Nyt se loska tuli

Ihanat kamalat pakkaset ovat nyt muutamaksi päiväksi hellittäneet kokonaan otteensa ainakin täällä varsinais-suomessa. Eilen satoi vettä pitkin päivää ja, jos ei eilen niin viimeistään tänään ovat tiet olleet hurjassa kunnossa. Eikä ole väliä millä välineellä kulkee, autolla, pyörällä vai kävellen. Varovainen saa olla. Aamulenkille sai luistella ja taiteilla, että pysyi pystyssä.

Nähtiinpä Mannan kanssa näitä cityeläimiäkin lenkillä. Vastaan tuli fasaani ja orava mitä sitten ihmeteltiin. Viime viikolla haukut bogasivat lenkillä myös pienen päästäisen, mikä juoksi kovaaa vauhtia pitkin kävelytietä. Sen perään täytyi sitten tietenkin ampaista ja emäntä perässä. Onneksi tuolloin ei vielä ollut liukasta.

Viime viikkolla Manna oli lomalla Helsingissä. Jäin kotiin Nemin ja Mopin kanssa kotivahdeiksi. Oli se aika hassua olla neljä päivää vain yhden koiran kanssa. Lenkit sujuivat paljon mallikkaammin, kun Nemin ei tarvinnut riekkua Mannalle. Sai molemmat koirat tahoillaan extrahuomiota ja rapsutuksia. Kuten kasvattaja minulle sanoikin, että tuollaisen kahden keskiset hetken kunkin koiran kanssa ovat arvokkaita.

Tuntuukin, että jotenkin pääsin parmemin sisälle Nemin sielunelämään ja lenkeilläkin nauratti pienen innostus lumihangesta. Sinne kun piti hypätä aina uudestaan ja uudestaan. :)

Loppiaisena startattiiin Nemin näyttelyura ensimmäisillä mätsäreillä. Tarkoitus oli Mannan kanssa mennä, mutta neiti päätti lomailla sen sijaan, että olisi treenaillut loppukuun näyttelyä varten. Nemi loisti sitten Mannankin puolesta ja sijoituksena hieno sinisten 3. sija yli 15 koiran joukosta. Ei lainkaan huonosti 19 vko rääpäleeltä. :) Pöydällä oltiin hienosti. Sijoitus oli sininen, koska hampaiden näyttö ei juuri sillä hetkellä kiinnostunut, vaikka sitä jo vähän ollaankin treenattu. Tuomari sanoi meidän olevan todella tasavertaisia toisen koirakon kanssa.

Näyttelytaitoja treenattiin eilen hieman lisää, kun olimme eilen jälleen shipperkejen haukkutreffeillä ja Anita oli tuonut mukamaan pöydän.  Manna veti pöydällä istumaan eikä seisominen oikein muutenkaan kiinnostanut. Saas nähdä miten turussa menee. Se, että olen Nemiä pitänyt pöydälle 10 viikkoisesta asti on tainnut poikia tuloksia ja pelottoman pöytäesiintyjän.

Tässä Nemin tyylinäyte eiliseltä:

Loppuviikolla olisi ohjelmassa lenkkeilyä koirakamujen kanssa ja lauantaina mennään mahdollisesti kaarinaan mätsäriin. Mannan kanssa olen treenaillut paikallaan olemista kotona piilotellen ankka-lelua toiseen huoneeseen, kun tyttö odottaa paikallaan istuen. Viikon päästä olevassa kokeessa ainakin viimeksi testattiin paikalla olo ja luoksetulo.

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä: