Agility keppien ohjurit + ohje

6- sarjan kepit sain jo monta vuotta sitten tutun kautta ja tänään sain vihdoin tehtyä niihin ohjurit! Ryhmätreenimme jäivät tauolle, mutta nyt olisi joulutauolla tarkoitus treenata keppejä ja saada ainakin muutama ohjuri häivytettyä.

Tarvikkeet:

-Putkikiinnikkeitä halkaisija 25mm mikä sopi omiin keppeihini 2,99/ 2kpl (Biltema)
-kirkasta vesijohtoputkea 1,65€/m (K-rauta)
-Putkeen sopivat proput ja ruuvit.

Ostin putkea varuiksi 7m, mutta hieman jäi itsellä yli. Yhden ohjurin pituudeksi tuli n. 1,5m





Laita proppu putkeen ja kiinnitä letkupuristin. Aseta tämä valmis puoli keppeihin ja mittaa ohjurin oikea pituus. Katsaise putki, kiinnitä toisen pään kiinnikkeet ja pätki loput ohjurit samanpituiseksi ja viimeistele.

Hintaa puolikkaalle sarjalle tuli itsetehtynä alle 25€ ja varmasti vieläkin pääsee edullisemmin, jos vaikka tuttujen työmaalta löytyy ylijäämiä.

Näin sitä mennään! Hyviä treenejä kaikille. :)

Siedätystä

Tänään olimme jälleen treeneissä kahden viikon tauon jälkeen, koska viikko takaperin oli hallillamme epikset.

Otin reilusti nameja mukaan ja naksuttelin/namittelimme koko hallissa olo ajan. Tulin ajoissa paikalle, joten ehdin tehdä jonkun aikaa Nemin kanssa rataa ihan itsekseni. Hiljalleen porukka saatiin kasaan, rakennettiin rata ja alettiin kukin suorittaa sitä vuorollamme.

Oma vuoroni Nemin kanssa oli vasta loppupuolella, joten namittelimme "vaihtopenkillä" ja toisella kentällä samalla, kun teimme juttuja. Nemi sieti hyvin tätä päälle karannutta koiraa tällä kertaa, jes!! Hieman enemmän paineistumista oli huomattavissa silloin, kun tämä kyseinen koira teki omaa rataansa ja liikkui siis enemmän.

Olin toisella kentällä koko koiran treenin ajan, joten pystyin kauempaa palkkaamaan Nemiä, kun kohdisti huomiota oikeisiin asioihin. Selvästi valppaampi oli, mutta paljon parempaan suuntaan jo ollaan menossa onneksi. Joten tästä ei taida tulla liian suurta mörköä.

Tällä vuodelle treenejä on yksi, mutta ensi vuonna lähdetään jälleen uudella draivilla harjoittelemaan. Pitääkin alkaa pohtia, että ottaako sitä harjoittelu vai kisalisenssin samantien. Ensi vuosi kun olisi kuitenkin pääpiirteittän tarkoitus olla ihan Suomessa niin mitään pitkiä treenikatkoja ei pitäisi tulla.

Treeniä

Ja niin eilen pyörähti taas treenit käyntiin ATT:lla, kun allekirjoittanut on jälleen tukevasti jalat suomen kamaralla muutaman viikon reissun jälkeen. Vaikka sormet ristissä toivon, että Nemi olisi voinut tämän reissun aikana hoitaa juoksut pois alta, ei niitä kuulemma ole kuulunut. No toivottavasti panttaa sitten joulutaukoon asti.

Eilen pystyttiin tekemään toisella kentällä omatoimitreeniä ja harjoittelimme pussia, joka aina vähän jänskättää, jos sitä ei toviin ole ehtinyt tehdä. Myös keinu oli eilisen "ostoslistalla". Ihan mukavasti meni muutama toisto. Ohjeita on löytynyt keinun opettamiseen useita, mutta eilen vain ohjasin Nemin esteelle ja himmasin itse alastuloa. Hienosti jäi 2on 2off:iin. Varovasti toki vielä kipittelee. Katsotaan saadaanko näin estettä eteenpäin vai koitetaanko muita. Totuudenmukaisesti en jaksanut alkaa raahailemaan laskevan pään alle pöytää tms. stopperiksi. Koulutus osiossa teimme hyppysatjaa suoraan ja kaarteessa eri askelpituuksilla. Nemiltä tämä sujui mallikkaasti, vaikka molemmille tämä olikin aika uusi harjoitus. Yllättävän hyvin Nemi pystyi vielä keskittymään, vaikka hieman ennen meidän vuoroa yksi ryhmä koira lähti viettien perässä jahaamaan Nemiä.

Reppana säikähti oikein kunnolla, mutta onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut. Harmi toki, kun tuollaista pääsee käymään ja vielä Nemille, jolla on muutoinkin antipatioita kaikkia isoja koiria kohtaan. Mutta ensi kerralla vain hyvät namit mukaan ja koitetaan namitella kun kyseinen karvaturri on näköpiirissä. Eiköhän se siitä lutviinnu.

Pimeä tulee, muista näkyä!

Kesä tuli tänä vuonna vasta elokuussa ja paahtavista päivistä huolimatta illat ovat alkaneet pimentyä jo huomattavasti, joten on syytä muistuttaa heijastimista! Autolla liikkuessa hyvin huomaa kuinka niin ihmiset kuin eläimetkin hukkuvat pimenevään syysiltaan.

Viime vuonna tekaisin koirille pienet heijastinhuivit, mutta tänä vuonna olin ajoissa skarppina ja haalin tytöille käytettyinä Hurtan huomiohuivit sekä Mannalle metsäreissuilla huomioliivin (tuppaa haahuilemaan omiaan ja hukkuu mukavaasti mustikkamättäiden taakse.

Ollessani töissä agilityn PM-kisoissa tarttui mukaani tytöille myös uudet Pro Dog merkkiset talutushihnat, joissa on heijastin koko matkalta. Vaikka itse vielä olisi vähän puutetta heijastinvarustuksessa niin tytöt on ainakin nyt puettu loistavasti ilta- ja ennenkuin huomaammekaan myös aamulenkkejä varten.

i

Rankka juhannus

Juhannussäätä jänniteltiin koko viikko ja yllättäen Forecan ennustukset pitivät kuin pitivätki paikkansa ja perjantai iltapäivästä veneemme lähti satamasta pienelle iltakierrokselle. Manna ja Nemi eivät nyt varsinaisesti ole mitään synnynnäisiä laivakoiria ole, mutta nyt kun vanha vene on jälleen laitettu kuntoon olisi tänä kesänä tarkoitus viettää aikaa vesillä aina kun vain on mahdollista.

Molemmilla koirilla oli asianmukaisesti pelastusliivit päällä ja alkumatkan haukkumisen, vinkumisen ja peruspaniikin jälkeen koirat tyytyväit kohtaloonsa (todennäköisesti aivan uupuneita...) ja näyttivät hetkittäin jopa varsin tyytyväisiltä nukkuessaan laivan keulan suojissa.

Käytyämme hieman maissa käyskentelemässä matkan oli tarkoitus jatkua eteenpäin, Nostin ensin Mannan veneeseen ja jäin vielä metsästelmään Nemiä, jolloin tämä pieni paimenkoira hätääntyi, että hänet jätettiin veneeseen yksin ja alkoi sieltä sitten vauhdilla tulemaan takaisin maihin. Niinhän siinä sitten kävi, että seurueestamma Mannasta tuli ainut, joka kävi juhannuksena uimassa pulahtaen veneen ja laiturin välistä. Onneksi mitään ei sattunut. Koira joka vihaa vettä on kyllä viimeisenä 3 kesänä kunnostautunut vuosittaisella tahattomalla uimareissulla.

Juhannuksena nuoriso ei yleensä muista omia rajojaan ja niimpa tänään kotoa löyMuaktyi pientä juhananuskrapulaa poteva Nemi, joka oksensi aamupalansa lattialle, onneksi kylpyhuoneeseen. Vauhdiskasta juhannusta siis täällä.

Uusi ryhmä ja uudet haasteet

Aloitimme Nemin kanssa eilen jälleen uudessa agilityryhmässä. Näiden neljän-viiden vuoden aikana on ilmeisesti aika hyvin tullut pyörittyä hallilla eri ryhmissä ja talkoissa, että uudenkin ryhmän jäsenet olivat ainakin naamaltaan tuttuja.

Nemi on harrastanut agilitya reilu neljä vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti lähinnä omistajan ulkomaan haihattelujen vuoksi. Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut niin vaihdossa kuin maailmanympärimatkalla, jonka vuoksi treenaaminen on ollut pitkällä tauolla ja mölliryhmiä olemme vaihtaneet tiheästi.

Onneksi seurallamme on suuresta koirakkomäärästä huolimatta kuitenkin mahdollista toteuttaa harrastustaa itselleen sopivana ajankohtana. Minua hieman etukäteen varoiteltiin, että uuden ryhmän ohjaaja tekee haastavia mölliratoja ja voi pojat, kyllä siinä meinasi tuskan hiki pukata päälle, kun katsoin minkälainen pyörimisrata oli rakennettu. Olisiko esteitä ollut 7 kappaletta ja näitä kierrettiin niin, että radan kokonaispituudeksi tuli 20 estettä.

Meidän osaltamme radan suoritus kuitenkin takkusi. Nemi oli viimeisenä vuorossa ja uusi ryhmä sekä ajankohta taisivat hermostuttaa. Ja olihan ruoka-aikaakin jouduttu uuden treeniajan myötä törkeästi Nemiltä kysymättä siirtämään. Vähemmästäkin siinä menee pieneltä koiralta pasmat sekaisin.

Sen verran ehdimme kuitenkin rataa suorittamaan, että uusi kouluttaja sai käsityksen minusta ohjaaja. Olin hänelle laittanut hieman etukäteistietoa meistä koirakkona ja koittanut kaunistellen muotoilla, että ohjaajana olen... noh.. kyllä minä koiran kanssa maaliin pääsen ja esteetkin tulee mahdollisesti suoritettua, mutta tekniikoista ei nyt suurempia tyylipisteitä jaeta. Kouluttaja mainitsikin minun hosuvan ihan hirveästi enkä keskity ohjaamisen. Koirani ei kuulemma ole niin nopea kuin itse taidan luulla. Eli voisin hidastaa ja ehtisimme Nemin kanssa silti hyvin ja koira voisi jopa ohjaajaltaan hieman neuvoakin, että mihin se nyt oikein haluaa minun menevän.

Ennen omaa vuoroamme ehdimme kuitenkin treenata omatoimisesti kontakteja sekä takaakiertoja, vaikka itse radan suorituksessa Nemillä oli vetopois.

Toisinaan on hyvä olla vähän hidas

Kerrankin voi sanoa, että on ollut hyötyä siitä, että aina ei ole niin aikaansaava. Olemme siis Nemin kanssa tässä kohtapuoliin koko karvaturrin pienen iän (4,5 vuotta) suunnitelleet toko harrastamista enemmän ja vähemmän vakavissaa. Satunnaisia oppeja perusasennon- tai seuraamisen lisäksi emme ole kuitenkaan ehtineet tekemään - ja hyvä niin, koska nyt säännöt sitten muuttuvatkin ja tulee uusia juttuja.

On se paljon helpompaa lähteä opettamaan koiraa ns. "tyhjältä" pöydältä, kuin poistaa tiettyjä liikekokonaisuuksia niin omasta kuin koiran pääkopasta. ALO luokan liikkeisiin tulee helpotuksia paikallaoloihin ja liikkeet muuttuvat muutoinkin koiralle miellekkäämmiksi.

Oli myös helpottavaa näin alokkaana kuulla tokon ylituomarin kertovan, että seuraa liikettä ei voi koskaan opettaa koiralle niin, että miellyttäisi jokaista tuomaria. Toiset vaativat vahvaa katkeamatonta kontaktia ja toiset mieltävät väljemmän koirakolle enemmän luontevaksi. Voimme siis luovia itselle sopivimman vaihtoehdon.

Täysin uudenlaisena liikkeenä tokoon tulee useammassa luokassa peruuttaminen, jota taidan alkaa ensimmäisenä harjoittelemaan. Koska sehän voisi olla hauska liike ihan muutoinkin, jos tuohon alo vakavaan treenamiseen kiinnipääsyyn menee vielä se toinen 4,5 vuotta.