Ensimmäisen kerran mitä itse olen näyttelyitä ehtinyt lyhyen koiranomistajan elämäni aikana käymään niin rokotustodistusteb tarkastajat tsekkasivat myös koirilta mikrosirut, jotta voitiin todeta paperien täsmäävän. Hyvä, että en vaihtanut koiria, vaikka niin eilen illalla taisin Mannalle jutellakin, että jos vienkin sen junnukehään Neminä. ;)
Jostain syystä tämän mikrosirun tarkastaminen oli Nemin mielestä kamalinta ikinä ja niinpä jouduin ottaman Nemin lopulta syliin, jotta siru saatiin luettua ja pääsimme jatkamaan matkaamme kohti nuermikenttää ja kehää nro 15.
Paikalla olikin jo useita tuttuja ja parkkeerasimme romppeinemme sopivaan kohtaan ja aloimme melkein siltä seisomalta hieman puunaamaan näitä näyttelytähtiämme, koska meidän tytöt olisivat kehässä heti pentujen ja neljän uroksen jälkeen.
Urospentujen ainoana osallistujana Nemin poikaystävä Kovu (Pilvimarjan Nokipoika) korjasi potin hienosti kotiin ollen VSP. Tämän jälkeen seurattiin muutamat urokset ja allekirjoittaneen oli aika laskea kameransa ja kiitää koiran kanssa kehään. Olin jopa ottanut varakengät mukaan, jotta voisin vaihtaa varvastossujen tilalle kunnon kengät, jotta en ainakaan kompastu omiin jalkoihin... arvata saattaa, että niin kengät jäivät vaihtamassa, mutta pysyin pystyssä!
 |
| Nemi odottaa vuoroaan |
Nemin vuoron tullessa asettelin sen pöydällä rauhassa ja yritin vielä viimeisen kerran rutistella korvia, jotta ne pysyisivät alhaalla. Tuomari alkoi lähestyä ja eikös sillä ollut metrimitta kädessä aikeenaan mitata Nemi. Koiraparkahan sai tästä ilmeisesti flashbackin hetki sitten tapahtuneeseen mikrosirun tarkastukseen eikä antanut tuomarin tutkia lainkaan. Maahan siirryttiin heti ja mitä lähemmäs tuomari tuli sitä enemmän Nemi väisti, mikä ei ole lainkaan Nemin normaalia kehäkäyttäymistä.
Kun en meinannut saada Nemiä lainkaan pysymään paikallaa riensi kasvattaja apuun ja esitten tytön loppuun mun puolesta. Tuomari taisi kuitenkin meidän puolipystykorvasta kovin pitää, koska jaksoi odottaa ja yrittää että saisi koiran tutkittua ja liikkeet arvosteltua.
Tuloksena tuli H mihin olen olosuhteisiin nähden ihan tyytyväinen, koska moni tuomari olisi antanut varmasti suoraan T:n koska koira väisti niin voimakkaasti eikä meinannut alkaa tutkia. Nyt meillä alkaakin siis tehotreenit jälleen pöydällä sekä maassa ja aion alkaa sohia Nemiä kaiken maailman mitoilla ja mikrosirulaitteilla (lue: kaukosäätimillä).
Karjaa 3.7.2011
Tuomari: Marjatta Pylväinen-Suorsa, Suomi Tulos: JUN H
"Kookas, vahvaluustoinen narttu. Pitkänomainen pää. Kapea, pitkä kuono. Hyvät silmät. Oikea-asentoiset korvat, joista vasemmassa pieni taitos, oikea lähes taittumaton. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä rungon syvyys. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä sivuliike. Hyvä karvapeite."
Kehien jälkeen kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan. Matkalla autolle kävelimme vielä myyntikojujen ohi ja kävin hakemassa Ilo-Willan kojusta viime kuussa tilaamani laukun. Myynnissä olisi varmaan ollutkin ko. laukkua perustekstillä, mutta itse halusin teksin monikossa, koska koiriakin löytyy taloudesta useampi. :) Nyt on tytöillä sitten oma treenilaukku mihin mahtuu tärkeät paperit yms.
Ennen kuin keula laitettiin osoittamaan kohti Turkua käväistiin vielä Fiskars Villagessa täyttämässä masumme pienessä kahvilassa, jossa saimme olesella ulkona koirien katsellessa samalla ihmisvilinää. Hieman kierreltiin puron varrella, jonka jälkeen käytiin vielä läheisellä veneidenlasku paikalla uittamassa koiria. Kyllä se vain virkistikin helteisen ja kuuman päivän päätteeksi.
 |
| Kahvittelemassa |
Kuten jo aiemmin sanoin helteistä ei ollut enää kotimatkalla vaan Salon kohdalla meidät tavoitti aikamoinen sade, joka yltyi aina rakeiksi asti ennen kuin kasvattajan auto kurvaisi kotipihaamme missä odottelimme vielä tovin autossa kovimman sateen heltiämistä ennen kuin pikaisesti selvitettiin tiemme rappukäytävään välttyen sen pahemmalta kastumiselta.
 |
| Lisää kuvateksti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti