Jouluun on vielä hetki aikaa..

Jos sitä pitkästä aikaa kirjoittaisi joitakin ajatuksia kuluneista kuukausista. Syksy on hiljalleen taittunut talveksi, vaikka sitä ei uskoisi, kun katsoo ikkunasta näkyvää mustaa maisemaa missä vesisade hakkaa asfalttia. Jouluun on enää viikko aikaa, mutta tuntuu, että sään haltia antaa meidän tänä vuonna odottaa sitä talven ihmemaata.

Kulunut syksy on ollut pitkä ja pimeä. Opiskelut ovat vieneet suurimman osan ajastani ja tuntuu, että koirat ovat jääneet paitsioon kilpailussa huomiosta koulutyön ohella. Onneksi eilen alkoi vihdoin kauan kaivatta joululoma. Meillä, kun ei ollut tuossa välissä syyslomaa niin syksy tuntui erityisen pitkältä.


Joululoman olen ajatellut kuitenkin pyhittää ainakin osittain koirille ja yritän viettää niiden kanssa enemmän aikaa. Mannan viikottaiset treneit agilityssä ovat jatkuneet ja vuoden vaihteen jälkeen minun pitäisi saada hallille avain niin, että voisin alkaa treenamaan itsenäisesti myös Nemin kanssa.

Nemin kanssa taistelu sisäsiisteyden kanssa on jatkunut edelleen, joten kaikki te nuorien koirien/ pentujen omistajat älkää murehtiko, jos koiranne ei vieläkään 2kk jälkeen ole täysin sisäsiisti. Nemi täyttää nyt joulukuussa 16kk. Hitaasti, mutta hitaasti. Olen tässä viimeisien kuukausien aikana tullut siihen tulokseen, että sisälle tapahtuneet vahingot ovat jonkinlaista protestointia. Ollessaan hoidossa T:n luona ei sisälle ole tehty mitään enää aikoihin, mutta sitten kun ollaan kotona on pisut ja kakitkin lattialla silloin tällöin.

Kysymys ei voi olla siitä, että Nemi ei jaksaisi pidättää. Halutessaan on ollut kiltisti parhaimmillaan/pahimmillaan 12, kun emännällä on menoa ollut, kun taas toisaalta hätä tehdään sisälle muutaman tunnin jälkeen, kun ulkona on käyty. Toivottavasti tuleva vuosi toisi helpotusta tähän ongelmaamme.

Nyt, kun arjen ohella on ollut myös koulu sekä kahden koiran hoitaminen on tajunnut sen kuinka erilaista on omistaa kaksi koiraa yksin kuin jakaa se samassa taloudessa asuvan toisen ihmisen kanssa. Koirat on lenkitettävä oli ilma mikä tahansa ja olit kipeä tai et. Tämän pitkän syksyn aikana olen ymmärtänyt hyvin sen kuinka vanhemmatkin tarvitsevat lomaa lapsistaan ja siksi olenkin kiitollinen T:lle, että piti tyttöjä viimeisen viikon hoidossa niin, että tämä emäntäkin sai nauttia pitkistä aamuista ja illoista ilman, että tarvitsi lähteä pissitys lenkeille.

Uusille koiran omistajille voisi myös sanoa, että ennen pennun ostoa varmistakaa, että teillä on lähipiirisä/suvussa paikka mihin voitte lemmikkinne antaa hoitoon. Se on tärkeä apu sairastuessa tai jos joskus haluaa lähteä matkalle. Itse olen sitä mieltä, että niin rakkaita, lemmikit ovatkin eivät ne saa estää muuta elämää. Aion siis matkustella, toteuttaa haaveitani ja lähteä 3kk ulkomaanvaihtoon koulutukseni aikana - kyllä koirista huolimatta.

Itselläni alkaa ensi vuoden alusta heti harjoittelujakso, missä päivät tulevat olemaan vähintään perus 8h työpäiviä + matkat. Hieman jännityksellä odotan miten koirat oppivat uuteen rytmiin. Päivät kun ovat olleet nyt todella vaihteleviä ja pääsääntöisesti lyhyempiä. Valitsemallani alalla tulee myös olemaan pidemiä vuoroja esimerkiksi yövuorot (12h) niin miten silloin koirien hoito onnistuu. Miten te lukijat olette ratkaiseet pitkät päivät, jos taloudessanne ei asu muita kaksi jalkaisia?

Paljon pohdintaa ja ihmettelyä. Haluan toivottaa kaikille blogin lukioille oikein rauhallista joulua ja ilon täytteistä uutta vuotta 2012!!!

p.s Se syksyllä jännimäni asia sai ratkaisun ihan muutama viikko ko. kirjoituksen jälkeen... Omistan nykyään kennelnimen Morning Joy's. Ehkä joskus tulevaisuudessa aamun ilot ilostuttavat juuri teidän aamujanne.