Viimeinen päivä vuotta 2010

Joulu oli ja meni. Taisivat tytöt olla kiltisti, kun joulupukki toi niin paljon lahjoja. Etenkin tuo pienimmäinen sai monen monta pakettia. En nyt tiedä onko se niin kiltti. Tainnut lähettää joulupukille vain oikein söpön kuvan itsestään, että sai useamman paketin.

Tulipa tytöistä otettua joulukortti- kuvakin minkä laitoin facebookkiin. Koristellessani kuvauspaikkaa, kysyin avo fiksuna, että mitä mä nyt sohvaa koristelen. Kenties joku sivuoire siitä, että tänä vuonna ei ollut lainkaan jouluusta. :D

Tuli myös jouluaattona otettua video, kun elukat availivat joululahja pakettejaan. Moppi pisti ranttaliksi ja alkoi riehua paperien kanssa.




Nemi on kasvanut hirmuisesti ja isojen tyttöjen karvaa on tullut jo selkään ja hampaitakin lähtenyt ja tilalle tullut kunnon hampaita. Toivotaan että kulmurit lähtisivät ilman suurempia taisteluja irti. Koon puolesta Nemi saavuttaa jo kovasti Mannaa. Painoa oli 18 viikkoisena 5,2 kg. Manna painaa 5.7kg. Taitanee tämä uusi karvakasa olla kyllä aika erimallinen kropaltaan, koska näyttää jäävän selvästi lyhyemmäksi kropaltaan ellei vielä venähdä reilusti. Säkäkorkeudessa taitaa kyllä kiriä Mannan ohi.

Tässä 18 vko kuva:

Loppiaisena olisi tarkoitus mennä tyttöjen kanssa Match Showhun mikä järjestetään täällä turussa. Hyvää treeniä Mannalle tammikuun näyttelyitä varten. Eikä tuo ihmisten/koirian seassa pyörimisessä ole haittaa siinäkään mielessä, että 17.01 olisi vihdoin agilityn alkeiskurssin pääsykoe! :)

Tulevaan vuoteen liittyy paljon odotuksia. Suurimpana varmasti Nemin kasvattaminen kelvolliseksi koirakansalaiseksi ja toisena Mannan alkana agilityura, kuten myös Nemin, mutta sen kanssa vielä ei tosissaan päästä toimiin.

Nyt jäädään jännittämään kuinka ilta etenee ja miten Nemi suhtautuu ilotulitteisiin. Manna ei ainakaan viime vuonna niistä pahemmin välittänyt.

Ensi vuonna kirjoitellaan taas. ;)

Pomppa on PoP

Olen metsästänyt koirille lämpimiä takkeja tulevaa agilityuraakin silmällä pitäen, koska halleissa on usein odottelua ja taas odottelua kunnes pääsee omalla vuorollaan kiitämään yli esteiden. Hyvä olisi olla lämmin lihaksia suojaava puku.

Aikaisempaa kokemusta löytyy Hurtta malliston sadetakista minkä Mannalle olen ostanut. Joten luonnollisesti ensimmäinen ajatus oli, että hankkisin molemmille Hurtan talvimanttelit, mitkä sitten lämmittäisivät kunnolla. Tuossa sadetakissahan ei ole kuin ohut vuori.

Aihe on tuntunut olevan ajankohtainen keskutelupalstoillakin, koska siellä tuli juttua Pomppa merkin takeista samaan tarkoitukseen. Viime vuonna turun näyttelyssä Pompan esittelijä minulle takkia mainostikin, mutta ohitin kojun aika pikaisesti, koska Manna oli vielä kasvuiässä ja olisi saanut sitten ostaa useamman takin. Syvempää muistijälkeä Pomppa merkistä tai sen mallista ei siis millään muotoa ehtinyt syntyä.

Keskustelupalstojen jutuista kiinnostuneena lähdin selvittämään Pompan mysteeriä ja se malli alkoi todella miellyttää. Suojasi selkeästi paremmin suuret lihasryhmät kuin Hurtan vastaava jo pelkän takin kuvan perusteella. Kuvaa takista koiran päällä saikin metsästää, mutta kyllä sellainenkin löytyi. Tosin mallikoira oli oikein iso dalmis yms. joten en oikein siitä osannut verrata miten istuisi omalle paimenelle. Hinta vain vaikutti todella suolaiselta Mannan kokoiselle 60€. Hurtan kun taitanee tämänkin hetken alennuksista saada sillä 40€ ja niitä myydään paljon esimerkiksi huuto.netissä.

Ongelmaksi muodostui myös se, että turussa Pomppa merkkiä myyvät Faunatar liikkeet, mitä molemmat sijaitsevat ostoskeskuksissa mihin ei saa ottaa koiria. Kuinka siis saada varmuus, että tämä kallis takki edes sopisi koiralle ennen kuin sen ostan. Mietin kyllä vakavasti, että olisin Skanssiin salakuljettanut Mannan. :)

Mitta oli vielä tärkeämpää saada, koska Koirat.com:ssa toinen sheltin omistaja oli ostanut 2 rapinapomppaa suoraan Pompan myymälästä, mutta olivat hänen koirilleen liian pieniä, joten laittoi kiertoon. Nämä rapinapompat myytiin siis 20€ postikuluineen pomppakaupassa, eli täysin ilmaiseksi!!! (rapinapomppa="RapinaPompat siis jäätyvät pakkasella, mutta efekti vähenee käytön myötä. Samalla häviää sitten vedenpitävyyskin. Vedenpitävyys kyllä säilyy jos takkia ei rapinaa aiheuttavilla säillä käytetä. Eli kunhan päättää käyttääkö takkia pakkasilla vai räntäsäillä niin saa tarkoitukseen mainiosti sopivan takin").

Yhtenä päivänä, kun Skanssissa pyörimme menin Faunattareen (ilman koiraa) ja siellä sattui olemaan esillä juuri koon 41 peruspomppa, mitä foorumilainenkin kauppasi. Vieressä oli myös Hurtan takkeja, joten otin koon 42 sadetakin ja vertasin sen selän pituutta pomppaan ja se tuntui täsmäävän aika hyvin, joten ilmoitin ostavani takin foorumilaiselta ja koittaa josko se olisi sopiva. :)

Eilen saapui ilmoitus postiin saapuneesta maksikirjeestä, mutta vaikka kuinka halusin en ehtinyt enää käymään postissa (pahuksen joulukorttien kirjoittaminen viime tinkaan....). No tänä aamuna hain sen heti klo 8.00 postin auettua!

Ja kaiken tämän pitkän sepustuksen ja aasinsiltojen kautta tulokseen:

Koko oli juuri oikea meidän tytölle ja ihastuin jo nyt täysin tähän Pompan malliin. Varmasti tulee hankittua Nemillekin oma Pomppa, kunhan tuosta kasvaa täysikokoiseksi. Mielenkiinnolla jään seuraamaan kuinka tuo käyttäytyy pakkasessa ja kovettuuko paljon.

Nemillekin pitäisi joku takki löytää tammikuista agikurssia varten. Koska tämä Mannan pomppa on vielä iso ellei tyttö sitten venähdä kuukaudessa reippaasti. Itseasiassa ostin Hurtan fleecepusakan, mutta koko oli aivan valtava! Ei vastannut lainkaan esimerkiksi tuota Mannan sadetakin kokotaulukkoa. Meni siis kiertoon ja sain sen onneksi nopeasti myytyä.

 Tässä vielä vertauksena kuva Hurtan sademanttelista (talvimantteli olisi samanmallinen) ja nyt ostamastani pompasta. Ero mallissa on huomattava.

Keppitreeniä

Oltiin eilen illalla Mannan kanssa ATT:n järjestämällä yhden illan keppitreeneissä, missä tehostetusti harjoiteltiin oikein välin etsimistä ja pujottelua yleensä. Pisteitä oli aluksi kolme.

1) Putki, jonka jälkeen ohjaus kepeille. Tätä sai tehdä itsenäisesti. Vaikka Manna pitääkin todella paljon putkesta oli tämä uusi vieras pitkä mutkalla oleva musta putki todella pelottava ja ei meinannut lainkaan mennä sisään. Joten aluksi teimme hetken pelkkiä keppejä jotenkuten epämääräisesti ohjaten.

2) kujakepit, joita sai myös mennä itsenäisesti. Ensin Manna yritti kokoajan hyppiä rimojen yli, mutta kun tarpeeksi alhaalta ohjasin nenä kiinni namissa tajusi pujotella kepit.

3) ohjatussa pisteessä oli kaksihyppyä minkä jälkeen tultiin kepeille. Manna ei meinannut millään irrota hyppyihin ja oli vain mun kädessä kiinni. Muutaman kerran sitten irtosi, kun tarpeeksi otettiin aluksi vauhtia. Ohjaaja sanoikin, että epätyypillinen sheltti. Ne mitä hän on tavannut tekevät laajaa kaarta. Kepit menin ensin omalla epämääräisellä tyylillä ja sitten ohjaaja kysyi olenko koskaan peruuttanut keppejä. No kyllähän me sitä silloin kesän kurssilla tehtiin, mutta ei sitä enää muistanut. :D Kun aloin peruuttaa ja ottamaan vain joka toisen kepin alkoi emännän ohjauskin sujua hieman sujuvammin.

Viimeisenä lisättiin loppuun toisetkin kepit =12kpl ja putki. Ensin mentiin hypyt, vauhdilla putkeen ja siitä kepeille. Putkeen ohjaus taisi mulla olla vähän pielessä, kun ei millään meinannut mennä sinne vaan seurasi mua aina ohi. :D Kun menin hitaasti ja varmasti näytin putken suulle niin johan sujahti sisään. Aina unohdin vain kertoa Mannalle putken toisella suulla, että seuraavaksi kepit, eikä keppien sanakaan vielä oikein ole löytynyt. Eiliset aikana totesin, että "kepit,kepit,kepit" ei ainakaan sovi mun suuhun. Ehkä "kekekeke" tai joku muu.

Oltiin kyllä porukasta se aloittelevin koirakko. Muut ovat taineet jo lajia jonkin verran harrastaa, kun menivät niin hienosti. Mutta saatiin kuitenkin paljon irti ohjauskuviosta ja jos nuo omat kepit saisin johonkin viritettyä voisi treenailla kotosallakin. Tila on vaan _hieman_ rajallinen. Innoissani ootan tammikuun alkeiskurssia. Voi kun päästäisiin!!

Olin tosi ylpeä Mannasta hallilla. Pidin sitä paljon vapaana ja hienosti pysyi mun mukana. Välillä meinasi karata, kun toinen koira meni ryminällä putkeen, mutta erittäin hyvin silti. :) Aluksi, kun hieman järjesteltiin esteitä ja sidoin Mannan seinään niin se oli oikeasti hiljaa! Ihan muutaman kerran haukkui, mutta sitten jäi istumaan ja ihmettelemään. Toisella kerralla kyllä jo haukkui kuitenkin.

Vitsit oli hallilla kylmä!! Kaverin joka oli ollut meitä ennen alo tunnilla niin hänen koiransa vesikin oli jäätynyt kippoon. Mannaakin yritin pitää liikkeessä, mutta heti alkoi kintut tutista, kun seistiin jonkun aikaa paikoillaan. Pitää kyllä ostaa se lämmin treenitakki, jos tästä harrastus jatkuu. Eikä muutenkaan pahitteeksi olisi tuollaisiin odotuksiin. Kävellessähän koirat kyllä pärjää.

Ilmoittauduttiin siskosten (Nemi ja Milla) kanssa Janita Leinosen agilityn pentujen alkeiskurssille mikä alkaa tammikuun 12. päivä! Elina Jänesniemi vetää kurssin. Siitä on kyllä mulle ja tottakai Nemille ja Mannalle hyötyä, koska tälle aloittelevalle tumpelolle opetetaan ohjauslinjoja, kontakteja yms. niin voin hyödyntää niitä molempien koirien kanssa. Jos Mannan kanssa alkeiskurssille päästään se alkaa 30.1.

Videoita

Opetin eilen illalla Nemille käskyn antaa tassua ja sehän sujuu jo hienosti!



Nemi oli myös koiristamme se, joka tajusi Dog Pyramidin käytön! Ostin pyramidin kesällä Mannalle, mutta ei ole sitä oikein tajunnut ja kunnolla tassulla osannut heiluttaa. Olin jo myymässä koko lelua, mutta nyt kun Nemi tuli taloon niin päätin koittaa lelua senkin kanssa.

Kovasti nuuskutti ja varovasti työnteli, mutta ei sieltä mitään tippunut. Olin jo luopua toivosta. Viime viikolla käynyt Alissa sheltti näytti sitten tytöille kuinka lelu toimii ja koitin sitten yhtenä päivänä Nemin kanssa uudelleen. Nyt se onkin saanut silloin tällöin _päivä_ ruoan pyramidista. Mihinkään muuhun vuorokauden aikaan ei viitsi antaa, koska lelu pitää niin kovaa meteliä!! :D

Marraskuu on lopuillaan

Reilu viikkoon on taas mahtunut paljon koira-aiheista puuhailua ja tekemistä. Tuntuu, että nyt uuden pennun ja taas uusien koiratuttujen ansiosta vapaa-aika täyttyy yhä enemmän koirien kanssa puuhailemisesta ja liikkumisesta, mutta sehän ei haittaa lainkaan -päinvastoin! Mukava viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa ja katselle koirien leikkiä.

Viime viikon torstaina käytiin Nemin kanssa ensimmäisillä rokotuksilla ja pikkuneiti oli oikein reippaasti lääkärin pöydälle. Kyllähän pientä jännitystä oli ilmassa, mutta ei karannut käsittelystä mihinkään ja pistostakaan tuskin huomasi. Parin viikon päästä sitten tehosteet ja rabies. Sai tyttö oikein oman EU-passinsa. Nyt on kaikilla perheen tytöillä passit ja pojilla ei.

Keskiviikkonä käytiin kakskerrassa tyttöjen kanssa. Oli ihan hirmuinen tuuli ja tuisku, mutta rohkeasta lähdettiin pienelle lenkille. Niin isommat kuin pienemmätkin saivat kahlata kinoksissa kaulaansa saakka. Se ei kuitenkaan vienyt voimia pennuilta vaan vielä jaksettiin sisällä hieman painia isojen hauvojen pitäessä vahtia ja omistajien lämmitellessä ja höpistessä kuuman glögikupposen ääressä.

Torstaina käytiin Viivi sheltin kanssa puistoilemassa ja eilen oli ihana koirantäyteinen iltapäivä maskussa Nemin siskon kotona. Paikalla oli kaikenkakkiaan 8 shelttiä: Isäntä ja pikkuemäntä; Riku ja Milla sekä vieraina: Nemi, Manna, Aava, Robin ja Hertta sekä pientä suloista Peppiä unohtamatta! :)

©Katriina Kauhaniemi

Pikkupennuilla oli meno päällä koko sen ajan, kun kyläilemässä oltiin. Juostiin sohvapöytää ympäri ja revittiin toisia milloin hännästä ja milloin poskikarvoista. Nemi ja Milla ovat kyllä oikein kauhukakara kaksikko. :D Peppi taitaa olla pennuista se sivistynein, kun katseli viikkoa vanhempien "siskojen" leikkiä vähän etäämmältä tai sitten osallistui siihen hetkeksi, mutta poistui väljemmille vesille menon hurjistuessa.

Manna oli aika hämillään suuresta koirapaljoudesta ja pentujen sähellyksestä, mutta hienosti käyttäytyi koko kyläilyn ajan. :) Seurueesta saatiin myös muutamia kivoja kuvia. Oli kyllä aikamoista taiteilua saada pentuja seisomaan nätistä yksin saatikka porukalla! Millä ilveellä jotkut saavat niitä kuvia, joissa monta pentua istuu paikallaan ja killittää kameraan.

©Katriina Kauhaniemi

Tänään on taas koirien kynnet trimmailtu ja Nemin 14vko pöytäkuva päivitetty. Emäntä ei leikannut yhtään kynttä tälläkään viikolla liian pitkälle! :)

Taitaa olla niin, että omistajan aina korvavammaiset koirat. Mannan korvien kanssa sain pentuna tapella heti luovutusikäisestä saakka. Nemin korvat tuntuvat vielä paremmin laskeutuvan. Eilen illalla ottaessani painot pois moikkasi aamulla sängynreunalta pystykorvainen peto, joten eikun pientä painoa takaisin.

Lunta tuli! - toivottavasti pysyvästi

Nyt olen parina päivänä ottanut itseäni oikein niskasta kiinni ja vienyt Nemiä ahkerammin pisulenkeille, kun olen ollut vapaalla. :) Ja on niitä pissiksiä ja kakkiksia sinne uloskin jo saatu aikaiseksi enemmän.

Tänään oli sitten maa valkeana kun aamulla herättiin. Otin aamulla molemmat haukut lenkille mukaan ja mentiin tuohon viereiseen pikkumetsään riehumaan. Manna juoksi tuhatta ja sataa Nemin ihmetellessä.

Puolelta päivin lähdettiin vielä kaverin sheltin kanssa porukalla 1,5h lenkille haukkujen kanssa. Mannakin sai aikuisten seuraa ja pääsi kunnolla juoksemana kilpaa tasavertaisen kaverin kanssa. On ollut hiljaista kotona lenkin jälkeen. Molemmat tytöt nukkuvat sikeästi.

Eilen käytiin katsomassa taas Nemin iskän kisoja ja allekirjoittanut shoppaili samalla reissulla itselleen Helsittaren agilitytreeniliivin. Nemi on kyllä todella mahtava reissukaveri. Autossa on todella nätisti ja kisapaikalla käyttäytyi moitteettomasti. Puolessa välissä havahtui, että aidan takanahan tapahtuu jotain (koirakot suorittavat rataa). :D

Tunnin päästä olisi tarkoitus käyttää Nemi ensimmäisillä rokotuksilla.

hmmm.. eikös tähän pysty lisäämään enää kuvia..

2 viikkoa takanapäin

Nemi on nyt asustanut meillä kaksiviikkoa. Äkkiä se aika vain menee. :) Vatsapöpöstä on vihdoin ja viimein selvitty! Eilen tyttöä tultiin taas moikkaamaan ja tuliaisiksi molemmat tytöt saivat tuoreita hirvenluita.

Manna ryhtyi heti piilottamaan luutaan paperien sekaan sillävälin, kun rohmupantteri kävi omaan luuhunsa kiinni kuin ei olisi ruokaa nähnytkään. On tuo uusi pentu sellainen porsas. Kun oma kuppi on tyhjennetty alle puolessa minuutissa mennään sen jälkeen vaanimaan Mannan kuppia. Jos sieltä ei mitään heltiä niin käytetään hyväksi kanin vartiotta olevaa kippoa. Mikäs sen parempaa kuin kanin täyspuristepelletit, nams. :D

Taitaa aika rautaista tekoa Nemin vatsa olla, koska ainakaan vielä ei ole tullut vatsanpuruja eilisestä hirvenluusta. Pitäneeköhän koputtaa puuta.

Manna ja Nemi ovat tämän viikon aikana alkaneet löytää yhteisen sävelen ja hieman on jo painittu. Täysin kyllä ei ole vielä pentu oppinut talon tavoille, koska viikonloppunakin herätettiin jo siinä seitsemän aikaa rapinalla. Mannakin ärähti sen verta kiukkuisesti, että taisi alkaa aamu huonosti, kun on tottunut pitkälle venyviin uniin, kuten muukin perhe. :D

Tänään oli taas kynsienleikkauspäivä ja eikös emäntä napannut _taas_ liikaa ja Mannan kynsi alkoi vuotaa oikein kunnolla. Koira kainaloon ja tuppoa väsäämään, ettei koira sotke joka paikkaa. Onneksi kumpikaan koirista ei ole ollut moksiskaan, jos on mennyt liian pitkälle. Olen koittanut olla aina mahdollisimman väliinpitämätön, enkä ole voivotellut asiaa sen enempää.

Tänään meillä olikin todella aktiivipäivä ja koirat pääsivät kunnolla liikkumaan. Ensin käytiin puistoilemassa reilun tunnin ajan ja nyt iltapäivällä olin vielä lähemmäs kaksi tuntia pikkuserkun laivakoiramiittingissä. Nyt on kaksi väsynnyttä koiraa kotona.

Tässä videota alkuviikon painimisesta:

Nemi pöydällä

Tähän on tarkoitus kerätä kuvia Nemistä viikko viikolta pöydällä ja myöhemmin siirtyä kuukausittaisiin kuviin. Siinä saa sitten hyvin seurattua kasvua ja kehittymistä. Sekä myös tietenkin pöydällä seisomistaitoja. ;)

10kk 7kg ~38cm

9kk 7kg ~38cm

8kk 7kg ~38cm

7kk 6,7kg ~38cm 

6kk 6,6kg ~38cm

5,5kk 6,7kg ~37-37,5cm

Nemi kasvaa kuin rikkaruoho...

5kk 6,3kg ~36cm

20 vko    6.0 kg

Kuva: Anita Kallionpää

19 vko    5,3 kg

18 vko    5,2 kg

17 vko    4,7 kg

16 vko    4,7 kg säkä 30-31cm

Nemi on nyt 4kk ja pitihän säkäkorkeuttakin nyt jotenkuten sitten alkaa mittaamaan, jotta voi katsoa pitääkö kaava: 4kk säkään lisää 6cm +- 2 cm, eli 4-8cm pitäisi vielä tulla korkeutta. Onneksi tuo Nemin kasvu on nyt hieman laantunut. Painokin on pysynyt melkein samoissa lukemissa. Eiköhän tuosta näpsäkän kokoinen neiti kasva. :) 

15 vko    4,6 kg

Valotus ihan pielessä, mutta ei anneta häiritä. Ero viime viikkoon on huomattava!

14 vko     4,1kg

13 vko     3,4kg

12 vko



11 vko

Mätsäri menestystä ja agilitykisoja

Pakkasin eilen Mannan autoon ja lähdin kohti raisiossa pidettäviä mätsäreitä. Paikalla oli paljon koiria ja tila oli hyvin pieni, että melkein ahdistus iskeä.

Pieniä aikuisia oli ilmoittautunut 25kpl. Mannan pariksi osui tälläkertaa schipperke. Kehässä Manna meni todella hienosti, mitä nyt kuono viisti maata, kun tilana toimi hevosten maneesi, joten mielenkiintoisia hajuja oli varmasti tosi paljon niin maassa kuin ilmassa.

Pöydällä Manna arasteli selkeästi tuomaria, mutta saatiin kuitenkin suuremmitta ongelmitta tutkittua hampaat ja tunnusteltua koira läpi. Sitten vielä kolmio ja edestakaisin. Tuloksena oli sininen nauha mihin olin täysin tyytyväinen, koska Manna meni hienosti ja punaisten loppukehässä on aina niin kova tasoista porukkaa joukossa. ;)

Siinä sitten odoteltiin ryhmäkehien alkamista jonkun aikaa. Kehässä oli 13 koiraa. Tuomari juoksutti muutaman kerran ympäri ja arvioi koiria silmämääräisesti. Sitten hän alkoi valitsemaan 4 sijoittuvaa ja meidät tuli vinkkaamaan ensimmäisenä keskelle!!! :D Olin varma, että tulee vain kättelemään ulos kehästä. Jo tässä vaiheessa olin ihan onneni kukkuloilla, että joku sijoitus on tulossa.

Siinä sitten vielä juostiin muutama kierros ympäri ja Manna taisi tehdä muutaman ilohypynkin, mutta onneksi tuomarin selän takana. ;) Tuomari palkitsi ensin 4. sitten kolmannen ja viimeisen kahden (!) eli mun ja sen schipperken välillä mietti ja sitten tuli kättelemään mua "ja tässä luokka voittaja"!!! :) Ihan mahtava fiilis. Monen monta mätsäriä ollaan kierretty eikä koskaan sijoituttu ja sitten Manna täräyttää ja ottaa luokkavoiton. Kyllä oli äiti niiiin ylpeä.

BIS kehää saatiinkin sitten odottaa aika tovi, koska pennut olivat vielä kesken ja lapsi&koira ja jh kehä alkoivat isojen kehän jälkeen.

BIS kehästä sijoituttiin 6. eli viimeisksi, mutta se ei millään muotoa latistanut tunnelmaa. Tuomarit juoksuttivat koko porukkaan muutaman kerran ympäri ja sitten tuomarit tulivat maastakäsin moikkaamaan. Ja se on juuri se vaikein osuus Mannalle. Väisteli tuomaria eikä antanut koskea. Kaverini kuuli, että Mannan sinisten kehässä tuomaroinut tuomari kehui Mannan liikkeitä, mutta että koira on arka. Sitähän se onkin.

Mutta oli kyllä todella mahtava päivä! Tässä vielä kuva tytöstä palkintoineen, pokaaleineen ja ruusukkeineen + muut lahjat. Saatiin BIS kehästä tuollainen karvainen makuualustakin.



Mätsäri reissusta Mannan kanssa kotiin päästessäni söin pikaisesti ja sitten sainkin jo hurauttaa lietoon katsomaan ATT:n sgility kisoja. Nemi pääsi mukaan tutustumaan kisahälinään eikä ollut siitä moksiskaan. Nemin isä oli myös kisaamassa ja oli siinä komea ja reipas sheltti. :) Milla siskokin oli kisapaikalla jännäämässä iskän tuloksia ja nukkui välillä huoltojoukkojen kainalossa Nemin seuraten lähes koko illan hallin tapahtumia. KC foorumin tuttu tuli myös Lohjalta asti kisaamaan ja menestystä tuli taas, ONNEA!

Hänen miehensä oli väsännyt minulle aivan mielettömän hienon pujottelukeppitelineen, joka pitänee tänään kantaa autosta sisälle ja miettiä mihin se mahtuu. Mahdollisesti parvekkeelle.Päästään sitten Mannan kanssa aloittamaan agilityharjoittelut jo näin kotioloissa, vaikka kurssipaikkaa ei vielä olekaan.

Eilinen oli tosiaan tekemisen ja koiratapahtumien täyteinen päivä. Tänään mennnään anoppilaan esittelemään pikkuista.

Yksinoloa ja hoivaa

Tyttöjä on nyt tosiaan seurailtu, kun molemmat ovat olleet vatsa kuralla. Maanantai illalla molemmat tytöt etenkin Nemi oli todella apaattinen ja nukkuikin lähemmäs 15h putkeen. Onneksi eilen aamulla molemmat tytöt olivat jo selkeästi pirteämpiä ja ruokakin maistui entiseen malliin.

Manna söi eilen illalla ja tänä aamuna todella reippaasti ruokansa. On vissiin huomannut, että jos ruokaansa ei syö niin pentu tulee portin läpi syömään. Nemi vatsa oli vielä koko eilisen päivän ja yön ruikulilla, vaikka riisikuurilla ollaan menty. Mannan vatsa ei eilen toiminut ollenkaan, mutta tänään sitten jo normaalisti ja Nemin kohdalta on hyvää kerrottavaa nimittäin aamulla vatsa oli jo hieman paremmassa kunnossa.

Kävimme Mannan, Nemin ja yhden Yuni terrierrin kanssa pitkällä kävelylenkillä sateesta ja tuiskusta huolimatta. Nemi seurasi reippaasti isompia tyttöjä, mutta loppumatkasta jo kannoin tyttöstä, koska oli selvästi väsynyt. Ennen kuin päästiin kotiin laskin Nemin vielä alas ja alkumatkalla ulos tulleen pissin lisäksi tehtiin nyt myös kakkis ulos. Kyllä oli äiti ylpeä pikku mussukastaan ja kehui oikein kovasti!!! :) Kakka oli jo kiinteämpää, joten paranemaan päin mennään. (edit: ja heti kun pääsi kehumaan niin taas tuli vähän löysempää :( )Tänään ostin kuitenkin vielä varmuudeksi Inupekt Forte nimistä lääkettä, jota Ell oli suositellut kasvattajan kysyessä asiasta. Annoin nyt ruoan sekaan yhden tabletin.

Tänään on myös tullu harjoiteltua yksi oloa. Kävin tyttöjen kanssa erikseen aamulenkillä. Ollessani Mannan kanssa ulkona videokuvasin tapahtumat. Noin 15 minuutin poissaolon aikana Nemi ulvoi ja vikisi ensimmäiset 2 minuuttia, mutta loppuajaksi rauhoituttiin lattialle makoilemaan. Samoin nauhoitin kun lähdin hakemaan tuota yhtä koulusta. Tunnin reissusta puoli tuntia tuli nauhalle ja siitä ensimmäiset 5min itkettiin ja loppu puolituntinen mikä nauhalle tuli oltiin unten mailla. :) Kyllä se yksinolo siitä lähtee.

Onneksi siitä saa Mannalta hyvän esimerkin, kun on aina niin hienosti yksin.

Ai niin ja eilen sattui hauska sattumus, mistä ei voi olla kanille vihainen. Moppi möllötti tuolin alla ja Nemi sitten tuli pupun nenän eteen peppunsa kanssa ja heilutti hnätäänsä suoraan kanin naamaan "viuh,viuh,mätkis,viuh" no kanihan hermostui ja muristen hyökkäsi ja nappasi Nemiä pepusta. :DD

Ripulirallia

Aamuyöllä heräsin tavanomaiseen tapaan ja oli aika tyemistyttävä haju vastassa. Hamuilin kännykän käteeni, että saisin hieman valoa, jotta näen vahinkojen määrän ja vältä astumasta jätösten päälle. Koko lattia oli ripuloitu ja ei kuin putsaamaan jälkiä.

Kun myöhemmin herättiin oli lattia taas samannäköinen. Eipä siinä sitten enää uniakaan viitsinyt jatkaa, kun haju oli niin kuvottava, joten moppaushommiin vain. Tietenkään kotona ei ollut mitään yleispuhdistusainetta. Siivous hoidettiin sitten keittiö/ikkunan pesu tms. aineella. Päivällä myös Manna ripuloi lattialle, joten jonkin saman pöpön ovat nyt saaneet. :( Toivottavasti menisi nopeasti ohi.

Kävin heti aamulla sitten lähikaupasta ostamassa pesuainetta ja poissaoloni ajaksi (n. 15min) laitoin kannettavan nauhoittamaan kodin ääniä. Kotiin tultua tarkistin nauhoituksen ja pientä itkua kuului melkein koko 15 minuutin ajan.

Tässä kohtaa, kun ensimmäinen koira on jo yli vuoden ja tuleekin yht' äkkiä pentu kotiin niin tajuaa kuinka paljon se vanhempi koira jo osaakaan. Manna osaa pidättää, tuntee peruskäskyt, osaa nimensä, kulkee hihnassa nätisti (lukuun ottamatta ohitustilanteita) yms.

Kävin nyt ekan kerran pennun tulon jälkeen yksin lenkillä kahden koiran kanssa ja oli se aikamoinen show! Emäntä oli koko ajan solmussa hihnojen kanssa ja eikös sillä pikkulenkillä missä harvemmin koiria kuitenkaan tule vastaan osu tällä kertaa sitten 3 koiraa ja Mannalta kauhea kohtaus. Koita siinä sitten komentaa Mannaa, selittää pennulle että ihan rennosti vain ja olla sotkeutumatta hihnoihin. Taidan nyt ainakin muutaman viikon lenkkeillä yksin näiden kanssa, vaikka siinä enemmän aikaa meneekin.

Tulee siinä sitten samalla harjoiteltua yksinoloa pennun kanssa, että oppii olemaan ilman omistajia ja Mannaa. Vähän jännittää kun huomenna koirien pitäisi olla keskenään 2-4h. Jokin aika sitten siirsin kyllä Nemin nukkumaan makuuhuoneeseen omaan koppaansa ja nukkuikin siellä sitten melkein tunnin yksin- JES! :) Alussa kävi portilla kurkkaamassa, mutta meni sitten takaisin nukkumaan.

Pitänee huomenna aamulla käydä pieni metsälenkki ennen kuin lähden niin jos tytöt nukkuisivat suurimman osan ajasta kun ovat yksin.

päivä taipuu iltaan

Nemin ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa alkaa hiljalleen taipua illan puolelle. Päivä onkin ollut luonnottoman pitkä, kun kellojakin taas saatiin veivailla aamulla taaksepäin.

Viime yö meni oikein hienosti, jopa paremmin kuin osasin odottaan. Nemi alkoi illalla nukkumaan samaan aikaan kuin me muutkin ja nukkui kiltisti koko yön ilman suurempia metelöintejä. Jossin vaiheessa yöllä havahduin tassujen rapinaan huoneessa.

Aamulla kun heräsimme tehtiin ensin tupatarkastus mahdollisten miinojen ja salaojitusten varalta. :D Molemmat hädät oli tehty hienosti paperille. Hyvin on oppinut kasvattajan luona. Nemi heti aktivoitui kun siinä alettiin heräillä ja alkoi hyppiä sängyn laitaa vasten mistä Manna ilmoitti nopeasti mielipiteensä.

Tämä päivä on mennyt hyvin rauhallisesti. Ilma on ollut ulkona tosi harmaa ja kurja mikä on kuvastanut hyvin koiriakin tänään. Molemmat ovat nukkuneet koko päivän. Enemmän ja vähemmän vältelleet toisiaan. Myös ninjapupu on aina pennun nukahdettua hiipinyt ympäri asuntoa ja käynyt pentua nuuskimassa. Moppi on Nemille vielä sellainen kiinnostava, mutta hieman liian jännä kohde.

Onneksi Moppi on kuitenkin ollut herrasmies ja käyttäytynyt oikein vieraskoreasti eikä ole vielä murissut uudelle tulokkaalle. Manna kyllä tietää jo varsin hyvin että eläinten arvojärjestyksessä kani on korkeimmalla. :D

Hetki sitten oli Nemissä ja Mannassa havaittavissa aktivoitumista. Nemi koitti tutustua Mannaan, mutta ei vielä saanut vastakaikua. Manna kuitenkin jo on varovasti haistellut pentua ja on siitä selvästi kiinnostunut, vaikka itsestä tuntuu, että Manna ajattelee vain: "ei kai tuo karvapallo ole tänne pysyvästi jäämässä, se on vain hoidossa. Eikö niin?!?".

Taitaa Nemiä jännittää vielä uusi koti ja pihapiiri, kun ulos ei ole tehty vielä kuin kerran nyt illalla hätä. Voi tietenkin olla että emännän ajoitus on ollut väärä, koska sisälle on kyllä pissit ja kakkit tulleen. Aamu ruoan jälkeen hätä tuli jo 15min päästä ja tästä viisastuneena aion 2. ruoan jälkeen mennä ulos, mutta sitten hätä tulikin heti! 3. ruoan jälkeen menin heti, mutta ei ole kakka tullut vieläkään. Ei ole helpoa ei.

Mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia yksilöitä pennut ovat. Manna ei ole koskaan pahemmin kokenut tarvetta purra tavaroita. Vauva-ajan lelukin on vielä melkein kuin uusi. Possunkorvien/luiden syömiseenkin menee se viikko. Manna ei myöskään koskaan oikeastaan piipitä.

Nemi taasen tuntuu piipittävän vähän väliä, enkä vielä oikein osaa lukea mikä milloinkin pikku prinsessan mielestä on huonosti. Myös hampaat ovat kovassa käytössä. Mannan kopasta napattiin eilen ensitöiksi possunkorva ja siitä oli puolet järsitty alta aikayksikön, samoin kuin racinelin denstickistä. Täytyykin pitää huoli, että pennulle riittää tarpeeksi tekemistä hampaidensa kanssa, jotta ei keskitä tekemistä sopimattomiin kohteisiin.

Kodissamme on jälleen pennuntuoksua

Viikko on ollut käänteitä ja yllätyksiä täynnä. Maanantaina käytiin tosiaan Mannan kanssa tarkastuksista ja viikon piti olla täysin tavanomainen ilman sen suurempia ihmetyksiä ja omituisuuksia.

Olen koko ajan tiennyt, että jossain vaiheessa aiomme hankkia Mannalle kaverin. Mutta tämä on ajatuksena kummitellut mielessä. Ajatus oli alunperin tarkoitus toteuttaa mahdollisesti vuoden 2012 alkuvuodesta, jolloin Manna olisi jo kaksi vuotias neito.

Mutta kuten sitä sanotaa: "elämä on yllätyksiä täynnä" mikä piti todellakin paikkansa meidän kohdallamme! Tiistaina sain iltapäivällä sähköpostin tutulta kasvattajalta. Neutraalia otsikkoa silmäillessäni ajattelin viestin koskevan mahdollisesti Turun shelttikerhon tapahtumia, koska hän niitä ennen on vetänyt.

Viestin avattuani yllätys oli melkoinen. Kasvattaja tiedusteli olenko koskaan ajatellut Mannalle kaveria, nyt kun Mannakin jo on sen ikäinen, että asia ei olisi mahdoton. Hän kertoi hänellä olevan kohta 10 viikkoinen narttupentu, jota tarjoaisi sijoitukseen.

Minähän olin kuin puulla päähän lyöty, koska sijoitusnarttuhan on juuri se mistä olen haaveillut! Kasvattajan työ ainakin jollain saralla kiinnostaa ja sijoitusnartun kanssa pääsisi hommaan sisälle, saisi paljon kokemusta ja tietoa kasvatustyöstä ja läheisen suhteen kasvattajan kanssa.

Asiasta keskustelin sitten tuon toisen puoliskoni kanssa ja hän oli heti innoissaan! :D Pelkäsin, että tämä mahdollisuus tulisi liian nopeasti ja hän kieltäytyisi. Asiat etenivät nopeasti. Olin yhteydessä kasvattajaan ja sovimme tapaamisen jo seuraavaksi päiväksi.

Pennun nähtyämme ja juteltuamme kasvattajan kanssa käytännön asioista olimme ihan myytyjä tälle pienokaiselle. Onneksi lähdimme kuitenki päiväksi helsingin reissulle, jotta saimme rauhassa ajatella asiaa ja miettiä onko elämäntilanteemme sellainen, että kotiimme uusi pienokainen mahtuisi.

Eilen sitten ilmoitille kasvattajalle, että olisimme enemmän kuin iloisia ottamaan tämän pennun huostaamme Mannan "siskoksi". Tänään pentu sitten haettiin ja nyt se tuhisee tuossa vieressä. <3

kuva Sirpa SaariKuva Sirpa Saari
kuva Sirpa Saari

Joukkotarkastus

Pitkä joukkotarkastuspäivä on vihdoin takana. Olimme tänään Turun Koira-Kissa Klinikalla joukkotarkastuksessa yhteensä reilu 3,5h. Paikalle mentiin klo 15.30 ja autossa oltiin vähän seitsemän jälkeen. Joten oli paljon odottamista, olihan siinä usea koira kuvattavana.

Ensin koko joukko meni yksitellen lääkärinhuoneeseen alustavaan silmätarkastukseen. Manna veti pöydällä täyden stopin, että minuun ei sitten kosketa pitkällä tikullakaan. Onneksi avokin ja eläinlääkärin ohjeiden avulla saatiin Manna pysymään paikallaan niin, että silmät saatiin alustavasti tutkittua ja silmätipat laitettua. Lääkäri ei maininnut vielä tässä vaiheessa mitään poikkeavaa.

Tämän jälkeen alkoikin ensimmäinen odottelu, että silmiin laitettu aine ehtisi vaikuttaa. Ensimmäinen koira pääsi takaisin sisään reilu puolentunnin kuluttua. Me saimme odottaa vuoroamme lähemmäs tunnin. Sisällä Manna meinasi _taas_ ottaa hatkat. :D No saatiin kuitenkin pysymään paikoillaan ja nyt lääkäri tutki silmät paremmin, tutki polvet ja kuunteli lopuksi vielä sydämen. Mannan silmät oli puhtaan lievää distichiasis:ia (ylimääräisi ripsiä lukuunottamatta).

Polvin tulos oli erinomaiset eli nollat molemmista! :) Tämän jälkeen odoteltiin ensimmäisten koirien lonkkakuvauksia ja siinä välissä sitten Mannakin sai rauhoittavan piikin. Tyttö simahti tosi nopeasti ja kyllä voi 6kg painaa, kun rentoa koiraa pitää sylissä lähemmäs tunnin. Viimeisenä mentiin sitten lonkka/kyynärkuvaukseen.

Eläinlääkäri ei lähtenyt arvuuttelemaan lainkaan mahdollisia lonkka / kyynär tuloksia, jotta ei sitten ainakaan tule pettymyksiä. Jos ell sanoisi lonkkien olevan A:t ja sitten tulisikin E:n lausunto. :) Sen verta sanoi, että oikeassa lonkassa oli jonkinverran löysyyttä, mutta ei osannut sanoa paljonko se vaikuttaisi lausuntoon.

Nyt sitten jäädään jännittämään tuloksia kennelliitolta. Oli muuten aika hienoa, että klinikalta saatiin CD levylle röntgenkuvat. Onnistuin tuon lonkkakuvan nyt tallentamaan koneelle. Pitää katsoa huomenna josko saisin kyynärkuvankin.

Iloiseksi yllätykseksi myös hinta oli 25€ alempi kuin mihin olimme varautuneet. Ell lähtiessä hieman Mannan pehva vielä painoi, eikä tasapaino ollut ihan kohdallaan. Kotona kuitenkin jo tepasteli perässä. Tosi väsynyt hauva rauhoituksen jäljiltä on, mutta eiköhän huomenna taas paineta entiseen malliin.

Kuulumisia

Hieman päivityksiä tähänkin blogiin. :) Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä välissä ole ehtinyt tapahtua.

Viikko sitten Mannalle käytiin ottamassa tehosterokotukset. Ei tainnut piikki tuntua missään, mutta lääkärisetä oli sitäkin pelottavampi. Seuraava uusinta on sitten vasta kolmen vuoden päästä, joten hyvän aikaa saa harrastella ja mennä ilman, että tarvitsee miettiä milloin mikäkin rokotus menee vanhaksi.

Kahdet mätsärit on tullut tässä välissä myös pyörähdettyä, molemmista tuomisena punainen nauha, mutta ei sijoitusta. Tainnut tuo tyttö jossain edistyä, kun jo kaksi punaista peräkkäin ja enimmäkseen kuitenkin on ollut sininauha voittoista.

Molemmilla kerroilla pieniä koiria on ollut vähän, n. 20, joten mahdollisuudet sijoittumiseen olisi voinut olla, mutta aina sitten on kuitenkin kätelty kehästä ulos. Viimeisimmässä Manna meni todella hienosti punaisten kehässä, mutta taisi tuomati pitää mustista koirista. :D 9 punaisen joukossa oli ruskeita, vaaleita ja mustia. Kaikki neljä sijoittunutta olivat mustia.

Tuttu sheltti sai aiemmasta näyttelystä sinisen, kun Manna sai punainen. Manna ei sijoittunut, mutta Lissu sheltti olikin omistajansakin yllätykseksi sinisten 1. ja BIS 5/6. :) Mieletöntä kuin mekin joskus sijotuttaisiin.

Todella vähän on shelttejä ylipäätänsä mätsäreissä. Taitavat sheltin omistajat kylläkin harrastaa senkin edestä näyttelyitä, kun niissä rodun yksilöitä tuntuu olevan enemmän kuin laki sallii.

Ensikuun alussa on täälläpäin taas yksi mätsäri mihin aiotaan suunnata. Mahdollisesti ilmoitan Manna myös Tammikuun Winter Showhun, mutta täytyy vielä tarkkailla tuon karvan kasvua. Viimeinen ilmoittautuminen on kuitenkin vasta joulukuussa.

Kahden viikon päästä mennään Mannan kanssa myös alokas luokan TOKO kurssille treenailemaan ja tammikuun puolessa välissä on taas ATT agilityn alkeiskurssin pääsykoe, johon koitetaan päästä.

Syksy saapuu

Säätiedotteet ovat luvanneet sadetta koko viikolle. Kyllä se helteinen kesä vain sieltä syksyksi muuttuu. Onneksi ilmat ovat vielä olleet täällä lounais-suomessa todella lämpimiä +15 astetta, joten pienestä tihkusateesta huolimatta ulkona kelpaa köpötellä vielä varsin kevyessä vaatekerroksessa.

Emännällä onkin pari vuotta takaperin ostettu haglöfsin yli kallis kuoritakki, jolla kelpaa mennä niin syksyn sateissa kuin talven pakkasissa. On ollut kyllä ehdottomasta satsaamisen arvoinen investointi.

Olen tässä jonkun aikaa etsinyt Mannalle kunnon sadetakkia tai itseasiassa olin ajatellut haaöaria. Hurtan sadematteli ja sadehaalarimallit ovat kovasti miellyttäneet silmää ja nettikauppojen sivuja olenkin tarkkaillut silmäkovana mahdollisten tarjousten toivossa. Niitä on itseasiassa nyt ollutkin. Useammassa nettikaupassa -10-20% Hurtan mallistosta. Silti esim. sademanttelille on hintaa jäänyt vielä hieman vajaa 40€.

Onneksi olin jo tutkaillut Hurtan kokotaulukoita ja mittaillut Mannaakin, koska eilisellä perinteisellä sunnuntain kirpparikirroksellani törmäsin kojuun, jossa nainen myi Hurtan sinistä sademanttelia. Kokokin vaikutti juuri passelilta 42. Olin ajatellut, että jos ko. manttelin tilaan olisin ottanut koon 40. Aloin sitä hypistellä ja katsella. Oli ihan priimakuntoinen. Kysyin myyjältä hintaa. Sanoi pyytävänsä manttelista 15€, koska on alunperin ollut niin kallis (tämän tiesinkin ja 15€ kuulosti ihan mielettömän halvalta hinnalta). Hän myös näytti puvun alkuperäistä pakettia, missä hinta oli 43.90€ (HUH,HUH oikein välineurheilua koiraharrastaminen).

5 minuuttia taisin jutella myyjän kanssa ja siinä ajassa hän ihan itse oma-aloitteisesti tiputti hinnan 12€ kautta lopulta 10€!!! :D Sain siis manttelin täysin ilmaiseksi.

Eilen sitten mannekiini sai uutta vaatekappalettaan sovitella ja tänään päästiin käyttämään manttelia ensimäisen kerrran. Kävimme 45 minuutin lenkillä lämpimässä syyssateessa ja takki oli juuri oikean kokoinen. Jalkoihin pujotettavat kumilenksut pitivät puvun hyvin paikallaan, eikä se häirinnyt Mannaa lainkaan. Väri nyt on hieman poikamainen, mutta silti olen ihan mielettömän ylpeä löydöstäni! Joskus niitä helmiä löytyy.

Itsekin olen pari takkia Mannalle koittanut surkeine ompelijan taitoineni tehdä, mutta kyllä tämä Hurtan takki on vain mielettömän hieno. Muuten en pahemmin vaatteilla koreile. Omatkin ovat lähinnä perus H&M:n valikoimaa, mutta urheiluvaatteissa olen sortunut suosimaan merkkituotteita, koska mielestäni niissä laadusta saa maksaa.

Juoksut alkoivat ja syksyn vailla suunnitelmia

Maanantaina ollut ATT:n agi pääsykoe meni meiltä sivusuun, koska Mannalla alkoi juoksut lauantaina. Että harmitti niin vietävästi! Koko kesän olen pääsykokeita odottantu ja kun vihdoin olisivat olleet ja olisi voinut käydä koittamassa meidän rahkeita päästä kurssille niin eikös tuo tyttö päätä sitten aloittaa juoksunsa osa 2.

Kävin kuitenkin katsomassa kyseiset pääsykokeet sekä kannustamassa kaveria ja hänen shelttiään. Nyt pidetään vain peukut ja varpaat pystyssä, että he pääsisivät kurssille!

Kokeeseen osallistui huikea määrä koirakoita. Suurin osallistujanumero minkä bongasin oli nro 38. Rotuja oli laidasta laitaan, mutta vain yksi sheltti taisi paikalla. Sitten löytyi niin villakoiraa, ranskanbuldoggia, koikkeria, tolleria kuin sakemanniakin.

Mitä nyt testiä seurasin sen 3h (!!), jonka se kesti niin jäi kyllä sellainen olo, että olsiimme Mannan kanssa voineet siellä pärjätä. Vaikein osuus olisi ollut toisten koirien pujottelu ja yleisesti se pitkä odottaminen. Koitetaan tammikuussa sitten päästä kurssille, jos sellainen silloin alkaa.

Juoksut ovat olleen edelleen helpot. Mannassa ei ole ollut huomattavissa käyttäytymiseroja pahemminkaan ja tyttö on pitänyt itsensä todella puhtaana. Väli 1. ja 2. juoksujen välillä olin aika tarkalleen 6kk. Olisi kiva jos Manna nyt hieman venyttäisi tuota väliä. Saisi olla hieman harvemmin.

Syksyn suunnitelmat ovat nyt tosiaan täysin avoinna. Mahdollista jatketaan TOKOa ja muuten perustemppuillaan. Odotetaan nyt ensin, että juoksut loppuvat niin päästään taas puistoilemaankin.

Jännitystä ilmassa

Maanantaina olisi ATT:n agilityn alkeiskurssin pääsykoe ja iski tänään hirmuinen jännitys. Piti oikein kaivaa IKEA:n putki varastosta ja hermojen rauhoittamiseksi harjoitella sitä.

Eipä siinä Mannan mielestä harjoiteltavaa ollut. Sujahti U-mallisenakin putkeet ilman pientäkään epäröintiä. Eniten jännittää miten Manna mahtaa tuolla käyttäytyä, että jaksaako ottaa kontaktia. Pitää varmaan käydä ostamassa kaupasta broilerin sisäfilettä, että pysyisi koiran focus täysin, mussa mahdollisen pujottelutehtävän aikana! :D

Opeteltiin tänään myös uusi temppu - kumartaminen. Manna oppi sen tosi nopeasti ja illalla jo tarjoi sitä muutaman muisti kerran jälkeen itsenäisesti. Mitähän seuraavaksi. Varmaan pyöriminen pitäisi saada omatoimiseksi.

Purkittelua

Luin viikko sitten Pertti Vilanderin kirjan: Koirankorjauskirja. Itse keskityin lähinnä siihen, mitä hän kertoi käyttämästään kolinapurkkimenetelmästä koirien koulutuksessa.

Kolinapurkki on siis tavallinen juomatölkki, jonka sisään laitetaan käytön jälkeen kolisevia kolikoita, muttereita, soraa tms. jotta purkki pitäisi meteliä. Tölkki on hyvä teipata kunnolla, jotta sisälmykset eivät varise ulos.

Itse koin energiajuomatölkit parhaimman muotoisiksi (sopivat paremmin käteen). Sisälle ostin kolisemaan muttereita, mitä läheisestä kaupasta sai huokeaan kilohintaan.

Alustusta:

Mannan kanssa olemme pitkin kevättä yrittäneet edistyä etenkin koirien ohitusten suhteen. Olemme käyneet ohikursseilla, kutsuneet kouluttajan kotikäynnille ja kokeilleet monia eriä positiivisen koulutustavan tekniikoita (naksu, huomion kiinnittäminen, positiivinen vahviste + kieltoe, herkun kanssa imuttaminen yms.), joita itse ehdottomasti päällimmäisenä koirankoulutuksessa suosinkin.

Oma yksilömme on niin kova luupää, että yrityksistä ja toistoista huolimatta tuloksia ei ole tullut. Koira ei ota kuuleviin korviinsa, vaikka tekisin mitkä kevätjuhlaliikkeet ja maanittelisin herkuilla.

Eräs toinen shelttituttuni on myös käyttänyt kovapäisellä kaverillaan kolinapurkkia, mutta en ollut sitä noteerannut sen enempää koulutusmetodina ennen kuin eräs toinen koiran omistaja kertoi käyneensä keväällä Vilanderin yksityiskoulutuksessa ja kertoi kolinapurkin auttaneen häntä todella paljon. Tutkin ensin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja kävin lainaamassa hänen kirjansa.

Kirjassa käytiin läpi niin pennun valinta, kasvatus kuin aikuis iän johtajuus ongelmat. Itse keskityin juuri kolinapurkin käyttömenelmiin ja sitä kuvaaviin ja havainnollistaviin esimerkkeihin, mitä hän kertoi uransa aikana nähneensä.

Kovimpien koirien kohdalla Vilander neuvoo, heittämään purkin koiran jalkoihin, mutta en koe sitä tarpeelliseksi Mannan kohdalla. Me käytämme sitä lähinnä EI- sanan vahvistuksena ja purkki saa aikaan myönteisen reaktion (=hakee katsekontaktin) jo vain taskussa ollessaa, kun sitä hieman rapisuttaan.

Olen käyttänyt kolinapurkkia nyt muutaman päivän. Olimme edellispäivänä ystäväni kanssa lenkillä.Alussa ystäväni joka ei ole itse ollut koskaan pahemmin tekemisissä koirien kanssa ihmetteli mukanani kantamaa purkkia ja taivasteli, että kivako se nyt purkin kanssa on lenkkeillä. Sanoinkin hänelle, että ei minulal ajatukseni ollut purkkia kantaa mukanani koiran loppu elämää - mikä osui juuri nappiin, koska tuloksia alkoi näkyä jo sillä lenkillä.

Lenkillä vastaamme tuli n. 10 koiraa. Näistä 3 ohitettiin haukkuen ja vetäen. 3 ilman haukkumista ja vetämistä EI käskyn ja pienen rapistuksen avulla ja 4 pelkän EI- käskyn avulla! Joten ainakin meillä tämä toimii. En myöskään huomannut, että Manna pelkäisi purkkia. Purkki herättää koiran takaisin tähän maailmaan ja ohituksen jälkeen haisteli maata ja tepsutteli eteenpäin niin kuin ei mitään.

Ohitustilanteiden lisäksi olen käyttänyt purkkia, autojen ohituksessa (mikä on jo todella hyvällä mallilla, bussit ja rekat saavat mennä melkein kaikki rauhassa ohitse) sekä lintujen jahtaamisen kieltämisessä.

Itse en jaksa uskoa, että tätä negatiivista koulutustapaa käyttämällä pilaisin koirani. Manna saa todella paljon rakkautta, rajoja ja huomiota posiitivisin tavoin muuten kotona, että tuskin tämä suhdetta horjuttaa. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa saada aikaan onnistuneita ohituksia pelkän EI- käskyn avulla.

Jos ja kun tätä blogia luetaan niin kertokaahan mielipiteitänne, jos tämä kirjoitus niitä teissä herätti. :)

Raision Elonäyttely 14.08.2010

Elokuun puolessa välissä kävimme sitten tämän vuoden osalta viimeisen kerran näyttelyissä. Ilma oli mukavan viileä, mutta lämpeni ajoittain auringon kurkistellessa pilvien raosta. Paikalla oli kaikenkaikkiaan mahtavat 73 shetlanninlammaskoiraa. Alueella Manna oli aika levoton ja haukkui aika paljon tyhjää. Kehässäkin seistessä alkoi turhautuneena haukkumaan, mutta rauhoittui ainakin hetkeksi.

Tuomarina toimi todella mukava nainen, joka jutteli koirille paljon. Pöydällä Manna olikinaika maineikkaasti. Olen viimeaikoina tehnyt pöydällä olon niin, että en ole koiran vieressä vaan annan sille tilaa niin, että hae minusta liikaa turvaa ja tunge syliin.

Kehässä juoksu ei sitten ihan niin mallikkaasti mennyt. Manna hyppi ja haukahteli, kuin mikäkin rasavilli. Lopuksi koitin vielä seisottaa nätisti näyttääkseni tuomarille, että kyllä se nyt ainakin paikallaan osaa olla- ainakin välillä. :D

Aika suuri pettymys oli näyttelyn ainoa sininen nauha kaikkien 73 sheltin joukosta, mutta syykin oli ilmeinen- ei niinkään käytös, mutta karvan lähes täydellinen puuttuminen, minkä tuomari arvostelussaankin mainitsi.

Raisio

Tulos: H
Tuomari: Barbara Muller, Sveitsi
Arvostelu:

"1 year old, in the moment complitely out of coat. Rather fine model. Well proportioned head, ears are a bit wide. Well layd back shoulders. Chest and ribcage have to improve. Straight in front and rear. Moves happily, very narrow in front and rear. Very happy tail carriage. She needs time for mature."

Minun päiväni henkilökohtaisesti pelasti tuo tuomarin lause "Very happy tail carriage" :D. Manna kun tosiaan kantaa häntäänsä kuin paraskin suomenpystykorva.

Odotamme nyt sitten tätä Mannan lopullista kehittymistä ja toivottavasti myös kadonneiden karvojen metsästysyä ensi vuoteen. Tammikuussa olisi Turussa talvinäyttely, mutta voipi olla, että menee pidemmälle kevääseen meidän ensimmäinen näyttely.

Agilityn lajiintutustumiskurssi: läpiesteet

Eilen oltiin taas harjoittelemassa. Aurinko paistoi koko kahden tunnin ajan, mutta onneksi ilma viileni aika nopeasti eikä ollut niin pakahduttavan kuum. Haukutkin jaksoivat reippaasti treenailla.

Jännitin tosiaan pussia, että miten mahtaa mennä. Mutta olisi se pitänyt arvata, että Manna on oikea super agilititykoira! Pussia harjoiteltaessa mentiin ensin niin, että kouluttaja otti Mannna pussin suuaukolla ja menin itse toiseen päähän kurkkimaan, nostaen samalla pussia. Sujahti hienosti läpi. Toisella kerralla mentiin sitten jo aivan itsenäisesti.

Putken kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia ja Manna muisti heti mikä on jutun juoni. Putkea kun on tullut harjoiteltua Ikean pikkuputken kanssa. :)

Agilityn lajiintutustumiskurssi: esteet

Tänään alkoi hartaasti odotettu agilityn lajiintutustumiskurssi ATT:llä ja oli ihan mielettömän kivaa! :)

Koirakon jaettiin kahteen ryhmään: isot ja pienet koirat. Pienissä koirissa oli yhteesä 6 koiraa, joten hyvin riitti aika ja ehdittiin tehdä useita toistoja. Oltiin Alissa sheltin kanssa samassa ryhmässä. Kouluttaja kutsui Mannaa minisheltiksi, kun on niin paljon pienempi kuin ALissa, vaikka todellisuudessa Manna on juuri ihannekokoinen shelttinarttu.

Tänään aiheena oli esteet; aita, muuri, pituus, rengas ja okseri. Olin ihan mielettömän ylpeä meidän tytöstä. Hyppäsi kaikki esteet todella hyvin eikä arastellut missään vaiheessa. Eniten alkuun jännitin rengasta. Vaikka ollaankin Mannan kanssa harjoiteltu hulahula-vanteella on tuo virallinen agieste aika erillainen. Siitä kuitenkin selvittiin yhtä mallikkaasti kuin kaikista muistakin esteistä.

Kouluttaja antoi meille kotiläksysksi, käsien seuraamisen opettamisen, esim. pyörimisellä ympäri sekä kohteen kiertämisen opettamisen sekä kohdealustan käytön harjoittelua tulevan varalle.

Aika ajoin Manna turhautui vuoron odotteluun ja haukkui tyhjästä. Siihenkin kouluttaja neuvoi keksimään koiralle muuta oheistoimintaa. Kaikenkaikkiaan meni hienosti. Koira ei karannut eikä mitään muutakaan dramaattista päässyt käymään. :)

Tosi innokkain mielin lähdetään huomenna jatkamaan läpiesteiden parissa. :)

Manna on jo aikuinen nainen - tai sitten ei

Eilen 23.07.2010 vietettiin Mannan syntymäpäiviä. Aika on mennyt todella nopeasti. Ajatella, että tässä on oltu koiran omistajia jo 10kk.

Juhlittava sai tietenkin kakun, kuten asiaan kuuluu ja se syötiinkin hyvällä ruokahalulla. Reseptinä rakkaus ja Cesar vasikka/kana + nakkikynttilä. :)

Lahjaksi Manna sai nahkaisen puolikuristavan kaulapannan nylonisen pentupannan tilalle.

Mannan toinen vuosi alkaa monien tapahtumien merkeissä. Käymme tällähetkellä Tuija Seren ohituskurssilla ja maanantaina alkaa ATT:n järjestämä neljäpäiväinen agilityn lajiintutustumiskurssi.

Näyttelyhumua

Alkukevät meni tiiviisti näyttelyissä, joista saimme paljon uusia kokemuksia. Näimme toisia koiria, alan harrastajia ja yleistä näyttelyhuumaa.

Manna starttasi näyttelyuransa äitienpäivänä 09.05 Salosta. Päivä oli todella jännittävä alusta saakka, koska olihan kyseessä ensimmäiset viralliset näyttelyt. Aiempia kokemuksia oli kerätty hieman mätsäreistä.

Ilma oli koko päivän kolea ja sateinen, joten sääukko ei todellakaan suosinut. Onneksi porukallamme oli näyttelyteltta mukava, johon pääsi hieman lämmittelemään pahimman viiman ja vilun yllättäessä.

Kehään mentiinkin sitten porukalla usean Anyway- junnusheltin voimin. Äidin ylpeys oli kerrassaan suuremmoinen, kun Manna kulki kehässä kuin ammattilainen ja seisoi todella hienosti, kuten kuvasta näkyy. Huomatkaa myös emännän erittäin keskittynyt ilme. :) Pöydällä seisottaminen meni myös ensikertalaiselta hienosti, vaikka hattupäistä tuomaria hieman kuitenkin kavahdettiin.



Tuloksena oli H, johon olin hieman pettynyt, mutta kun järjellä ajattelee, tuli se ihan aiheesta. Arvostelu oli hyvin perusteltu ja monisanainen.

SALO 09.05.2010

Tuomari: Poletaeva Irina Viro

Tulos: JUN H

"Light boned young female. Needs stronger underjaw and better nose pigmentation. Good ears and neck. Should have better graip and tail carriager. A bit too straight in front. Very well angualated behind. Needs time for final developing especially in forechest and ribcase. Lovely temperament."

Seuraavana viikonloppuna suuntasimme intoa puhkuen Mynämäelle. Yllätys oli kaikille suuri, kun tuomari olikin mies eikä nainen kuten moni oli nimen perusteella olettanut. Tuloksena oli jälleen sininen nauha. Manna esiintyi jälleen edukseen, mutta emäntää alkoi jo hieman masentaa toinen sininen muiden saadessa EH:ta ja ERI:ä.

MYNÄMÄKI 15.05.2010

Tuomari: Jackie Stubbs Irlanti

Tulos: JUN H

"9 month old. Very fine. Dark well set eyes with good mouth. Would like more fell to fourth. Medelate anglugation in front and rear. Moved eratic. Long hacht."


3. näyttelymme oli Helsingin jäähallilla. Kehä alkoi hieman etuajassa ja uroksien kehä meni itseltäni täydessä paniikissa, koska tuomari jakoi rankalla kädellä H:ta ja T:tä. Sysäsin toiveet EH:sta samantien ja toivon hartaasti täältä edes sitä sinistä nauhaa. Niin sitä sanotaan, että handlerin jännittyneisyys tarttuu koiraan ja niin täällä tapahtui, koska kehässä juoksun aikana Manna hyppi ja pomppi mitä ei normaalisti ollut lainkaan tehnyt. Tulokseni murskatuomio T. Mutta omaksi lohdutukseksi emme olleet todellakaan ainoita jotka T:n saivat. Tuomari tuntui jakavan ERI:ä kaikille koirille josta piti ja loput saivatkin sitten H:n tai T:n. EH:ta oli todella vähän, kun näyttelyn jälkeen tarkastelin tuloksia. Tuomari rokotti myös korkeasta hännänkannosta, joten se viimeistään sinetöi T tuloksen.

HELSINKI 22.05.2010

Tuomari: Renee Sporre- Willes Ruotsi

Tulos: JUN T

Kirjoitan arvostelun, kunhan saan jonkun ensin oikolukemaan sen minulle. :D Olin käännättänyt sen, mutta olen hukannut käännös version jonnekin.

Kevään viimeinen näyttely meidän osaltamme järjestettiin Järvenpäässä, johon matkasimme Mannan kanssa jo Lauantaina junalla, koska yövyin serkkuni luona. Mannan ensimmäinen junamatka sujui onneksi hienoksi. Aikaisesta lähdöstä johtuen juna oli melko tyhjä ja saimme rauhassa matkata. Lähijuna pasilasta järvenpäähän olikin jo täydempi, mutta hienosti selvittiin siitäkin.

Kehässä Manna oli taas hieman rauhattomampi ja hyppelehti. Pöydällä ei myöskään antanut tutkia niin hyvin kuin yleensä vaan väisteli tuomaria. Paikalla oli myös harjoitteleva tuomari, mutta hän ei kopeloinut Mannaa ollenkaan jännittyneisyyden vuoksi.

JÄRVENPÄÄ 30.05.2010

Tuomari: Helinä Jürgens-Simberg Viro

Tulos:JUN H

"Hyvä tyyppi ja koko. Kevytluustoinen. Haluaisin siistimmät pään linjat. Suora edestä. Lyhyt rintakehä. Riittävä kaulan pituus. Tarvitsee näyttelykoulutusta."







Näin jälkeenpäin olisi ollut järkevämpää ilmoittaa Manna vain kahteen näyttelyyn, jossa olisi nähnyt kuinka pärjätään ja onko puutteita, koska nyt saldona oli 3 H:ta ja 1 T, koska Manna kehityy hitaasti eikä kuukauden sisällä paljon muutosta tapahdu.

Nyt olen ilmoittanut Mannan Raision elokuun näyttelyyn, johon menemme kokeilemaan uudella draivilla.

Koirakouluttaja kylässä

Tänään luonamme kävi koirakouluttaja. Ensisijaisesti kutsuimme hänet luoksemme, koska halusimme vinkkiä siihen kuinka voimme muuttaa Mannan käytöstä ulkona. Koska koiramme haukkuu liikkuvia esineitä ja etenkin toisia koiria.

Keskustelmimme millaisissa tilanteissa Manna ulkona haukkuu ja vaikuttaa kohteen koko, nopeus tai muu muuttuva tekiä reaktioon. Kun kerroin Mannan reaktioista kertoi kouluttaja Mannan olevan epävarma ja peloissaan ja haukkumalla koittaa ajaa kohteet pois itsensä ja omistajansa luota.

Kävimme myös läpi millaista Mannan elämä on täällä kotona.
Kouluttaja kyseli monenlaisia pieniä asioita Manna päivittäisestä arjesta ja hahmotti syyksi johtajuus ongelman, jonka olemme antaneet lipsua Mannalle. En ole asiaa mitenkään itse tiedostanut, mutta kuten kouluttaja kertoi käyttäen Mannaa esimerkkinä niin näinhän se juuri on, että minä (me) mielistelemme koiraamme eikä koira meitä:

-Manna tulee lelun kanssa luokse --> me leikimme
-Manna hakee itse rapsutuksia --> me rapsutamme
-Kun koira on oikein söpönnäköisesti ME menemme koiran luokse ja paijaamme

Muita selkeitä oireita johtajuusongelmasta meidän kohdalla on myös se, että koira seuraa minua joka paikkaan, jopa uniltaan. Ruoka ei oikein maistu yms. yms.

Vaikka hieman tuntui, että kannattaako kouluttajasta maksaa niin mielestäni sain tuosta 60 minuutista paljon irti. Saimme vinkkiä niin naksutteluun, kuin ulkona oleviin ohitusongelmiin kuin lauman pomon roolin omaksumiseen. Varmasti tuloksia alkaa näkyä kunhan saamme tänään kuullut asiat pureskeltua ja käytäntöön niiltä osin kun katsomme tarpeelliseksi.

TOKOilua Tuijan Koirakoulussa

Aloitettiin tänään Mannan kanssa ihan ex'tempore uusi harrastus, nimittäin tottelevaisuuskoulutus eli TOKO. Selailin tänään aamupäivästä mahdollisia alkavia kursseja ja sieltä yksi kiinnostava löytyikin. Kaiken sattuman kaupalla kurssi nuorille/aloitteleville alkaisi tämän päivän puolella. Pikainen miettiminen, että lähdenkö mukaan, kun oli vielä yksi paikka jäljellä. No mehän lähdettiin! :)

Kurssin järjestää Tuijan koirakoulu ja kouluttaja Tuija Sere toimii ylituomarina tottelevaisuuskoulutuksessa, joten kuulosti hyvälle. Koirakkoja per kurssi on vain 5. Toisin kuin alku vuodesta olleessa eri järjestäjän vetämällä peruskurssilla koirakkoja oli parhaillaan yli kymmenen ja eipä siinä sitten paljon ohjausta saanut.

Lisähaastetta tämän päivän kurssin alkamiseen toi se, että auto on huollossa ja paikalle täytyi siis päästä muilla avuin. Kyytiä en kaverilta saanut niin vaihtoehdoksi tuli paikallisbussit. "Mutta eihän Manna ole ollut ikinä linja-autossa" ajattelin, mutta Manna käyttäytyi todella hienosti! Taisi pieni olla aika peloissaan ja istui taikka makasi ihan mun jalkojen vieressä. Uskalsi hienosti itse hypätä bussista alas.

Olimme ensimmäisiä paikalla koirakoululla ja odoteltiin sitten Mannan kanssa ohjaajan saapumista. Ohjaaja avasi oven ja alkoi heti jutella ja tutustua Mannaan. Kävi ilmi, että muut koirat ovat olleet jo aiemmin hänen kursseillaan niin olivat Tuijalle tuttuja. Tuli tosi hieno ja kunnioittava fiilis kouluttajaa kohtaa, kun huomasi Mannan olevan hieman säikky vieraita kohtaan niin otti herkkuja ja antoi pikkuhiljaa tulla luo ja kehui kauheasti.

Heti kun sisään tuli muita koiria Manna alkoi haukkumaan niin ohjaaja kiinnitti uudelleen Mannan huomion ja heitteli sille namipaloja. Kertoi samalla mulle, että Mannan haukkuminen on selkeästi sellaista pelkohaukuntaa ja kyseli olenko käyttänyt naksutinta koulutuksessa. Kun kerroin, että en pahemmin, mutta sellainen löytyy niin hän opetti siinä tunnin alussa mulle ja Mannalle ihan erikseen siinä tunnin alussa kuinka koiran saa ehdollistettua naksuttimeen ja sen avulla on sitten hyvä treenata katsekontaktia ja muiden koirien kanssa oloa. Että ulkona ihan lenkeilläkin niin ensin todella kaukaa naksautetaan ja palkataan.

1. tunti

- luoksepäästävyys, vieraan lähestyminen ja kosketus
-leikillä palkkaaminen
-perusasento ja seuraamisen alkeet

Koska emme olleet ennen olleet hänen kursseillaan ja kerroin, että emme ole aiemmin tokoa harrastaneet laittoi hän meidän viimeiksi ja pyysi minua seuraamaan mitä tekee muiden koirakkojen kanssa. Ensin kävimme läpi perusasentoa, jonka hän sitten meidän kohdalla opetti alusta alkaen ja kehui, että meni jo hyvin ensikertalaiseksi. Kunhan paikka vielä haetaan täsmälleen oikeaksi.

Perusasennossa Tuija tuli koskettelemaan jokaista koiraa ja Mannakin antoi hienosti koskea, kun syötin samalla herkkuja ja kehuin kovasti.

Loppuajasta harjoittelimme ensin omatoimisesti perusasentoa ja seuraamisen alkeita ja Tuija kävi läpi jokaisen koirakon. Koska olimme viimeisiä Manna ei jaksanut enää meidän vuoron tultua treenata ja kouluttaja heti sanoikin, että Manna taitaa olla puhki, kun on ollut paljon uusia asioita ja tilanteita. Lopuksi kehotti kaikkia leikkimään koiransa kanssa. Oli Mannan lempilelu Ankka mukana ja sen kanssa sitten leikittiin ja lopuksi kun koitin tehdä temppuja teki Manna kaikki ensimmäisellä ja "kuole"-käskykin tehosi erinomaisesti! Kouluttajakin huomasi ja sanoi, että "katsokaa kun Manna tekee hienosti temppuja".

Jäi kyllä ensimmäisestä kerrasta ehdottomasti todella hyvä fiilis, kun saatiin niin paljon ohjausta. Nyt on hyvä treenailla viikko perusasentoa, perusasennosta seuraamista ja tuota naksuinta. :)

Shelttipentu sairastaa häntä hellikäämme

Maanantaina kävimme kasvattajan luona pitkästä aikaa ja tarkoitus oli harjoitella hieman tulevia näyttelyitä silmällä pitäen.

Ensin harjoittelimme Manna, tämän siskon ja toisen pentueen kahden pennun kanssa pöydällä oloa ja kasvattaja neuvoi kuinka sheltti olisi parasta esittää. Tämän jälkeen vuorossa oli seisottamisharjoituksia, jotka eivät sujuneet ihan putkeen, kun Mannan kanssa ei ole seisottamista pahemmin treenattu niin ei keskittymisestä saatikka paikalla olosta mitään tullut.

Seisottamisen jälkeen lähdimme kävelemään "kehässä", josta Manna sitten yht'äkkiä päätti karata asioilleen ison lumikasan päälle. Alas tullessaan lumi petti ja koiraparka astui tyhjän päälle ja venäytti jalkansa. Manna huusi sydäntäriipaisevasti ja sydäri siinä oli emännällä ja isännällä lähellä kun pieni huutaa tuskissaan (kumpikaan ei ole ennen kuullut koiran huutavan). Onneksi oltiin kasvattajalla kun tämä sattui. Hän sitten otti Manna syliin ja totesi että jalka taitaa olla venähtänyt.

Reppanan treenit jäivät sitten siihen ja sai seurata sylistä muiden harjoittelua. Eikä Manna päässyt edes leikkimään pihalla muiden kanssa vaan joutui seuraamaan sivusta hihnassa. :(

- - - - -

Nyt on koko alku viikko otettu rauhallisesti ja pientä ontumista on vielä havaittavissa, mutta eiköhän tuo jalka parana ja päästiin pelkällä säikähdyksellä. Hieman ollaan harjoiteltu pöydällä oloa ja seisottamista. :)

Lauantaina jalan kunnosta riippuen jälleen mätsäreihin ja sunnuntaina haukkutreffeille schipperkejen sekaan tuomaan väriä.

Ensimmäinen Match Show takana

No niin! Nyt on Mannan ensimmäinen Match Show takanapäin ja maailman valloitus voi alkaa.

Odotukset olivat tosiaan hyvin vähäiset. Kunhan selvittäisiin alueelta / kehästä hengissä pois, ja vielä mitä Manna meni tosi hienosti!

Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen kehän alkua ja shokki oli tietysti aluksi valtaisa. Mieletön määrä tuntemattomia ihmisiä, koiria, hajuja, liikkeitä. Pitihän niille tietysti haukkua ja pitää komentoa jokaiselle, mutta kyllä siinä 3 tunnin aikana tapahtui jo selkeää edistystä. Välillä alueella kävellessä päästiin pitkä väli koirien ohitse ihan vierestä eikä tullut haukahdustakaan. Aivan mahtavaa. Nyt vain täytyy käydä ahkerasti mätsäreissä ennen toukokuun virallisia kisoja niin kyllä se koiruli tuosta siedättyy.

Kehässä olimme jo 4. pari, joten ei tarvinnut odotella. Pentuja olikin kaiken kaikkiaan 43, joten ei ihan missään minimaalisessa sakissa oltu. Ensin mentiin kehää ympäri kaksi kierrosta ja se sujui hienosti. Hieman viimeisen kierroksen lopuksi Manna alkoi vetämään eteenpäin. Kehässä juoksussa oltiin todella tasainen parivaljakko, mutta tuomari arvionti ratkaisi nauhan värin. Manna ja hänen parinsa olivat ensimmäiset pikkukoirat. Pöytä oli, mutta tuomari tarkasteli koirat maasta (koska en tajunnut, että pöydälle olisi erikseen pitänyt pyytää...selvisi myöhemmin kun tuli muita pikkukoiria). Kun tuomari laskeutui isossa takissaan Mannan lähelle kavahti Manna sekunnissa metrin taaksepäin "tuo outo ihminenhän aikoo koskea" , joten ei tuomari pahemmin saanut tuntumaa koiraan saatikka nähnyt hampaita. Sininen nauha tuli ja olin siitäkin älyttömän ylpeä. Päivä oli mennyt yli odotusten. Sinisten kehässä hieman hermostutti kun oli se 20 muutakin koiraa, mutta ei mitään vakavaa.

Pöydällä harjoittelemista pitää harjoitella nyt oikein todenteolla. Eräs toinen sheltin omistaja opasti minua ystävällisesti aamupäivällä miten sheltti olisi hyvä esitellä kehässä pöydällä. Kun nostin Mannan pöydällä ja hän kosketti sitä ja näytti niin kyllä Manna kuitenkin antoi tutkia vaikka tutisi ja meinasi painua istumaan. Oli kyllä todella mukava sheltin omistaja. Toivotti onnea kehään ja jälestäpäin sanoi vain että paljon harjoitusta pöydällä oloon ja kaikki vieraat ketkä kotiovesta tulevat sisään niin kopeloimaan koiraa ja koira keittiön pöydälle. Joka päivä.

Todella hyvä fiilis jäi ja ehkäpä jo huomenna ruskolle mätsäreihin uudelleen.