Kerrankin voi sanoa, että on ollut hyötyä siitä, että aina ei ole niin aikaansaava. Olemme siis Nemin kanssa tässä kohtapuoliin koko karvaturrin pienen iän (4,5 vuotta) suunnitelleet toko harrastamista enemmän ja vähemmän vakavissaa. Satunnaisia oppeja perusasennon- tai seuraamisen lisäksi emme ole kuitenkaan ehtineet tekemään - ja hyvä niin, koska nyt säännöt sitten muuttuvatkin ja tulee uusia juttuja.
On se paljon helpompaa lähteä opettamaan koiraa ns. "tyhjältä" pöydältä, kuin poistaa tiettyjä liikekokonaisuuksia niin omasta kuin koiran pääkopasta. ALO luokan liikkeisiin tulee helpotuksia paikallaoloihin ja liikkeet muuttuvat muutoinkin koiralle miellekkäämmiksi.
Oli myös helpottavaa näin alokkaana kuulla tokon ylituomarin kertovan, että seuraa liikettä ei voi koskaan opettaa koiralle niin, että miellyttäisi jokaista tuomaria. Toiset vaativat vahvaa katkeamatonta kontaktia ja toiset mieltävät väljemmän koirakolle enemmän luontevaksi. Voimme siis luovia itselle sopivimman vaihtoehdon.
Täysin uudenlaisena liikkeenä tokoon tulee useammassa luokassa peruuttaminen, jota taidan alkaa ensimmäisenä harjoittelemaan. Koska sehän voisi olla hauska liike ihan muutoinkin, jos tuohon alo vakavaan treenamiseen kiinnipääsyyn menee vielä se toinen 4,5 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti