Kodissamme on jälleen pennuntuoksua

Viikko on ollut käänteitä ja yllätyksiä täynnä. Maanantaina käytiin tosiaan Mannan kanssa tarkastuksista ja viikon piti olla täysin tavanomainen ilman sen suurempia ihmetyksiä ja omituisuuksia.

Olen koko ajan tiennyt, että jossain vaiheessa aiomme hankkia Mannalle kaverin. Mutta tämä on ajatuksena kummitellut mielessä. Ajatus oli alunperin tarkoitus toteuttaa mahdollisesti vuoden 2012 alkuvuodesta, jolloin Manna olisi jo kaksi vuotias neito.

Mutta kuten sitä sanotaa: "elämä on yllätyksiä täynnä" mikä piti todellakin paikkansa meidän kohdallamme! Tiistaina sain iltapäivällä sähköpostin tutulta kasvattajalta. Neutraalia otsikkoa silmäillessäni ajattelin viestin koskevan mahdollisesti Turun shelttikerhon tapahtumia, koska hän niitä ennen on vetänyt.

Viestin avattuani yllätys oli melkoinen. Kasvattaja tiedusteli olenko koskaan ajatellut Mannalle kaveria, nyt kun Mannakin jo on sen ikäinen, että asia ei olisi mahdoton. Hän kertoi hänellä olevan kohta 10 viikkoinen narttupentu, jota tarjoaisi sijoitukseen.

Minähän olin kuin puulla päähän lyöty, koska sijoitusnarttuhan on juuri se mistä olen haaveillut! Kasvattajan työ ainakin jollain saralla kiinnostaa ja sijoitusnartun kanssa pääsisi hommaan sisälle, saisi paljon kokemusta ja tietoa kasvatustyöstä ja läheisen suhteen kasvattajan kanssa.

Asiasta keskustelin sitten tuon toisen puoliskoni kanssa ja hän oli heti innoissaan! :D Pelkäsin, että tämä mahdollisuus tulisi liian nopeasti ja hän kieltäytyisi. Asiat etenivät nopeasti. Olin yhteydessä kasvattajaan ja sovimme tapaamisen jo seuraavaksi päiväksi.

Pennun nähtyämme ja juteltuamme kasvattajan kanssa käytännön asioista olimme ihan myytyjä tälle pienokaiselle. Onneksi lähdimme kuitenki päiväksi helsingin reissulle, jotta saimme rauhassa ajatella asiaa ja miettiä onko elämäntilanteemme sellainen, että kotiimme uusi pienokainen mahtuisi.

Eilen sitten ilmoitille kasvattajalle, että olisimme enemmän kuin iloisia ottamaan tämän pennun huostaamme Mannan "siskoksi". Tänään pentu sitten haettiin ja nyt se tuhisee tuossa vieressä. <3

kuva Sirpa SaariKuva Sirpa Saari
kuva Sirpa Saari

Joukkotarkastus

Pitkä joukkotarkastuspäivä on vihdoin takana. Olimme tänään Turun Koira-Kissa Klinikalla joukkotarkastuksessa yhteensä reilu 3,5h. Paikalle mentiin klo 15.30 ja autossa oltiin vähän seitsemän jälkeen. Joten oli paljon odottamista, olihan siinä usea koira kuvattavana.

Ensin koko joukko meni yksitellen lääkärinhuoneeseen alustavaan silmätarkastukseen. Manna veti pöydällä täyden stopin, että minuun ei sitten kosketa pitkällä tikullakaan. Onneksi avokin ja eläinlääkärin ohjeiden avulla saatiin Manna pysymään paikallaan niin, että silmät saatiin alustavasti tutkittua ja silmätipat laitettua. Lääkäri ei maininnut vielä tässä vaiheessa mitään poikkeavaa.

Tämän jälkeen alkoikin ensimmäinen odottelu, että silmiin laitettu aine ehtisi vaikuttaa. Ensimmäinen koira pääsi takaisin sisään reilu puolentunnin kuluttua. Me saimme odottaa vuoroamme lähemmäs tunnin. Sisällä Manna meinasi _taas_ ottaa hatkat. :D No saatiin kuitenkin pysymään paikoillaan ja nyt lääkäri tutki silmät paremmin, tutki polvet ja kuunteli lopuksi vielä sydämen. Mannan silmät oli puhtaan lievää distichiasis:ia (ylimääräisi ripsiä lukuunottamatta).

Polvin tulos oli erinomaiset eli nollat molemmista! :) Tämän jälkeen odoteltiin ensimmäisten koirien lonkkakuvauksia ja siinä välissä sitten Mannakin sai rauhoittavan piikin. Tyttö simahti tosi nopeasti ja kyllä voi 6kg painaa, kun rentoa koiraa pitää sylissä lähemmäs tunnin. Viimeisenä mentiin sitten lonkka/kyynärkuvaukseen.

Eläinlääkäri ei lähtenyt arvuuttelemaan lainkaan mahdollisia lonkka / kyynär tuloksia, jotta ei sitten ainakaan tule pettymyksiä. Jos ell sanoisi lonkkien olevan A:t ja sitten tulisikin E:n lausunto. :) Sen verta sanoi, että oikeassa lonkassa oli jonkinverran löysyyttä, mutta ei osannut sanoa paljonko se vaikuttaisi lausuntoon.

Nyt sitten jäädään jännittämään tuloksia kennelliitolta. Oli muuten aika hienoa, että klinikalta saatiin CD levylle röntgenkuvat. Onnistuin tuon lonkkakuvan nyt tallentamaan koneelle. Pitää katsoa huomenna josko saisin kyynärkuvankin.

Iloiseksi yllätykseksi myös hinta oli 25€ alempi kuin mihin olimme varautuneet. Ell lähtiessä hieman Mannan pehva vielä painoi, eikä tasapaino ollut ihan kohdallaan. Kotona kuitenkin jo tepasteli perässä. Tosi väsynyt hauva rauhoituksen jäljiltä on, mutta eiköhän huomenna taas paineta entiseen malliin.

Kuulumisia

Hieman päivityksiä tähänkin blogiin. :) Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä välissä ole ehtinyt tapahtua.

Viikko sitten Mannalle käytiin ottamassa tehosterokotukset. Ei tainnut piikki tuntua missään, mutta lääkärisetä oli sitäkin pelottavampi. Seuraava uusinta on sitten vasta kolmen vuoden päästä, joten hyvän aikaa saa harrastella ja mennä ilman, että tarvitsee miettiä milloin mikäkin rokotus menee vanhaksi.

Kahdet mätsärit on tullut tässä välissä myös pyörähdettyä, molemmista tuomisena punainen nauha, mutta ei sijoitusta. Tainnut tuo tyttö jossain edistyä, kun jo kaksi punaista peräkkäin ja enimmäkseen kuitenkin on ollut sininauha voittoista.

Molemmilla kerroilla pieniä koiria on ollut vähän, n. 20, joten mahdollisuudet sijoittumiseen olisi voinut olla, mutta aina sitten on kuitenkin kätelty kehästä ulos. Viimeisimmässä Manna meni todella hienosti punaisten kehässä, mutta taisi tuomati pitää mustista koirista. :D 9 punaisen joukossa oli ruskeita, vaaleita ja mustia. Kaikki neljä sijoittunutta olivat mustia.

Tuttu sheltti sai aiemmasta näyttelystä sinisen, kun Manna sai punainen. Manna ei sijoittunut, mutta Lissu sheltti olikin omistajansakin yllätykseksi sinisten 1. ja BIS 5/6. :) Mieletöntä kuin mekin joskus sijotuttaisiin.

Todella vähän on shelttejä ylipäätänsä mätsäreissä. Taitavat sheltin omistajat kylläkin harrastaa senkin edestä näyttelyitä, kun niissä rodun yksilöitä tuntuu olevan enemmän kuin laki sallii.

Ensikuun alussa on täälläpäin taas yksi mätsäri mihin aiotaan suunnata. Mahdollisesti ilmoitan Manna myös Tammikuun Winter Showhun, mutta täytyy vielä tarkkailla tuon karvan kasvua. Viimeinen ilmoittautuminen on kuitenkin vasta joulukuussa.

Kahden viikon päästä mennään Mannan kanssa myös alokas luokan TOKO kurssille treenailemaan ja tammikuun puolessa välissä on taas ATT agilityn alkeiskurssin pääsykoe, johon koitetaan päästä.

Syksy saapuu

Säätiedotteet ovat luvanneet sadetta koko viikolle. Kyllä se helteinen kesä vain sieltä syksyksi muuttuu. Onneksi ilmat ovat vielä olleet täällä lounais-suomessa todella lämpimiä +15 astetta, joten pienestä tihkusateesta huolimatta ulkona kelpaa köpötellä vielä varsin kevyessä vaatekerroksessa.

Emännällä onkin pari vuotta takaperin ostettu haglöfsin yli kallis kuoritakki, jolla kelpaa mennä niin syksyn sateissa kuin talven pakkasissa. On ollut kyllä ehdottomasta satsaamisen arvoinen investointi.

Olen tässä jonkun aikaa etsinyt Mannalle kunnon sadetakkia tai itseasiassa olin ajatellut haaöaria. Hurtan sadematteli ja sadehaalarimallit ovat kovasti miellyttäneet silmää ja nettikauppojen sivuja olenkin tarkkaillut silmäkovana mahdollisten tarjousten toivossa. Niitä on itseasiassa nyt ollutkin. Useammassa nettikaupassa -10-20% Hurtan mallistosta. Silti esim. sademanttelille on hintaa jäänyt vielä hieman vajaa 40€.

Onneksi olin jo tutkaillut Hurtan kokotaulukoita ja mittaillut Mannaakin, koska eilisellä perinteisellä sunnuntain kirpparikirroksellani törmäsin kojuun, jossa nainen myi Hurtan sinistä sademanttelia. Kokokin vaikutti juuri passelilta 42. Olin ajatellut, että jos ko. manttelin tilaan olisin ottanut koon 40. Aloin sitä hypistellä ja katsella. Oli ihan priimakuntoinen. Kysyin myyjältä hintaa. Sanoi pyytävänsä manttelista 15€, koska on alunperin ollut niin kallis (tämän tiesinkin ja 15€ kuulosti ihan mielettömän halvalta hinnalta). Hän myös näytti puvun alkuperäistä pakettia, missä hinta oli 43.90€ (HUH,HUH oikein välineurheilua koiraharrastaminen).

5 minuuttia taisin jutella myyjän kanssa ja siinä ajassa hän ihan itse oma-aloitteisesti tiputti hinnan 12€ kautta lopulta 10€!!! :D Sain siis manttelin täysin ilmaiseksi.

Eilen sitten mannekiini sai uutta vaatekappalettaan sovitella ja tänään päästiin käyttämään manttelia ensimäisen kerrran. Kävimme 45 minuutin lenkillä lämpimässä syyssateessa ja takki oli juuri oikean kokoinen. Jalkoihin pujotettavat kumilenksut pitivät puvun hyvin paikallaan, eikä se häirinnyt Mannaa lainkaan. Väri nyt on hieman poikamainen, mutta silti olen ihan mielettömän ylpeä löydöstäni! Joskus niitä helmiä löytyy.

Itsekin olen pari takkia Mannalle koittanut surkeine ompelijan taitoineni tehdä, mutta kyllä tämä Hurtan takki on vain mielettömän hieno. Muuten en pahemmin vaatteilla koreile. Omatkin ovat lähinnä perus H&M:n valikoimaa, mutta urheiluvaatteissa olen sortunut suosimaan merkkituotteita, koska mielestäni niissä laadusta saa maksaa.

Juoksut alkoivat ja syksyn vailla suunnitelmia

Maanantaina ollut ATT:n agi pääsykoe meni meiltä sivusuun, koska Mannalla alkoi juoksut lauantaina. Että harmitti niin vietävästi! Koko kesän olen pääsykokeita odottantu ja kun vihdoin olisivat olleet ja olisi voinut käydä koittamassa meidän rahkeita päästä kurssille niin eikös tuo tyttö päätä sitten aloittaa juoksunsa osa 2.

Kävin kuitenkin katsomassa kyseiset pääsykokeet sekä kannustamassa kaveria ja hänen shelttiään. Nyt pidetään vain peukut ja varpaat pystyssä, että he pääsisivät kurssille!

Kokeeseen osallistui huikea määrä koirakoita. Suurin osallistujanumero minkä bongasin oli nro 38. Rotuja oli laidasta laitaan, mutta vain yksi sheltti taisi paikalla. Sitten löytyi niin villakoiraa, ranskanbuldoggia, koikkeria, tolleria kuin sakemanniakin.

Mitä nyt testiä seurasin sen 3h (!!), jonka se kesti niin jäi kyllä sellainen olo, että olsiimme Mannan kanssa voineet siellä pärjätä. Vaikein osuus olisi ollut toisten koirien pujottelu ja yleisesti se pitkä odottaminen. Koitetaan tammikuussa sitten päästä kurssille, jos sellainen silloin alkaa.

Juoksut ovat olleen edelleen helpot. Mannassa ei ole ollut huomattavissa käyttäytymiseroja pahemminkaan ja tyttö on pitänyt itsensä todella puhtaana. Väli 1. ja 2. juoksujen välillä olin aika tarkalleen 6kk. Olisi kiva jos Manna nyt hieman venyttäisi tuota väliä. Saisi olla hieman harvemmin.

Syksyn suunnitelmat ovat nyt tosiaan täysin avoinna. Mahdollista jatketaan TOKOa ja muuten perustemppuillaan. Odotetaan nyt ensin, että juoksut loppuvat niin päästään taas puistoilemaankin.

Jännitystä ilmassa

Maanantaina olisi ATT:n agilityn alkeiskurssin pääsykoe ja iski tänään hirmuinen jännitys. Piti oikein kaivaa IKEA:n putki varastosta ja hermojen rauhoittamiseksi harjoitella sitä.

Eipä siinä Mannan mielestä harjoiteltavaa ollut. Sujahti U-mallisenakin putkeet ilman pientäkään epäröintiä. Eniten jännittää miten Manna mahtaa tuolla käyttäytyä, että jaksaako ottaa kontaktia. Pitää varmaan käydä ostamassa kaupasta broilerin sisäfilettä, että pysyisi koiran focus täysin, mussa mahdollisen pujottelutehtävän aikana! :D

Opeteltiin tänään myös uusi temppu - kumartaminen. Manna oppi sen tosi nopeasti ja illalla jo tarjoi sitä muutaman muisti kerran jälkeen itsenäisesti. Mitähän seuraavaksi. Varmaan pyöriminen pitäisi saada omatoimiseksi.

Purkittelua

Luin viikko sitten Pertti Vilanderin kirjan: Koirankorjauskirja. Itse keskityin lähinnä siihen, mitä hän kertoi käyttämästään kolinapurkkimenetelmästä koirien koulutuksessa.

Kolinapurkki on siis tavallinen juomatölkki, jonka sisään laitetaan käytön jälkeen kolisevia kolikoita, muttereita, soraa tms. jotta purkki pitäisi meteliä. Tölkki on hyvä teipata kunnolla, jotta sisälmykset eivät varise ulos.

Itse koin energiajuomatölkit parhaimman muotoisiksi (sopivat paremmin käteen). Sisälle ostin kolisemaan muttereita, mitä läheisestä kaupasta sai huokeaan kilohintaan.

Alustusta:

Mannan kanssa olemme pitkin kevättä yrittäneet edistyä etenkin koirien ohitusten suhteen. Olemme käyneet ohikursseilla, kutsuneet kouluttajan kotikäynnille ja kokeilleet monia eriä positiivisen koulutustavan tekniikoita (naksu, huomion kiinnittäminen, positiivinen vahviste + kieltoe, herkun kanssa imuttaminen yms.), joita itse ehdottomasti päällimmäisenä koirankoulutuksessa suosinkin.

Oma yksilömme on niin kova luupää, että yrityksistä ja toistoista huolimatta tuloksia ei ole tullut. Koira ei ota kuuleviin korviinsa, vaikka tekisin mitkä kevätjuhlaliikkeet ja maanittelisin herkuilla.

Eräs toinen shelttituttuni on myös käyttänyt kovapäisellä kaverillaan kolinapurkkia, mutta en ollut sitä noteerannut sen enempää koulutusmetodina ennen kuin eräs toinen koiran omistaja kertoi käyneensä keväällä Vilanderin yksityiskoulutuksessa ja kertoi kolinapurkin auttaneen häntä todella paljon. Tutkin ensin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja kävin lainaamassa hänen kirjansa.

Kirjassa käytiin läpi niin pennun valinta, kasvatus kuin aikuis iän johtajuus ongelmat. Itse keskityin juuri kolinapurkin käyttömenelmiin ja sitä kuvaaviin ja havainnollistaviin esimerkkeihin, mitä hän kertoi uransa aikana nähneensä.

Kovimpien koirien kohdalla Vilander neuvoo, heittämään purkin koiran jalkoihin, mutta en koe sitä tarpeelliseksi Mannan kohdalla. Me käytämme sitä lähinnä EI- sanan vahvistuksena ja purkki saa aikaan myönteisen reaktion (=hakee katsekontaktin) jo vain taskussa ollessaa, kun sitä hieman rapisuttaan.

Olen käyttänyt kolinapurkkia nyt muutaman päivän. Olimme edellispäivänä ystäväni kanssa lenkillä.Alussa ystäväni joka ei ole itse ollut koskaan pahemmin tekemisissä koirien kanssa ihmetteli mukanani kantamaa purkkia ja taivasteli, että kivako se nyt purkin kanssa on lenkkeillä. Sanoinkin hänelle, että ei minulal ajatukseni ollut purkkia kantaa mukanani koiran loppu elämää - mikä osui juuri nappiin, koska tuloksia alkoi näkyä jo sillä lenkillä.

Lenkillä vastaamme tuli n. 10 koiraa. Näistä 3 ohitettiin haukkuen ja vetäen. 3 ilman haukkumista ja vetämistä EI käskyn ja pienen rapistuksen avulla ja 4 pelkän EI- käskyn avulla! Joten ainakin meillä tämä toimii. En myöskään huomannut, että Manna pelkäisi purkkia. Purkki herättää koiran takaisin tähän maailmaan ja ohituksen jälkeen haisteli maata ja tepsutteli eteenpäin niin kuin ei mitään.

Ohitustilanteiden lisäksi olen käyttänyt purkkia, autojen ohituksessa (mikä on jo todella hyvällä mallilla, bussit ja rekat saavat mennä melkein kaikki rauhassa ohitse) sekä lintujen jahtaamisen kieltämisessä.

Itse en jaksa uskoa, että tätä negatiivista koulutustapaa käyttämällä pilaisin koirani. Manna saa todella paljon rakkautta, rajoja ja huomiota posiitivisin tavoin muuten kotona, että tuskin tämä suhdetta horjuttaa. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa saada aikaan onnistuneita ohituksia pelkän EI- käskyn avulla.

Jos ja kun tätä blogia luetaan niin kertokaahan mielipiteitänne, jos tämä kirjoitus niitä teissä herätti. :)