Käytiin lähimetsässä ulkoilemassa, niin Manna sai olla ilman pantaa. Oli todella erilaista ulkoiluttaa koiraa, kuin kania, mikä jumittaa paikallaan 10 minuttia kerrallaan, jonka jälkeen ottaa askeleen tai kaksi, ja jälleen jumitus. Puhumattakaan siitä, että sitä keksisi säikähtää jotakin ja juosta minkä käpälistä kerkiää.
Reippaasti tyttö seuraili perässä ja pinkaisi heti juoksuun, jos menimme hieman vauhdikkaammin. Harjoittelimme myös luoksetuloa niin, että otimme Teemun kanssa välimatkaa toisiimme, ja kutsuimme pentua vuorotellen luoksemme.
Kyllä oikein sydämessä läikähti, kun se pieni karvainen ketunpoikanen juoksi kovaa vauhtia luokse korvat heiluen. Täytyy kyllä myöntää että vahingonilo oli melkoinen, kun Manna tuli luokseni kovaa vauhtia, piilouduin sitten minne vain, samalla kun Teemu sai maanitella ja maanitella. :P
Muuten pikkuinen on ollut todella reipas, mutta hissi on vielä hieman kauhistus eikä siihen laitteeseen haluttaisi astua ollenkaan. Ulospääseminen on sitten eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti