torstai 15. huhtikuuta 2010

Koirakouluttaja kylässä

Tänään luonamme kävi koirakouluttaja. Ensisijaisesti kutsuimme hänet luoksemme, koska halusimme vinkkiä siihen kuinka voimme muuttaa Mannan käytöstä ulkona. Koska koiramme haukkuu liikkuvia esineitä ja etenkin toisia koiria.

Keskustelmimme millaisissa tilanteissa Manna ulkona haukkuu ja vaikuttaa kohteen koko, nopeus tai muu muuttuva tekiä reaktioon. Kun kerroin Mannan reaktioista kertoi kouluttaja Mannan olevan epävarma ja peloissaan ja haukkumalla koittaa ajaa kohteet pois itsensä ja omistajansa luota.

Kävimme myös läpi millaista Mannan elämä on täällä kotona.
Kouluttaja kyseli monenlaisia pieniä asioita Manna päivittäisestä arjesta ja hahmotti syyksi johtajuus ongelman, jonka olemme antaneet lipsua Mannalle. En ole asiaa mitenkään itse tiedostanut, mutta kuten kouluttaja kertoi käyttäen Mannaa esimerkkinä niin näinhän se juuri on, että minä (me) mielistelemme koiraamme eikä koira meitä:

-Manna tulee lelun kanssa luokse --> me leikimme
-Manna hakee itse rapsutuksia --> me rapsutamme
-Kun koira on oikein söpönnäköisesti ME menemme koiran luokse ja paijaamme

Muita selkeitä oireita johtajuusongelmasta meidän kohdalla on myös se, että koira seuraa minua joka paikkaan, jopa uniltaan. Ruoka ei oikein maistu yms. yms.

Vaikka hieman tuntui, että kannattaako kouluttajasta maksaa niin mielestäni sain tuosta 60 minuutista paljon irti. Saimme vinkkiä niin naksutteluun, kuin ulkona oleviin ohitusongelmiin kuin lauman pomon roolin omaksumiseen. Varmasti tuloksia alkaa näkyä kunhan saamme tänään kuullut asiat pureskeltua ja käytäntöön niiltä osin kun katsomme tarpeelliseksi.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

TOKOilua Tuijan Koirakoulussa

Aloitettiin tänään Mannan kanssa ihan ex'tempore uusi harrastus, nimittäin tottelevaisuuskoulutus eli TOKO. Selailin tänään aamupäivästä mahdollisia alkavia kursseja ja sieltä yksi kiinnostava löytyikin. Kaiken sattuman kaupalla kurssi nuorille/aloitteleville alkaisi tämän päivän puolella. Pikainen miettiminen, että lähdenkö mukaan, kun oli vielä yksi paikka jäljellä. No mehän lähdettiin! :)

Kurssin järjestää Tuijan koirakoulu ja kouluttaja Tuija Sere toimii ylituomarina tottelevaisuuskoulutuksessa, joten kuulosti hyvälle. Koirakkoja per kurssi on vain 5. Toisin kuin alku vuodesta olleessa eri järjestäjän vetämällä peruskurssilla koirakkoja oli parhaillaan yli kymmenen ja eipä siinä sitten paljon ohjausta saanut.

Lisähaastetta tämän päivän kurssin alkamiseen toi se, että auto on huollossa ja paikalle täytyi siis päästä muilla avuin. Kyytiä en kaverilta saanut niin vaihtoehdoksi tuli paikallisbussit. "Mutta eihän Manna ole ollut ikinä linja-autossa" ajattelin, mutta Manna käyttäytyi todella hienosti! Taisi pieni olla aika peloissaan ja istui taikka makasi ihan mun jalkojen vieressä. Uskalsi hienosti itse hypätä bussista alas.

Olimme ensimmäisiä paikalla koirakoululla ja odoteltiin sitten Mannan kanssa ohjaajan saapumista. Ohjaaja avasi oven ja alkoi heti jutella ja tutustua Mannaan. Kävi ilmi, että muut koirat ovat olleet jo aiemmin hänen kursseillaan niin olivat Tuijalle tuttuja. Tuli tosi hieno ja kunnioittava fiilis kouluttajaa kohtaa, kun huomasi Mannan olevan hieman säikky vieraita kohtaan niin otti herkkuja ja antoi pikkuhiljaa tulla luo ja kehui kauheasti.

Heti kun sisään tuli muita koiria Manna alkoi haukkumaan niin ohjaaja kiinnitti uudelleen Mannan huomion ja heitteli sille namipaloja. Kertoi samalla mulle, että Mannan haukkuminen on selkeästi sellaista pelkohaukuntaa ja kyseli olenko käyttänyt naksutinta koulutuksessa. Kun kerroin, että en pahemmin, mutta sellainen löytyy niin hän opetti siinä tunnin alussa mulle ja Mannalle ihan erikseen siinä tunnin alussa kuinka koiran saa ehdollistettua naksuttimeen ja sen avulla on sitten hyvä treenata katsekontaktia ja muiden koirien kanssa oloa. Että ulkona ihan lenkeilläkin niin ensin todella kaukaa naksautetaan ja palkataan.

1. tunti

- luoksepäästävyys, vieraan lähestyminen ja kosketus
-leikillä palkkaaminen
-perusasento ja seuraamisen alkeet

Koska emme olleet ennen olleet hänen kursseillaan ja kerroin, että emme ole aiemmin tokoa harrastaneet laittoi hän meidän viimeiksi ja pyysi minua seuraamaan mitä tekee muiden koirakkojen kanssa. Ensin kävimme läpi perusasentoa, jonka hän sitten meidän kohdalla opetti alusta alkaen ja kehui, että meni jo hyvin ensikertalaiseksi. Kunhan paikka vielä haetaan täsmälleen oikeaksi.

Perusasennossa Tuija tuli koskettelemaan jokaista koiraa ja Mannakin antoi hienosti koskea, kun syötin samalla herkkuja ja kehuin kovasti.

Loppuajasta harjoittelimme ensin omatoimisesti perusasentoa ja seuraamisen alkeita ja Tuija kävi läpi jokaisen koirakon. Koska olimme viimeisiä Manna ei jaksanut enää meidän vuoron tultua treenata ja kouluttaja heti sanoikin, että Manna taitaa olla puhki, kun on ollut paljon uusia asioita ja tilanteita. Lopuksi kehotti kaikkia leikkimään koiransa kanssa. Oli Mannan lempilelu Ankka mukana ja sen kanssa sitten leikittiin ja lopuksi kun koitin tehdä temppuja teki Manna kaikki ensimmäisellä ja "kuole"-käskykin tehosi erinomaisesti! Kouluttajakin huomasi ja sanoi, että "katsokaa kun Manna tekee hienosti temppuja".

Jäi kyllä ensimmäisestä kerrasta ehdottomasti todella hyvä fiilis, kun saatiin niin paljon ohjausta. Nyt on hyvä treenailla viikko perusasentoa, perusasennosta seuraamista ja tuota naksuinta. :)

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Shelttipentu sairastaa häntä hellikäämme

Maanantaina kävimme kasvattajan luona pitkästä aikaa ja tarkoitus oli harjoitella hieman tulevia näyttelyitä silmällä pitäen.

Ensin harjoittelimme Manna, tämän siskon ja toisen pentueen kahden pennun kanssa pöydällä oloa ja kasvattaja neuvoi kuinka sheltti olisi parasta esittää. Tämän jälkeen vuorossa oli seisottamisharjoituksia, jotka eivät sujuneet ihan putkeen, kun Mannan kanssa ei ole seisottamista pahemmin treenattu niin ei keskittymisestä saatikka paikalla olosta mitään tullut.

Seisottamisen jälkeen lähdimme kävelemään "kehässä", josta Manna sitten yht'äkkiä päätti karata asioilleen ison lumikasan päälle. Alas tullessaan lumi petti ja koiraparka astui tyhjän päälle ja venäytti jalkansa. Manna huusi sydäntäriipaisevasti ja sydäri siinä oli emännällä ja isännällä lähellä kun pieni huutaa tuskissaan (kumpikaan ei ole ennen kuullut koiran huutavan). Onneksi oltiin kasvattajalla kun tämä sattui. Hän sitten otti Manna syliin ja totesi että jalka taitaa olla venähtänyt.

Reppanan treenit jäivät sitten siihen ja sai seurata sylistä muiden harjoittelua. Eikä Manna päässyt edes leikkimään pihalla muiden kanssa vaan joutui seuraamaan sivusta hihnassa. :(

- - - - -

Nyt on koko alku viikko otettu rauhallisesti ja pientä ontumista on vielä havaittavissa, mutta eiköhän tuo jalka parana ja päästiin pelkällä säikähdyksellä. Hieman ollaan harjoiteltu pöydällä oloa ja seisottamista. :)

Lauantaina jalan kunnosta riippuen jälleen mätsäreihin ja sunnuntaina haukkutreffeille schipperkejen sekaan tuomaan väriä.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen Match Show takana

No niin! Nyt on Mannan ensimmäinen Match Show takanapäin ja maailman valloitus voi alkaa.

Odotukset olivat tosiaan hyvin vähäiset. Kunhan selvittäisiin alueelta / kehästä hengissä pois, ja vielä mitä Manna meni tosi hienosti! Smile

Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen kehän alkua ja shokki oli tietysti aluksi valtaisa. Mieletön määrä tuntemattomia ihmisiä, koiria, hajuja, liikkeitä. Pitihän niille tietysti haukkua ja pitää komentoa jokaiselle, mutta kyllä siinä 3 tunnin aikana tapahtui jo selkeää edistystä. Välillä alueella kävellessä päästiin pitkä väli koirien ohitse ihan vierestä eikä tullut haukahdustakaan. Aivan mahtavaa. Nyt vain täytyy käydä ahkerasti mätsäreissä ennen toukokuun virallisia kisoja niin kyllä se koiruli tuosta siedättyy.

Kehässä olimme jo 4. pari, joten ei tarvinnut odotella. Pentuja olikin kaiken kaikkiaa
n 43, joten ei ihan missään minimaalisessa sakissa oltu. Ensin mentiin kehää ympäri kaksi kierrosta ja se sujui hienosti. Hieman viimeisen kierroksen lopuksi Manna alkoi vetämään eteenpäin. Kehässä juoksussa oltiin todella tasainen parivaljakko, mutta tuomari arvionti ratkaisi nauhan värin. Manna ja hänen parinsa olivat ensimmäiset pikkukoirat. Pöytä oli, mutta tuomari tarkasteli koirat maasta (koska en tajunnut, että pöydälle olisi erikseen pitänyt pyytää...selvisi myöhemmin kun tuli muita pikkukoiria). Kun tuomari laskeutui isossa takissaan Mannan lähelle kavahti Manna sekunnissa metrin taaksepäin "tuo outo ihminenhän aikoo koskea" Very Happy, joten ei tuomari pahemmin saanut tuntumaa koiraan saatikka nähnyt hampaita. Sininen nauha tuli ja olin siitäkin älyttömän ylpeä. Päivä oli mennyt yli odotusten. Sinisten kehässä hieman hermostutti kun oli se 20 muutakin koiraa, mutta ei mitään vakavaa.

Pöydällä harjoittelemista pitää harjoitella nyt oikein todenteolla. Eräs toinen sheltin omistaja opasti minua ystävällisesti aamupäivällä miten sheltti olisi hyvä esitellä kehässä pöydällä. Kun nostin Mannan pöydällä ja hän kosketti sitä ja näytti niin kyllä Manna kuitenkin antoi tutkia vaikka tutisi ja meinasi painua istumaan. Oli kyllä todella mukava sheltin omistaja. Toivotti onnea kehään ja jälestäpäin sanoi vain että paljon harjoitusta pöydällä oloon ja kaikki vieraat ketkä kotiovesta tulevat sisään niin kopeloimaan koiraa ja koira keittiön pöydälle. Joka päivä. Smile

Todella hyvä fiilis jäi ja ehkäpä jo huomenna ruskolle mätsäreihin uudelleen.