Manna kasvanut hurjasti siitä, kun saapui meille kaksi viikkoa sitten. Sitä alkaa hiljalleen tottumaan siihen, että tämä karvapallo on pysyvää kalustoa. Mutta kyllä tuon koirankin jo ehti unohtaa, kun teki 11 tunnin työpäivän ja päivän päätteeksi tuli kotiin katsoen mikä ihmeen karvapallo sieltä tulee ovella vastaa. :D Jopa Moppi taitaa pitkin hampain alkaa suhtautua Mannaan hieman suopeammin, vaikka viikon päivät on ehditty juosta peräkanaa.
Vieraita on nähty jo useampi. Viime viikonloppuna kävivät P ja J. Toivat Mannalle, jopa hienon vinkuvan ankkalelun ja pienen purulelun, jonka monet nauhat oli aukaistu seuraavaan päivään mennä. Paras lelu on edelleen kanitohveli, mutta ankkaakin on mukava kuljetella suussa huoneesta toiseen.
Eilen Teemun sisko ja äiti kävivät kylässä. Taisi anoppi hullaantua täysin tuohon ketunpoikaseen. Meinasi, että olisi tehnyt vaihtokaupat oman koiransa kanssa. Tähän muistutin, että mahtaakohan anoppi kestää uutta pissa/kakkarallia näin lyhyen ajan sisällä. :)
Eilen vuorossa oli kynsien leikkuu ja tuli yhdestä kynnestä napsaistua hieman liikaa, mutta eihnä supertyttö sitä edes huomannut. Korvien kanssa taistellaan edelleen, kun toinen haluaisi kovin nousta pystyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti