisti tutkia. Ero oli suuri viimevuoden debyyttinäyttelyyn Salossa, missä Manna väisti tuomaria ja kyyristeli.

Edestakaisin ja kolmiot menivät hienosti ja paikallaan Manna seisoi kuin tatti muutaman korjauskiepauksen avustamana. Hienon esiintymisen päätteeksi oli aikamoinen pettymys, että Manna sai T:n. Tuli siinä omistajalla ihan itku, kun pisti niin paljon harmittamaan. Koira kun pisti parastaan ja esiintyi niin hienosti ja turkkikin oli parhaassa kuosissa mitä tähän mennessä on ollut. Vaikka arvostelussa lukikin, että turkki ei ole parhaimmassa kunnossa. ;)

 Nyt kuitenkin varmistui se päätös, että Manna jää pidemmälle tauolle. Katsoin tämän vuoden näyttelykalenteria, että mahdollisesti Turun elonäyttelyyn Mannan ilmoitan sikäli mikäli tyttö on saanut lisää turkkia. Tavoitteena olisi myös opettaa hännän pitäninen alhaalla ennen seuraavia näyttelyitä, koska jäi vähän sellainen olo, että H tippui T:ksi hännän vuoksi.

Joten ensi viikon maanantaista alkaen Mannan kanssa keskitytään agilityyn. Toivottavasti pieni nuhan poikanenkin paranee ja päästään täysillä treenaamaan.

Tässä vielä Mannan arvostelu ruotsiksi:

Turku KV 23.01.2011 Tulos NUO T ,Sonja Björklund, Ruotsi

"Bra örön, något rundad skalle. Kort men välansatt hals. Ännu outvekclat front. Rak everarm. Utmärkt svanslängd, hög has. Obalanserade isielser. Ej i pälskondition. Bär svansen allt för högt i rövelse. Trevlight temperament."

 

Lisää kuvateksti

Täällä kuvia näyttelystä: http://picasaweb.google.com/lust.erika/TurkuKV23012011#  Junnunartuista ja muutama kuva myöhemmistä ryhmistä.

 Kerrotaas hieman Neminkin kuulumisia. Tytöltä on tippunut viimeaikoina hampaita niin, että ropisee. Hampaita on löytynyt niin lattialta, sohvalta kuin sängyltäkin. Toivottavasti jotain sinne suuhun kasvaa myös tilalle, jotta toinen ei jää aivan hampaattomaksi. Kaikki kulmurit ovat nyt myös lähteneet (JES!!), joten ei tarvitse enää niistäkään kantaa murhetta.

Sisäsiisteyden kanssa edelleen painitaan. Mannahan oli jo 5kk sisäsiisti, joten Nemi on jäljessä aikataulusta. Tästä voi kyllä syyttää myös omistajia mitkä eivät ole niin antaumuksella pentua ulos vieneet. Välillä tuntuu, että Nemi pitää mua aivan pilkkanaan. Kun olen laiskalla tuulella, että ulkoilut jäävät vähemmälle Nemi protestoi ja tekee miljoona kakkaa ja pissiä sisälle. Sitten kun kunnostaudun ja vien neitiä ulos niin eihän siellä tehdä yhtään mitään! Ja sisälle sitten käkistetään se yksi kikkare mitä varten on ulkona juostu useampaan kertaan!

Tässä vielä kuvat meidän tytöistä. Manna 1,5 vuotta ja Nemi 5kk. Nemi painaa tällä hetkellä 6,3kg ja korkeudeksi sain 36cm. Toivottavasti pysyy noissa mitoissa ettei tulee enää korkeutta lisää kovin paljoa ettei mene liian suureksi.

 Pöydällä olo ei saa olla liian vakavaa, eihän? :D