Paljon onnea Manna!

Paljon onnea Manna <3

 Se kaikkein rakkain ensimmäinen koirani täyttää tänään jo 2 vuotta. Voisiko sanoa, että neiti on nyt aikuinen nuori nainen eikä enää pieni pennun napero.

Täältä voi lukea ensimmäisiä ajatuksia, joita mielessä liikkui, kun Manna meille kotiutui kaksi vuotta sitten syyskuun 11. päivänä. Muistan vielä hyvin sen jännityksen, kun odotettiin, että päivät matelisivat eteenpäin niin, että saisimme vihdoin hakea pienen karvapallon kotiin.

Mannan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa

Ennen Mannan kotiutumista olin ehtinyt lainata turun kirjastoista yhden jos toisenkin koirakirjan ja yrittänyt tankata päähäni kaiken mahdollisen tiedon koiran omistajuudesta ja siitä kuinka koiranpentu kasvatetaan mallikelpoiseksi koirakansalaiseksi.

Niiltä harvoilta koirallisilta tutuilta, joita itselläni tuohon aikaan oli kuulin paljon "uhkakuvia" neulahampaisesta pienestä hirviöstä, joka tuohoaa kaiken eteensä tulevan. Joten yllätys oli suuri, kun Manna olikin todella helppo pentu. Siitä kertoo mm. hyvin se, että Mannan rakkain lelu ankka, jonka Pauliina meille toi on edelleen ehjä kahden vuoden jälkeen.

Manna ja ankka tänään

Ja täytti odotuksemme koiran omistajuudesta täysin. Myös rotuvalintaan olen ainakin itse ja varmasti T:kin todella tyytyväinen. Sheltissä on poweria, mutta se jaksaa myös olla aloillaan (vaikka yksilöllisiä eroja toki aina löytyy).

Mannan pentuaika sujui pienten vatsanpurujen jälkeen mallikkaasti ja kaikenkaikkaan tytöstä on tullut oikein kaunis pieni paimenkoira.

Mannan kahteen vuoteen on mahtunut niin agilitya, terveystarkastuksia, joista saatiin hienot tulokset sekä näyttelyitä. Ja tulihan Mannalle "pikkusisko" viime vuoden puolella.

Tuomarit eivät ole olleet samaa mieltä pienen tähteni slimfit lookista, joten näyttelymenestys on jäänyt vähäiseksi. Mannan kohdalla tavoitteeni on jonain päivänä saada EH tulos näyttelyistä ja sitä myötä myös AVA ja AVA-H titteliin oikeuttava näyttelytulos - eli vähintään H. Tällä ei kuitenkaan ole kiire vaan odotellaan rauhassa, että neiti kasvattaisi vähäistä turkkiaan hieman lisää, koska tämän hetken tilanne on tämä ;).

Sitä kutsutaan karvanlähdöksi

En osaa enää ajatella elämää ilman koiria ja niitä tulee varmasti itselläni olemaan tulevaisuudessa aina. Vaikka jo kahdessa koirassa niin paljon eri ominaisuuksia hyviä ja huonoja niin kyllä ensimmäisellä koiralla taitaa aina vain olla se paikka lähinnä omistajan sydäntä. <3

Toivottavasti saamme Mannan kanssa vielä monen monen monia vuosia olla yhdessä!