Uimakoulu ja uusia temppuja

Olen ollut nyt 4 viikkoa Suomessa ja tänään ensimmäisen kerran täällä Lounais-Suomessa on ollut pakkasta! Voi sitä koiraihmisen riemua, kun lenkiltä tullessa ei koiria tarvitse suoraa lentoa viedä kylpyhuoneeseen ja tassupyykille. Koiranomistajat kiittävä.

Aamulla olimmekin aikaisin lenkillä, koska pakkasin koirat jo ennen kahdeksaa autoon, nappasin kaksi muuta kyytiläistä mukaan suunnaten kohta Helsinkiä ja Helsingin koirauimalaa. Reitti oli onneksi todella helppo Turusta kohti Helsingin Itäkeskusta ja 2,5km vasemmalle. Teollisuus hallien keskeltä löytyi uimalan kyltit.

Keli oli mitä erinomaisen ajella ja aikaa meni karttapalvelun ilmoittamat 2h aika tarkalleen. Käytimme koirat vieressä olevalle heinikkoalueella hieman jaloittelemassa ennen kuin teimme rynnäkön uimalaan, jossa ensimmäinen autolastillinen shelttejä jo odotti.

Yhteensä meitä oli paikalla 7 ihmistä ja 9 nelijalkaista joista uimareita oli laidasta laitaan. Kaikille muille, paitsi Etelä-Suomen-Shelttien uintivahvistuksella ei ollut aiempaa kokemusta uimahallista. Uimalasta löytyi kaksi allasta, jotka oli hyvin erotettu toisistaan ja kulku näille tapahtui eri kautta, joten eri altaan porukka ei häirinnyt toisiaan.

Uimalan tilat eivät itsessään olleet suuren suuret, mutta täysin riittävät niinkin isolle porukalle kuin me ja sopu sijaa antaa - etenkin "vaatehuoneessa", johon me pitkänmatkalaiset saimme jättää takkimme, kassimme ja pussimme yhden koittaessa loikkia ihmisten ja koirien yli huoneen perällä olevaan wc:hen.

Pesutila oli altaan vierellä, missä koira huuhdeltiin ennen altaaseen menoa. Samalta seinustalta löytyi myös kuivattelutilat kuivauslaitteineen. Uimme 3 koiran ryhmissä. Mitään riitäsointuja en mistään ryhmästä kuullut, joten sanoisin, että kaikki olivat verrattaen tyytyväisiä päivään.

Manna ja Nemi uivat viimeisessä ryhmässä vanhan tutun Alissa-sheltin kanssa, joten viimeinen ryhmä edusti täysin soopelivahvistusta - edellisen ryhmän ollessa trikkiryhmä. Ensimmäisessä ryhmässä oltiin suvaitsevaisempia ja jokainen väri oli edustettuna.

Nemi ei ole vettä pelännyt vaan noutanut keppiä vatsakarvoihin asti ja lähtisin uimaan aika reippaasti. Ensin hieman oltiin hakusessa, että mitäs täällä tehdään ja koirat yrittivät kiivetä laidoilta ylös. mutta 3 ja 4 kerralla molemmat jo uivat. Nemi nouti lopulta jopa palloa vedestä! Opettaja sanoikin, että Nemi voisi yhden opetuksellisen kerran jälkeen lähteä jo hyvin todennäköisesti itsenäisesti noutamaan palloa.

Mannan uinti parani myös jokaisella kerralla, mutta pikkuneidin isoista bambin silmistä näki, että "vesi on märkää" ja se ei neitiä oikein miellyttänyt. Altaasta ylös päästyään Manna livahti kauas altaan reunalta. Mutta tämä koira vaatisi siis selkeästi vielä useamman kerran opettajan kanssa, jos halutaan maisteri merkki saada.

Olisi kyllä todella mahtavaa päästä uudestaan tyttöjen kanssa uimaan. Meidän autoyhtye pyörähti vielä Musti&Mirrin Outlet myymälään Vantaalle ja mukaani tarttui koulutusnameja sekä pienet vinkuvat tennispallot (joita myös käytimme uimaopetuksessa).

Teimmekin tässä Nemin kanssa muutaman pito harjoituksen ja tyttö hokasi idean heti. Tätä nyt vain vahvistetaan ja aletaan laajentaa esineistä jossain vaiheessa niin kohta minulla on oma kantaja koululaukulle.

Suosittelen lämpimästä Helsingin Koirauimalaa uinti paikkana, jos sillä suunnalla asuu tai tulee käytyä. Puolen tunnin ajalle riitti hyvin uintiaikaa kolmele koiralle, joten kaverit mukaan ja porukalla uimaan. Henkilökunta oli ystävällistä niin kassan- kuin altaankin puolella. Vaikka omista koiristani Manna selkeästi ei ollut niin innoissaan niin liikuntamuotona se on koiralle mitä erinomaisinta liikuntaa - niinkuin ihmisillekin.

Paikalla oli myös kuvausta harrastava Hanna Pietiläinen kameransa kanssa, joten saimme  kuvamateriaalia uintipäivästä.