lauantai 17. joulukuuta 2011

Jouluun on vielä hetki aikaa..

Jos sitä pitkästä aikaa kirjoittaisi joitakin ajatuksia kuluneista kuukausista. Syksy on hiljalleen taittunut talveksi, vaikka sitä ei uskoisi, kun katsoo ikkunasta näkyvää mustaa maisemaa missä vesisade hakkaa asfalttia. Jouluun on enää viikko aikaa, mutta tuntuu, että sään haltia antaa meidän tänä vuonna odottaa sitä talven ihmemaata.

Kulunut syksy on ollut pitkä ja pimeä. Opiskelut ovat vieneet suurimman osan ajastani ja tuntuu, että koirat ovat jääneet paitsioon kilpailussa huomiosta koulutyön ohella. Onneksi eilen alkoi vihdoin kauan kaivatta joululoma. Meillä, kun ei ollut tuossa välissä syyslomaa niin syksy tuntui erityisen pitkältä.


Joululoman olen ajatellut kuitenkin pyhittää ainakin osittain koirille ja yritän viettää niiden kanssa enemmän aikaa. Mannan viikottaiset treneit agilityssä ovat jatkuneet ja vuoden vaihteen jälkeen minun pitäisi saada hallille avain niin, että voisin alkaa treenamaan itsenäisesti myös Nemin kanssa.

Nemin kanssa taistelu sisäsiisteyden kanssa on jatkunut edelleen, joten kaikki te nuorien koirien/ pentujen omistajat älkää murehtiko, jos koiranne ei vieläkään 2kk jälkeen ole täysin sisäsiisti. Nemi täyttää nyt joulukuussa 16kk. Hitaasti, mutta hitaasti. Olen tässä viimeisien kuukausien aikana tullut siihen tulokseen, että sisälle tapahtuneet vahingot ovat jonkinlaista protestointia. Ollessaan hoidossa T:n luona ei sisälle ole tehty mitään enää aikoihin, mutta sitten kun ollaan kotona on pisut ja kakitkin lattialla silloin tällöin.

Kysymys ei voi olla siitä, että Nemi ei jaksaisi pidättää. Halutessaan on ollut kiltisti parhaimmillaan/pahimmillaan 12, kun emännällä on menoa ollut, kun taas toisaalta hätä tehdään sisälle muutaman tunnin jälkeen, kun ulkona on käyty. Toivottavasti tuleva vuosi toisi helpotusta tähän ongelmaamme.

Nyt, kun arjen ohella on ollut myös koulu sekä kahden koiran hoitaminen on tajunnut sen kuinka erilaista on omistaa kaksi koiraa yksin kuin jakaa se samassa taloudessa asuvan toisen ihmisen kanssa. Koirat on lenkitettävä oli ilma mikä tahansa ja olit kipeä tai et. Tämän pitkän syksyn aikana olen ymmärtänyt hyvin sen kuinka vanhemmatkin tarvitsevat lomaa lapsistaan ja siksi olenkin kiitollinen T:lle, että piti tyttöjä viimeisen viikon hoidossa niin, että tämä emäntäkin sai nauttia pitkistä aamuista ja illoista ilman, että tarvitsi lähteä pissitys lenkeille.

Uusille koiran omistajille voisi myös sanoa, että ennen pennun ostoa varmistakaa, että teillä on lähipiirisä/suvussa paikka mihin voitte lemmikkinne antaa hoitoon. Se on tärkeä apu sairastuessa tai jos joskus haluaa lähteä matkalle. Itse olen sitä mieltä, että niin rakkaita, lemmikit ovatkin eivät ne saa estää muuta elämää. Aion siis matkustella, toteuttaa haaveitani ja lähteä 3kk ulkomaanvaihtoon koulutukseni aikana - kyllä koirista huolimatta.

Itselläni alkaa ensi vuoden alusta heti harjoittelujakso, missä päivät tulevat olemaan vähintään perus 8h työpäiviä + matkat. Hieman jännityksellä odotan miten koirat oppivat uuteen rytmiin. Päivät kun ovat olleet nyt todella vaihteleviä ja pääsääntöisesti lyhyempiä. Valitsemallani alalla tulee myös olemaan pidemiä vuoroja esimerkiksi yövuorot (12h) niin miten silloin koirien hoito onnistuu. Miten te lukijat olette ratkaiseet pitkät päivät, jos taloudessanne ei asu muita kaksi jalkaisia?

Paljon pohdintaa ja ihmettelyä. Haluan toivottaa kaikille blogin lukioille oikein rauhallista joulua ja ilon täytteistä uutta vuotta 2012!!!




p.s Se syksyllä jännimäni asia sai ratkaisun ihan muutama viikko ko. kirjoituksen jälkeen... Omistan nykyään kennelnimen Morning Joy's. Ehkä joskus tulevaisuudessa aamun ilot ilostuttavat juuri teidän aamujanne.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Syksy tuo tullessaan sateen

Viimeiset viikon sade on vihmonut ikkunaruutuja ja se jos mikä saa ihmiset autoissaan katsomaan säälien tai joskus jopa halveksen punaisessa takissaan ja hai-saappaissaan tallustavaa hahmoa, joka yrittää pysyä pystyssä tuulessa ja viimassa toisen koiran vetäessä samalla, kun toista koiraa saa lähinnä raahata perässään.

sadepäivän pelastajat

Reilu kuukausi sitten aloitin opiskelut Turun ammattikorkeakoulussa tarkoituksenani valmistua 3,5 vuoden päästä sairaanhoitajaksi. Koulu on vienyt aika tehokkaasti mehut ja tuntuu, että aikaa ei ole jäänyt tarpeeksi koirille saatikka blogin päivittelyyn.


Jylhäkallion ylpeydet


Nemillä alkoi juoksut 13kk iässä (vihdoin!!) ja eipä tuo neiti höpönassu pystykorva ainakaan luonteeltaan siitä mihinkään ole muuttunut. :) Mannan kanssa saimme ryhmäpaikan ATT:n mölliryhmästä ja itsekin olen kunnostautunut kouluttamisen saralla. Toimin tällähetkellä apukouluttajana alkeiskurssilla. Siitä oppii varmasti paljon, kun opettaa toisia. Valitettavasti meillä on Mannan kanssa jäänyt nyt kaksi treenikertaa väliin. Mutta toivottavasti jo tällä viikolla pääsemme takaisin radalle.

Elinan kurssia jatkuu vielä tämän ja ensi viikon. Nemikin pääsee vihdoin mukaan, koska juoksut ovat vihdoin ohitse. Odotan mielenkiinnolla Elinan kommentteja tytön kehittymisestä. Mannankin kanssa olemme oppineet paljon uutta, mutta pitäisi vain muistaa tehokkaammin treenata juttuja kotona.

No onko joku söpö?


Tällä hetkellä elelen aika jännittäviä hetkiä minkä vuoksi itseasiassa innostuinkin blogia päivittämään, mutta se jääköön vielä salaisuudeksi hetkeksi mitä odotan. ;)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kisat sivusuun

Tänään oli tarkoitus kiitää agilityn seuramestiksessä, mutta Mannalla alkoi juoksut tällä viikolla (mikä tosin ei olisi ollut este osallistumiselle). Sinänsä hyvä juttu että juoksut alkoivat, vaikka nyt mestikset ja ensi viikon epiksetkin jäävät väliin niin Elinan kurssille pääsen osallistumaan ainakin toisen kanssa! :)

Itse lähdin perjantaina helsinkiin viettämään hieman lomaa näistä omista hännän heiluttajista. Ja kyllä olinkin sen tarpeessa! Niin arjenilostuttajia, kuin nuo koirat ovatkin niin kyllä itse kaipaan sitä, että saan nukkua aamulla pitkään, tehdä päivällä mitä lystää ja jatkaa vaikka illalla vielä johonkin ilman, että tarvitsee potea huonoa omaatuntoa koirien vuoksi.

Onneksi on ihana ystäväni suostui tytöt ottamaan hoitoon niin sain pienen irtioton arjesta. :) Nemikin täyttää huomenna jo yhden vuoden. Niin se aika vain rientää, juurihan Nemi meille tuli. Toivotaan, että vuoden ikä toisi vähän järkeä tuon koiran päähän ja sisäsiisteys alkaisi vihdoin iskostua selkärankaan..huoh..Juoksuja tytöllä ei ole ollut vieläkään (tai ainakin ovat menneet multa tätysin ohi, jos ovat olleet). Mannallahan juoksujen väli on ollut nyt tasaisesti se 6kk. 

Kohta olisi tarkoitus lähteä tyttöjä hakemaan takaisin kotiin. Ehdin tässä kotona tovin olla niin siivosin paikat kuntoon, ilman että toinen pakenee imuria hengen hädässä samalla kun toinen yrittää parhaansa mukaan tappaa sen. :)

Nemi 10vko




tiistai 16. elokuuta 2011

Muutoksen tuulia

Blogin päivittäminen on jäänyt aikalailla taka-alalle, mutta tänään siihen tarjoutui oiva tilaisuus, koska on vapaapäivä töistä ja syksy ilmoittaa hiljalleen tulostaan, koska se on rummuttanut ikkunalautoja aamusta saakka eikä loppua näy tulevan. Mitä sitä muutakaan siis tekisi vapaapäivänään kuin olisi kotona koneella ja päivittäisi vihdoin tämän blogin itseni ja teidän lukijoiden iloksi. Jospa se vauhdittaisi tuon 10000 (WAU!!!) klikkauksen rikkoutumista. :)



Viime kuun vaihde meni aikalailla muutto puuhissa kuten tämä koko alku kuukausi. Sain heinäkuussa ilmoituksen, että olen päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi Turun ammattikorkeakouluun mikä osaltaan siivitti muuttoaikeitani.

Itseasiassa samana päivänä, kun matkasin kohti tämän nykyisen asuntoni näyttöä sain tuosta opiskelupaikasta tiedon ja sehän vain tsempasi, että tämä asunto on saatava. Hyvinä puolina mainittakoon:

a) koulu on toisella puolen tietä (joten tulen todennäköisesti aina olemaan myöhässä)
b) asunto on isompi kuin vanha 53,5  neliöstä -> 59 neliöön
c) asunto on myös halvempi kuin vanha
d) mahtavat ulkoilumahdollisuudet (vaikka olen niistä nähnyt vasta murto-osan)

Ei voi siis kuin sanoa, että mulla on ollut mielettömän hyvä tuuri tämän kämpän suhteen. Nyt kun elelen yksin tyttöjen kanssa on alkanut ymmärtää oikeasti yksinhuoltaja koiranomistajan arkea. Töistä on tultava heti työpäivän jälkeen kotiin eikä voi jäädä sen pahemmin mihinkään hengailemaan. Sama pätee loppu päivää. Ei koiria yksin mielellään halua enää loppuillaksi jättää, joten se karsii aina omaa viihteelle lähtemistä, mutta onneksi tämän voi paikata sillä, että hankkii useammalle illalle/päivälle koira-aiheista ohjelmaa!! :D

Elokuun ensimmäinen viikko alkoi meinaat verrattaen agility-painotteisissa merkeissä, koska Mannan viikottainen alkeisjatko kurssi jatkui jälleen kesätauon jälkeen ja olin ilmoittautunut myös ATT:n järjestämälle 4x kesäkurssille.

Heti maanantaina olisi siis kepeät 3h treenit. Manna jaksoi kuitenkin hyvin vaikka omissa treeneissä kyllä huomasi, että tytön keskittyminen ei ollut enää huipussaan. Kesäkurssilta saatiin paljon uusia oppeja - etenkin ohjaaja. Joita aletaan sitten hiljalleen omissa treeneissä työstämään.


Ryhmäpaikan haku on nyt myös tullut ajankohtaiseksi, koska alkeisjatkokurssi viimeinen kerta on kuun lopussa. Toivotaan, että paikka irtoaa ja treenit voivat jatkua. :) Syyskuuksi kalenteriin on buukattu molemmille koirille Elina Jänesniemen jatkokurssi. Voisi siis sanoa, että laji on vienyt todella hyvin mennessään vaikka ollaan vasta aivan alkutaipaleella.

Hieman arvelluttaa, että tytöt voivat huonoimmassa tapauksessa molemmat aloittaa juoksunsa ensi kuun puolella, kun tämä Elinan kurssi on. Mannalla on väli ollut sen 6kk ja osuisi jälleen tuohon syyskuuhun. Nemihän ei ole vieläkään ensimmäisiä juoksujaan aloittanut (tai ainakaan en ole huomannut) vaikka merkkailemista onkin ulkona tehty jo pitkin loppukesää tiheämmin.

Myös näyttelyt on tämän vuoden puolelta koirieni osalta käyty. Mannalle näyttelyitä kertyi yksi ainoa tammikuussa ollut Turun näyttely ja nyt vain odotetaan, että karvat kasvaisivat takaisin ja sitten ilmoitan sen heti johonkin sopivaan näyttelyyn metsästämään sitä H tulosta, kun ikää on jo yli sen 18kk pitkältikin.

Nemin viimeinen koitos oli Salossa. Näyttelypäivän aamuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa paikalle lähteä, koska Nemi yllätys, yllätys päätti esittää itsensä pystykorvaisena. Jos tuomarina olisi ollut suomalainen tai pohjoismaalainen en olisi paikalle edes vaivautunut.



 
©Sirpa Saari


Mutta meillä oli mahtava päivä. Puolalainen tuomari Andrej Stepinki oli kiltti ja mukava vanhempi herramies, joka heltyi antamaan meidän pystykorvalle EH tuloksen mistä olin aivan riemuissani! :) Koska olin täysin varautunut tyydyttävään tulokseen, koska pystyt korvat sotivat aika lailla rotumääritelmää vastaan. Myös ystävät pärjäsivät hyvin. Tuli viimeistä ERI tulosta ykkösruusuketta varten, kuten V-SERTIÄ ja SA sijoituksia. Onnea kaikille niistä. :)


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Paljon onnea Manna!

Paljon onnea Manna <3

 Se kaikkein rakkain ensimmäinen koirani täyttää tänään jo 2 vuotta. Voisiko sanoa, että neiti on nyt aikuinen nuori nainen eikä enää pieni pennun napero.

Täältä voi lukea ensimmäisiä ajatuksia, joita mielessä liikkui, kun Manna meille kotiutui kaksi vuotta sitten syyskuun 11. päivänä. Muistan vielä hyvin sen jännityksen, kun odotettiin, että päivät matelisivat eteenpäin niin, että saisimme vihdoin hakea pienen karvapallon kotiin.

Mannan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa
Ennen Mannan kotiutumista olin ehtinyt lainata turun kirjastoista yhden jos toisenkin koirakirjan ja yrittänyt tankata päähäni kaiken mahdollisen tiedon koiran omistajuudesta ja siitä kuinka koiranpentu kasvatetaan mallikelpoiseksi koirakansalaiseksi.

Niiltä harvoilta koirallisilta tutuilta, joita itselläni tuohon aikaan oli kuulin paljon "uhkakuvia" neulahampaisesta pienestä hirviöstä, joka tuohoaa kaiken eteensä tulevan. Joten yllätys oli suuri, kun Manna olikin todella helppo pentu. Siitä kertoo mm. hyvin se, että Mannan rakkain lelu ankka, jonka Pauliina meille toi on edelleen ehjä kahden vuoden jälkeen.

Manna ja ankka tänään




Ja täytti odotuksemme koiran omistajuudesta täysin. Myös rotuvalintaan olen ainakin itse ja varmasti T:kin todella tyytyväinen. Sheltissä on poweria, mutta se jaksaa myös olla aloillaan (vaikka yksilöllisiä eroja toki aina löytyy).

Mannan pentuaika sujui pienten vatsanpurujen jälkeen mallikkaasti ja kaikenkaikkaan tytöstä on tullut oikein kaunis pieni paimenkoira.

Mannan kahteen vuoteen on mahtunut niin agilitya, terveystarkastuksia, joista saatiin hienot tulokset sekä näyttelyitä. Ja tulihan Mannalle "pikkusisko" viime vuoden puolella.

Tuomarit eivät ole olleet samaa mieltä pienen tähteni slimfit lookista, joten näyttelymenestys on jäänyt vähäiseksi. Mannan kohdalla tavoitteeni on jonain päivänä saada EH tulos näyttelyistä ja sitä myötä myös AVA ja AVA-H titteliin oikeuttava näyttelytulos - eli vähintään H. Tällä ei kuitenkaan ole kiire vaan odotellaan rauhassa, että neiti kasvattaisi vähäistä turkkiaan hieman lisää, koska tämän hetken tilanne on tämä ;).

Sitä kutsutaan karvanlähdöksi
En osaa enää ajatella elämää ilman koiria ja niitä tulee varmasti itselläni olemaan tulevaisuudessa aina. Vaikka jo kahdessa koirassa niin paljon eri ominaisuuksia hyviä ja huonoja niin kyllä ensimmäisellä koiralla taitaa aina vain olla se paikka lähinnä omistajan sydäntä. <3

Toivottavasti saamme Mannan kanssa vielä monen monen monia vuosia olla yhdessä!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mistä on kunnon loma tehty....

... koirista, mökkeilystä, saunomisesta, hyvästä ruoasta ja juomasta sekä tietenkin mitä parhaimmasta seurasta!

 
Kaikki koirat samassa kuvassa

Viime viikko huipentui viikonloppuun, koska Pirkko oli kutsunut meidät Köyliöön viettämäänmökkielämää viikonlopuksi kera koirien. :) Ensin ohjelmassa oli kuitenkin Pöytyän näyttely, johon Katriina osallistui Pepin kanssa ja minä Nemin.

Karttahaut olivat arvioineet ajomatkan pidemmäksi kuin se olikaan ja niinpä olimme paikalla jo ennen kahdeksaa kehien alkaessa vasta tasan klo 9.00. Vettä tulla tihutti ja matkalaisten mieli oli yhtä harmaa. Me kun maksamme siitä, että saamme juosta nurmikolla koiran kanssa sateessa.... :D

©Sirpa Saari


Onneksi kuitenkin kuuluttajan aloittaessa puheenvuoroaan toivottaen kaikki samalla tervetulleiksi viettämään näyttelypäivää alkoi aurinkokin pilkistellä pilvien takaa ja lähes kokonaisuudessaan sheltit selvivät sateetta, ihan viimeistä luokkia lukuunottamatta.

Paikalle oli ilmoitettu ennätyksellisen VÄHÄN koiria. Vain 17 kappaletta ja yllätykseksi suurin luokka oli avoimien urosten luokka. Narttujen luokissa kun oli vain muutama koira/ luokka. Itse pystyin esittämään ensimmäistä kertaa Nemin mielestäni todella rennosti, koska olin jo alistunut kohtalooni, että ei sieltä paljoa H:ta parempaa korvien vuoksi tule. :) Koira ravasi kauniisti ja maasta esittäminen sujui jo jos ei erinomaisesti niin ainakin melkein. Olin asettanut Nemin hyvin ja tyttö jaksoi keskittyä, vaikka aluksi hieman pöydällä jänskätti.

Kuten arvelin tulos oli H, mutta kehäsihteerikin mainitsi minulle arvostelua antaessaa, että tulos johtui korvista ja tämä myös arvostelussa erikseen luki, mikä on mielestäni hieno, juttu, että tuomarin antamalle arvostelulle on jokin selkeä peruste, koska sanomattakin on selvää, että oikeilla korvilla Nemi olisi ERI:n tyttö. :)

PÖYTYÄ 16.7.2011 Tuomari: Marja Talvitie, Suomi Tulos: JUN H

"Kookas, kokoonsa nähden hieman kevytluustoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Korvat saisivat taittua paremmin. Hyvä kaula ja ylälinja ja takakulmaukset. Liikkuu hyvin sivulta katsoen. Palkintosija tulee korvista."

JUN ERI1 SA PN2 SERT


Vaikka itseä taas kovin harmitti Nemin tulos (vaikka syy olikin selvä) niin onneksi iloa toi kasvattajan mahtava näyttelytulos! Hänen pieni sinisensä sai tiukalta tuomarilta ensin ERI SA:n mistä jo riemastuimme täysin, kunnes vielä kilpailuluokassa tulokseksi tuli lopulta PN 2 kerta sertifikaatin!! :) ONNEA!!!!



Sateinen matka Köyliöön taittui huomattavasti keventynein mielin ja paikan päälle päästyämme sade vielä ilmoitti läsnäolostaan, mutta lopulta meidän naisten sekä 7 sheltin onneksi aurinko alkoi paistaa! :)

Peppi odottaa kielipitkällä omaa vuoroaan


Saatuamme tavarat ja koirat purettua autosta ryhdyimme heti tuumasta toimeen ja aloimme laittaa ruokaa. Kaikilla olikin jo kova nälkä ja perunat maistuivat itse kullekin. Koirat saivat myös oman osansa herkuista - nimittäin makkarat ja voisi sanoa, että koirien täydellinen huomio oli taattu.

Iloinen emäntämme Pirkko alkoi lämmitellä paljua,  joka olikin meille kaikille vieraille täysin uusi kokemus ja itse olin täysin myyty!! Sellainen täytyy saada meidänkin mökillemme viimeistään ensi kesäksi. Koska mökkimme ei ole veden äärellä olisi mitä mahtavinta paljuilla kesällä ja talvella.

Palju

Mökin edustalla virtasi myös joki johon me hurjimukset uskaltauduimme ja virtaus olikin todella voimakas, joten saimme kunnon kuntouinnit kaiken sen ruoan ja juoman ohelle. Veteen ei koirista uskaltautunut kukaan muu kuin pikkuinen Milla emäntänsä perässä, mutta onneksi oli monta auttavaa kättä niin, että hölmistynyt pikkukoira saatiin takaisin maankamaralle.


Koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä koko viikonlopun ja täytyy sanoa, että tarvitseeko sitä mitään enempää - ei mun mielestä. Oli ihana katsoa, kun koirat saivat leikkiä ja peuhata niin paljon kuin halusivat.



Nemi ja muikea ilme. :D
Lisää kuvateksti




Kesätyttö Hertta

Olen nyt reilu vuoden omistanut digijärkkärin ja mielestäni ihan tämän kevään/kesän aikana kuvani ovat parantuneet selkeäsi. Kuvia on tullut otettua paljon ja silmä on alkanut harjaantua ja rajaukset ovat entistä selkeämpiä ja tiiviimpiä.

Mökillä otin paljon luonnollisia kuvia. Annoin koirien temmeltää ja itse istuin tuolissa valmiina ottamaan kuvan. Toki joukkoon eksyi myös näitä täysin kontrolloituja otoksia kuten, tuon kirjoitukseni aivan ensimmäinen kuva, jossa kaikki seitsemän koiraa ovat. Kuvaa ottaessa etualalla oli kaksi pidättekemässä koiria: "ei tule, paikka...istu...hyvä... paikka... siinä hyvä...". :)


erittäin onnistunut tilannekuva

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Lukijoita piisaa

Olen aika otettu, että blogiani on napsautettu auki, jo likemmäs 9000 kertaa! Hämmenystä aiheuttaa etenekin se, että en ole millään muotoa lahjakas kirjoittaja ja "tarinoija" (onko tuo edes sana?) ja silti jaksatte lukea karvaturrien kuulumisia. :) Nautin itse suuresti lukea blogeja, joissa kirjoittajalla on sana hallussa ja hän osaa kertoa aiheesta kun aiheesta kiinnostavasti.

Esimerkiksi kun itse kirjoittaisin ehkä tylsästi näin: "oltiin tänään epiksissä Mannan kanssa ja Nemi oli mukana kannustusjoukoissa" kirjoittaisi joku muu mahdollisesti näin: "vaikka ilmatieteenlaitos lupasi sade/ukkosrintamaa Saloon lähdimme silti ilmojen haltijoita uhmaten Mannan kanssa kohti epiksiä. Nemi tuli tottakai mukaan "siskonsa" tsemppariksi kotijoukkoihin." :) Ehkä mä vielä petraan ja yllätän teidät lukijat aina välillä.

Eli tuo ylläoleva oli tosiaan totta. Epiksissä oltiin ja sijoitus oli eilen 17/21. Kiitos Pirkolle radan kuvaamisesta! :) Paljon on vielä emännällä opittavaa ohjaamisesta, mutta kun rataa nyt itsekin katsoo mielestä Manna menee tosi kivaa vauhtia.


Tätä ei saa sanoa ääneen, mutta jos ihan hiljaa kuiskaten... Nemi on ollut sisäsiisti nyt kolme päivää putkeen vaikka olen ollut 9h päivässä töissä matkoineen.  Voi siis toivoa, että asian suhteen olisi tapahtumassa jonkilaista edistymistä. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn!



Viime viikonloppuna käytiin Hyvinkäällä pyörähtämässä Autralialaisen tuomarin kehässä Nemin kanssa ja sijoitus jälleen H (KORVA!!!!). Arvostelu löytyy Nemin omalta välilehdeltä. Täksi vuodeksi on vielä kaksi näyttelyä maksettu: Pöytyä ja Salo. Oma rajani korvien kanssa taistelussa alkaa tulla hiljalleen vastaan ja olen jo yrittänyt tottua ajatukseen, että Nemi tulee olemaan pystykorvainen eikä siitä(kään) tule minulle kaveria näyttelykehiin. :( Kunhan käydään hakemassa se agility H, jossain vaiheessa.

Salon näyttelyn jälkeen aion laittaa tuon koiraparan niin hyvään liimapakettiin, että jos korvat eivät liimojen lähdettyä ole taittuneet niin antaa olla pystyt. Mahtava harrastuskaveri tuo on kuitenkin ja sitten on syy hankkia vielä se kolmas koira, josta sitten aikaan tulee mahdollisesti se kantanarttu ja näyttelykaveri. ;)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Karjaa 3.7.2011

Tunti sitten kotiuduttiin helteisestä Karjaan näyttelyn reissusta - tosin kotimatka ei ollut lainkaan helteinen. Paikalla sää oli puolipilvinen ja elohopea näytti samoja lukemia kuin menneinäkin päivinä eli sitä lähempää kolmeakymmentä astetta taidettiin kovin kutitella.

Ensimmäisen kerran mitä itse olen näyttelyitä ehtinyt lyhyen koiranomistajan elämäni aikana käymään niin rokotustodistusteb tarkastajat tsekkasivat myös koirilta mikrosirut, jotta voitiin todeta paperien täsmäävän. Hyvä, että en vaihtanut koiria, vaikka niin eilen illalla taisin Mannalle jutellakin, että jos vienkin sen junnukehään Neminä. ;)

Jostain syystä tämän mikrosirun tarkastaminen oli Nemin mielestä kamalinta ikinä ja niinpä jouduin ottaman Nemin lopulta syliin, jotta siru saatiin luettua ja pääsimme jatkamaan matkaamme kohti nuermikenttää ja kehää nro 15.

Paikalla olikin jo useita tuttuja ja parkkeerasimme romppeinemme sopivaan kohtaan ja aloimme melkein siltä seisomalta hieman puunaamaan näitä näyttelytähtiämme, koska meidän tytöt olisivat kehässä heti pentujen ja neljän uroksen jälkeen.



Urospentujen ainoana osallistujana Nemin poikaystävä Kovu (Pilvimarjan Nokipoika) korjasi potin hienosti kotiin ollen VSP. Tämän jälkeen seurattiin muutamat urokset ja allekirjoittaneen oli aika laskea kameransa ja kiitää koiran kanssa kehään. Olin jopa ottanut varakengät mukaan, jotta voisin vaihtaa varvastossujen tilalle kunnon kengät, jotta en ainakaan kompastu omiin jalkoihin... arvata saattaa, että niin kengät jäivät vaihtamassa, mutta pysyin pystyssä!


Nemi odottaa vuoroaan





Nemin vuoron tullessa asettelin sen pöydällä rauhassa ja yritin vielä viimeisen kerran rutistella korvia, jotta ne pysyisivät alhaalla. Tuomari alkoi lähestyä ja eikös sillä ollut metrimitta kädessä aikeenaan mitata Nemi. Koiraparkahan sai tästä ilmeisesti flashbackin hetki sitten tapahtuneeseen mikrosirun tarkastukseen eikä antanut tuomarin tutkia lainkaan. Maahan siirryttiin heti ja mitä lähemmäs tuomari tuli sitä enemmän Nemi väisti, mikä ei ole lainkaan Nemin normaalia kehäkäyttäymistä.

Kun en meinannut saada Nemiä lainkaan pysymään paikallaa riensi kasvattaja apuun ja esitten tytön loppuun mun puolesta. Tuomari taisi kuitenkin meidän puolipystykorvasta kovin pitää, koska jaksoi odottaa ja yrittää että saisi koiran tutkittua ja liikkeet arvosteltua.

Tuloksena tuli H mihin olen olosuhteisiin nähden ihan tyytyväinen, koska moni tuomari olisi antanut varmasti suoraan T:n koska koira väisti niin voimakkaasti eikä meinannut alkaa tutkia. Nyt meillä alkaakin siis tehotreenit jälleen pöydällä sekä maassa ja aion alkaa sohia Nemiä kaiken maailman mitoilla ja mikrosirulaitteilla (lue: kaukosäätimillä). 

Karjaa 3.7.2011

Tuomari: Marjatta Pylväinen-Suorsa, Suomi Tulos: JUN H

"Kookas, vahvaluustoinen narttu. Pitkänomainen pää. Kapea, pitkä kuono. Hyvät silmät. Oikea-asentoiset korvat, joista vasemmassa pieni taitos, oikea lähes taittumaton. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä rungon syvyys. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä sivuliike. Hyvä karvapeite." 

 

Kehien jälkeen kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan. Matkalla autolle kävelimme vielä myyntikojujen ohi ja kävin hakemassa Ilo-Willan kojusta viime kuussa tilaamani laukun. Myynnissä olisi varmaan ollutkin ko. laukkua perustekstillä, mutta itse halusin teksin monikossa, koska koiriakin löytyy taloudesta useampi. :) Nyt on tytöillä sitten oma treenilaukku mihin mahtuu tärkeät paperit yms.



Ennen kuin keula laitettiin osoittamaan kohti Turkua käväistiin vielä Fiskars Villagessa täyttämässä masumme pienessä kahvilassa, jossa saimme olesella ulkona koirien katsellessa samalla ihmisvilinää. Hieman kierreltiin puron varrella, jonka jälkeen käytiin vielä läheisellä veneidenlasku paikalla uittamassa koiria. Kyllä se vain virkistikin helteisen ja kuuman päivän päätteeksi.

Kahvittelemassa


Kuten jo aiemmin sanoin helteistä ei ollut enää kotimatkalla vaan Salon kohdalla meidät tavoitti aikamoinen sade, joka yltyi aina rakeiksi asti ennen kuin kasvattajan auto kurvaisi kotipihaamme missä odottelimme vielä tovin autossa kovimman sateen heltiämistä ennen kuin pikaisesti selvitettiin tiemme rappukäytävään välttyen sen pahemmalta kastumiselta.

Lisää kuvateksti

torstai 9. kesäkuuta 2011

Pentuagility 5/5

Juuri kotiuduttiin viimeiseltä pentukurssi kerralta ja saatiinkiin oikein yksityisopetusta, kun muut kaksi koirakkoa eivät lainkaan ilmaantuneet paikalle.

Tämän kerran aiheena oli takaaleikkaus. Nemiltä kesti hetken ennen kuin se jaksoi keskittyä munhun namialusta sijaan, mutta kun näin kävi alkoi homma toimimaan. Tyttö on jo niin itsenäinen esteillä. :) Takaa leikkaus sujui osaltamme hyvin, kunhan tämä omistaja hokasi, että mitäs tässä nyt pitääkään tehdä.

Tehtiin leikkausta molempiin suuntiin ja pienet pätkät este + leikkaus. Lopuksi tehtiin pidempi 8 esteen rata, jossa oli kaksi takaaleikkausta ja yksi takaakiero, mutta muuten koira sai aikalailla mennä vain suoraan. Leikkaukset menivät hyvin, mutta ohjauksessa putkelta takaakiertoon, mun pitää olla tarkempi, että kutsun koiraa ja katson, että se tulee esteen.

Kun oltiin esteet hypelty ja piti jo lopetella sanoi, Elina että otetaan vielä puomi. Nemi kun oli koko hallissa olo aikansa mennyt kontaktiesteille tarjoamaan kontaktia itsenäisesti.  :) Otettiin pentujen puomi kerran alusta loppuun niin, että tyttö sai sitten ihan luvan kanssa tehdä hienosti oppimaansa kontaktia.

Laitoin jo Janitallekin ilmoittautumista syksyn alkeiskurssille, missä sitten treenataan Nemin kanssa enemmän ratapätkiä ja ohjauksia. Maltan tuskin odottaa!

Kurssi oli kyllä todella mahtava ja suosittelen Elinan pentukursseja kaikille! Hinta on suolainen, mutta rahalle saa mielestäni täysin vastinetta. Koska Manna joka on treenannut jo melkein puolivuotta ei todellakaan ole yhtä taitava, koska on opetettu eri metoideilla ja opetus ei ole alkanut niin nuorena.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Epiksiä ja mätsäreitä

Eilen lähdettiin illalla katsastamaan ATT:n järjestämät epäviralliset agility kilpailut. Mannan otin siis alunperin mukaan ihan vain varuiksi, jos sitä sattuisi olemaan kiva rata. :)

Päästyäni paikalle siinä kuuden jäljestä eksyin juttelemaan tutun kanssa, joka sitten kysyikin, että ollaanko tulossa kisaamaan. Kerroin, että ihan katsojiksi varmaan ja eikös hänkin sitten, ollut sitä mieltä, että tottakai mennään kokeilemaan. Ei siellä mitenkään vakavasti voi epäonnistua ja ilmoittautuminen mölliluokkaan oli juuri loppumassa.

Niinhän siinä sitten kävi, että ilmoitin meidän ja  vasta sen jälkeen menin katsomaan millainen rata meitä odottaa. Näin kisaamattoman silmissä se näytti aika tavalliselta radalta parin kinkkisen paikan lisäksi, mutta kokeneemmat sitten osasivat valistaam että on aika haastava rata.

Me olimme toiseksi viimeinen mini- koirakko. Ja kyllä siinä jo alkoi emäntää jännittää kun oma kilpailuvuoro lähestyi. Eniten jännitin sitä, että alkaako Manna vain hakkua ja komentaa mua kentällä, kun Namia ei sitten tipukkaan heti muutaman esteen jälkeen.

Sitten oli meidän vuoromme ja rata suorituksemme oli yli kaikkien odotusten! Mannalle ainoastaan 5 virhepistettä radalta, koska sujahti yhden esteen ohi, mutta kaikki esteet mentiin siis oikealta puolelta ja kontaktit tyttö otti hienosti! :)


Numerolapun palauttamisen jälkeen menin metsästämään tuloksia ja niinhän siinä kävi, että mun oma pieni karvakuono oli sijalla 5!!!! Listasta etsin nimeä, jostain alhaalta, mutta siellähän me komeiltiin ihan lapun yläosassa. Jäi kyllä ihan mielettömän hyvä fiilis tästä radasta ja nyt voi varmuudella treenata taas uusia tekniikoita kurssilla lyhyissä pätkissä, kun Manna pystyi noin pystymetsästäkin suorittamaan 15 esteen sarjan.



Tänään päivä alkoi jälleen koiramaisissa merkeissä. Ohjelmassa oli Turun Palvelukoiraharrastajien järjestänä match show Raision Haunissa. Molemmat tytöt osallistuivat ja Nemi oli hienosti pienten pentujen 2. kuuden pennun joukosta. Aika paljon nurmikenttä kyllä tuntuu vievän tämän tytön huomiota, koska nokka tuppasi olemaan koko ajan maassa. Osa syynsä voi toki olla myös sillä, että emäntä oli unohtanut kaikki herkut kotiin...

väsynyt kakkonen


Mannan kehässä pienissä aikuisissa oli 25 koirakkoa ja sijoitusta ei tullut Mannalle eikä toisella shelttikaveri Robinille, pyh! Robinkin esiintyi niin taitavasti. Ihan tyhmät tuomarit. ;)

mitäs tuolla tapahtuu


Kehien loputtua vietiin Tarun kanssa koirat Haunisten altaalle päin lenkille ja Nemi äkkäsi matalan kallion reunalta linnun, jonka perään lähti oikein komeasti ja linnun perään hypätessään pääty veteen PLUMPSIS! :D Olisi taas ollut niin kamean paikka. Tyttö käänsi kuitenkin heti keulan takaisin kohti rantaa ja ravisteli itsensä kuivaksi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tovi heiteltiin koirille veteen keppejä kunnes jatkettiin matkaa vielä kupittaan puistoon piknikille, mutta ilma oli ikävästi alkanut viilentyä ja ei siellä päässyt oikein piknik tunnelmaan. Mutta oli tuloksena kuitenkin palanut niska ja kivoja kuvia.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Treeniä, treeniä

meillä on kivaa! :)
Maanantaiset Mannan treenit menivät loistavasti. Aiheina oli tällä kertaa takaaleikkaus ja yksittäisenä esteenä keinu.

Takaaleikkausta opettelimme hyppy+putki yhdistelmällä. Ottaessamme leikkauksen ensin oikealle päin oli matka pidempi, joten ohjaajalle jäi enemmän aikaa miettiä, että mitäs tässä nyt oikein kuuluukaan tehdä. :)

Tästäkö mun pitäisi hypätä?


Ohjauskuvio sujui kuitenkin hienosti molempiin suuntiin ja kouluttaja sanoikin, että tästä voi mahdollisesti tulla meidän käyttämäme ohjausliike, koska Manna siihen niin hyvin vastasi. Vaikka tämä oliin meille toki helppo harjoitus, koska Manna on helppo saada irtoamaan putkelle.

Keinua ollaan tehty alkeiskurssilla, mutta tuolloin oli käytössä säädettävä keinu, mikä oli laitettu ihan vauvakorkeudelle eli niin alas kuin mahdollista. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun suoritettiin normaalikeinu.

Kouluttaja oli ensin avustamassa laskevassa päässä ja sitten toisessa päässä, mutta Manna paineistui tästä ja vältti keinulle menemistä, kun piti samalla pälyillä, että mitäs tuo hyypiö tuossa tekee. Saatiin kuitenkin aikaiseksi muutama onnistunut suoritus ja jätettiin siihen.

Oma toimisesti otin vielä irtoamista kahden esteen avulla ja Mannahan ampaisi kuin tuulispää nami alustalle. Tämän viikon treeneissä olinkin tarkkana, että palkkasin Mannaa vain namialustalta en kädestä, jotta se oppisi irtoamaan ja musta se alkoi heti vaikuttaa. Nemillehän näin on opetettu alusta asti.

Treenien lopuksi koitin vielä keinua itsenäisesti ja Manna meni heti paljon reippaammin! Onneksi on pieni koira niin ehdin hyvin itse avustaa alastulossa.

Juomatauko lenkin lomassa
Eilen kävin tyttöjen kanssa aamulenkin pitkän kaavan mukaan ja otinpa tuon kamerankin ulkoilemaan, jos sitä vaikka saisi hyviä kuvia Mannastakin. Sirpa kun on Nemistä nyt ottanut niin hienoja kuvia viime aikoina.




Kierrettiin aurajoen rantaa ravattulaan päin ja sieltä metsän kautta takaisin ja kyllähän sieltä aika ihania kuvia vain onnistuin saamaan! Melkein koko lenkin sain pitää koiria vapaana, ainoasta alku- ja loppumatkasta piti turret laittaa hihnaan, kun tultiin autotielle.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Harjavalta

©Sirpa Saari
Eilinen päivä meni Harjavallassa kera mahtavan matka seuran. :) Kiitos Kati ja Sirpa. Ilma oli todella vaihtelevaa, mutta kovin sadekuuro ajoittui sopivasti juuri urosten kehän loppuun, kun oli pieni tauko ennen narttujen kehiä.

Junnunarttuja oli ilmoitettu 12 mistä tuomari sitten sai poimias sijoittuvat koirakot. Kovasta uhmasta tsempeistä huolimatta kukaan miesän koirista ei päässyt neljän joukkoon. Maya ja Peppi saivat hienosti ERI, tuloksen mitä tämä tuomari tosi näytti muutoinkin jakavan aika tiuhaan.

Nemille tulokseksi hieman pettymyksenä junnujen ainoa EH tulos. :( Nemi esiintyi tälläkertaa hieman rauhattomasti ja pöydällä olokin oli hieman jännää, koska tuomari liikutti koirat ensin ja sitten arvosteli ne pöydältä.

Päivä oli kuitenkin muutoin kaiken kaikkiaan onnistunut ja Sirpa otti kaikista tytöistä jälleen ihania kuvia, kiitos niistä! Kesäkuuksi jäädäänkin Nemin kanssa näyttelytauolle. Taistellaan korvien kanssa ja kehään jälleen Karjaalla entistä ehompana. :)

Nemin kanssa suunnattiinkin nyt iltalenkillä katseet taas agilityyn ja lenkin lomassa treenatti puun kiertoja sylkkäreiden ja valssien siivittämänä.


torstai 26. toukokuuta 2011

Wuuhuu.. agility!

Nemin treenit menivät tänään ihan mahtavasti! On tuo vaan ihan super treenikaveri. Tajuaa ihan mielettömän nopeasti uudet jutut.

Tänään aiheina oli sylikäännös ja mulla on ollut vähän kaikissa ohjauksissa, etenkin viime viikolla, ollut se ongelma, että Nemi on pysytellyt musta noin metrin päässä eikä ole tullut tarpeeksi lähelle. Tänään sama juttu, kun oli meidän vuoro näyttää kuinka käännös sujuu.

Kouluttaja sanoi, että Nemi pitäisi saada tulemaan lähemmäs ja neuvoikin mua ottamaan viistomman rintamasuunnan koiraa kohti ja se auttoi heti, jes!! Nemi siis kuuluu niihin koiriin, jotka ottavat vastassa olevan rintamasuunnan pysäyttävänä merkkinä. Heti kun olin hieman sivuttain Nemi tuli todella upeasti molemmilta puolilta käännökseen.


Meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa niin ehdittiin tehdä todella tehokkaasti hommia ja molempien koirat olikin varsin päteviä. Sylikäännökseen liitettiin pieni radanpätkä. Putkelle ohjaus sieltähypylle ja valmiiksi jo oma rintama suunta vastaanottamaan sylkkäriin. Nemi meni heti ekasta kerrasta ihan mielettömän upeasti! Tehtiin kolme peräkkäistä onnistunutta toistoa, jonka jälkeen lopuksi vielä puomi+kontakti treeniä.

Elina on kyllä ihan huippu kouluttaja! Pitää nyt tosissaan ottaa niskasta kiinni ja alkaa käyttämään näitä oppeja myös Mannaan, koska Nemi on selkeästi edellä vaikka on ollut 4 hassulla tunnilla Mannan ollessa jo koko kevään treenaamassa hallilla.

Treeneistä kiidettiin kohti Turun Vinttikoirakerhon mätsäriä ja oli kyllä nopein kehä ikinä! Puolen tunnin päästä olin jo matkalla kotiin sinisten nelosen kanssa palkintopokaaleineen ja ruusukkeineen.

Nemi sijoittui hienosti ainoana pikkukoirana. Kolme muuta sijoittunutta olivat faaraokoira, dalmatialainen ja iso villakoira.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kunniapalkinnon arvoinen

Tänään oltiin Somerolla tyttöporukalla pyörähtämässä Päivi Eerolan tuomaroimassa näyttelyssä. Kasvattaja kurvasi hakemaan meidät aamulla kyytiinsä. Onneksi sää suosi meitä tänään toisin kuin viikko sitten Raumalla olleita.

Pentuja oli ilmoitettu 3 ja jännityksellä katsoimme luettelosta kuka tämä mystinen 3. pentu mahtaisi olla, koska kaksi oli kerran meidän matkassamme. Nemi ja Peppi siis. Kolmas koira oli pieni soopeli uros. Tuomari otti meidät kaikki kolme yhtäaikaa kehään. Taisi siinä mainita, että kivempi mennä porukalla, joten ei joutunut yksin uros kehässä juoksemaan.

Ensin oli Nemin vuoro käydä pöydällä ja juosta kehässä. Tämän jälkeen Pepin. Peppi veti tälläkertaa pidemmän korren ollen hienosti jo toistamiseen ROP saaden myös KP:n, onnea Peppi! Mutta yllätykseksi myös Nemi sai KP nauhan ja Eerola kehui Nemin olevan oikein lupaavan oloinen kunhan ei enää kasva.

Vielä kun saataisiin nuo korvat kuriin! Taas ne alkoivat nousta, kun kehään mentiin. Ensi viikon Harjavallan näyttelyn jälkeen on kuukauden tauko, jolloin varmasti laitan puoli koiraa liimaan. :D

Tässä Nemin tämän päivänen arvostelu:

"Reilu koko. Hyvät mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Kuono-osa saa täytelöityä. Äärimmäisen kevyet korvat (työn alla 24/7!!!). Riittävästi edestä ja hyvin takaa kulmautunut. Riittävä askelpituus. Lupaava karvanlaatu. Edukseen esitetty (hyvä minä!!) Lupaava."
Posted by Picasa

tiistai 17. toukokuuta 2011

Let the battle begin

Nyt alkaa taistelu sisäsiisteyden kanssa! Nemi täyttää tällä viikolla ja 9kk ja nyt saa neiti luvan alkaa oppia sisäsiistiksi. Kasvattajallekin purnasin asiasta jälleen, kun aina vaan on aamuisin hädät lattialla ja päivisinkään ei niitä ulos voida tehdä, vaikka lenkillä käydään.

Vinkiksi sain rajoittaa tuon ipanan aluetta öisin niin, että ei halua tehdä omalle alueelleen vaan pitää sen siistinä. Sellainen projekti siis aloitetaan tänään. Nemi saa nukkua ostamassa JÄTTI kevythäkissä ensi yön ja katsotaan josko aamulla on häkki edelleen kuiva niin sitten kipin kapin koiran kanssa ulos tarpeille.



kuva

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Match show tuomarina

© Sirpa Saari


Aamulla lähdin pienestä sateesta huolimatta Nemin kanssa kupittaalle näyttelykoulutukseen. Treenailtiin seisomista, sekä oikea vauhtista koiran liikuttamista niin, että koira liikkuu kauniisti hyvällä askeleella.

©Sirpa Saari



Päivä tuli olemaan jännittävä, koska näyttelytreenien jälkeen paikalla alkoi shiba-yhdistyksen vetämä match show mihin mua oli eilen illalla yllättäen pyydetty tuomariksi, koska noro-virus oli iskenyt aiemmin pyydettyyn henkilöön.

©Sirpa Saari


Viime yö menikin sitten jännittäessä, että miten nyt osaan sijoittaa koirat ja itse fiksusti katsoa liikkeet yms. Mutta hyvinhän se lopulta meni! :)

Sateisen ilman vuoksi paikalla oli todella vähän koiria (joten arvaa harmittiko kun en saanut Nemiä kehään!). Tuomaroin pieniä pentuja ja niitä oli paikalla kaiken kaikkiaan kahdeksan, joten sinällään sain olla hyvillä mielen, että kaikki pienet pennut tulisivat sijoittumaan! :) 

Lähes kaikki pennut olivat 7-8kk ikäisiä paitsi pieni 4,5kk Niilo-sheltti ja reilu 5kk shiban pentu. Arvostellessani tuntuivat koirat olevan kaikki kovin tasapuolisia, joten se antoiko sinisen tai punaisen nauhan vaikeaa. Osassa muutamassa parissa oli kuitenkin selkeästi erotettavissa pohjatreeniä seisottamisen ja pöydälläolon sekä liikkumisen osalta mikä helpotti valintaa. 

©Sirpa Saari



Tuomarina olosta sain lahjaksi Fiskarsin aamiais-setin johon kuului leipäveitsi, tomaattiveitsi sekä voiveitsi. Ai niin sekä Pihla-karkkeja paketillisen. En muista milloin olen näitä kettukarkkeja viimeksi syönyt.

  
©Sirpa Saari


Koska olin jäävi tuomaroimaan omaa koiraani edes toisen esittämänä sai Nemi nukkua mätsäreiden ajan autossa omassa kopassaa. Onneksi Nemi sai ennen mätsärin alkua leikkiä poikaystävänsä kanssa vähän.



lahja tuomarina toimimisesta

Tällä viikolla on kuitenkin ollut myös auringon paistetta ja alkuviikosta käytiin niin mätsäreissä kuin uimassakin.

Mätsäristä ei sijoituksia tullut, mutta molemmat tytöt ovat esiintyneet hyvin. Hieman pakkaa sekoitti keskiviikon mätsäri jossa ei aluksi ollut pienille koirille lainkaan pöytää vaan jouduin esittämään molemmat koirani maasta. Nemille tämä ei käynyt lainkaan päinsä vaan arkaili tuomaria sinisen nauhan arvoisesti, kun Mannan taasen sain ihmeen kaupalla maassa seisomaan nätisti. :)

kupittaalla koirakavereiden kanssa
Uittamolle lähdettiin keskiviikkona kera Mannan, Nemin, Kion ja Kovun. Nemi tuli reippaasti aika pitkälle veteen namin perässä ja hieman uitinkin molempia tyttöjä houkutellen ne veteen ja nostaen hieman syvemmälle pelastusliiveineen. Jännä nähdä kesällä kun itsekin pääseee uimaan, että lähteekö Nemi perässä. Manna kun tyytyi lähinnä haukkumaan rannalla. :)