ATT:n pääsykoe

Nyt on sitten kauan odotetussa agilityn pääsykokeessa käyty! Koirakkoja oli paikalla 25, joista kuulemma 12 otetaan kurssille. Peli on armotonta. Yli puolet karsiutuvat pois. Tulokset saadaan tietää tämän viikon aikana. Jännäämistä sitten loppuviikko.

Paikalla oli paljon eri rotuisia koiria ja oli siellä toinen shelttikin ,joten ei ihan yksin oltu rotua edustamassa. Myös tätini lähti kokeilemaan onneaan n. 3 vuotiaan shipperke- narttunsa kanssa. Oli kovin innoissaan lajista, vaikka ei vielä mitään oikeastaan edes tehty. :)

Olisihan se todella hienoa, jos molemmat päästäisiin kurssille. Kaikki peukut ja varpaat pystyyn meidän puolesta. En millään jaksaisi odottaa kevääseen, että järjestetään seuraava pääsykoe.

Pääsykoe tilaisuus eteni seuraavanlaisesti:

Ensin koirakot jaettiin kolmeen eri ryhmään, jotka menivät kukin omille pisteilleen. Pisteitä oli kolme; tottelevaisuus, putki ja hyppy. Ryhmä, jossa itse olin lähti ensimmäisenä suorittamaan tottelevaisuuspistettä.

Meidän ohjattiin reunustalle riviin ja ensimmäisenä vuorossa oli luoksepäästävyys. Ohjaaja kävi koiran kerrallaan lävitse. Itse menin maahan Mannan tasolle ja kehuin tätä kovin, kun ohjaaja tuli meidän luo. Manna haisteli ensin, mutta sitten vetäytyi pois. Meni kyllä ottamaan vielä sitten nameja ohjaajalta. Muut koirat ryhmästämme  taisivat olla hieman reippaampia kuin Manna ja jäi itselle hieman sellainen olo, että olikohan Manna liian pidättyväinen.

Seuraavaksi pujoteltiin kartioita ensin kävellen koiran kanssa ja sitten juosten. Tämä meni meiltä hienosti. Pienen houkuttelun ja innostuksen jälkeen Manna alkoi seuraamaan mua innokkaasti.

Seuraavaksi kukin koirakko meni kartioiden luo  ja sitten vuorotellen pujoteltiin koirakkojen ohi. Manna jaksoi hienosti olla paikallaan, kun muut koirakot ohittivat sitä. Usein Manna nousi seisomaan koiran ohittaessa, mutta oli kuitenkin huomio mussa. Yksi koira ryhmästämme sai kuitenkin Manna raivon valtaan. Tumma keskikokoinen koira. Manna oli jo aiemmin alkanut selvästi kiihtyneenä haukkua juuri tätä tiettyä koiraa. Ko. Koira pääsi kuitenkin ohitsemme ilman kummankaan regointi mistä olin todella ylpeä!

Kun oli meidän vuoromme ohittaa, Manna ohitteli hienosti, kunnes tämä kyseinen musta koira liikkui sivulla muualle ja kova haukkumis/kiskomis kohtaus molemmilta. Tässä kohtaa iski masennus, että tässäkö se nyt oli. Otin Mannan heti sivuun ja koitin sen saada keskittymään munkun ko. Koiran sijasta. Ohjaajakin sanoi, että rauhoita koira rauhassa ja jatka sitten kierrosta. Loppu kierros meni sitten hyvin, vaikka Manna oli edelleen hieman kiihtynyt.

Tämän jälkeen vuorossa oli paikalla olo ja luoksetulo. Koira istutettiin käveltiin x matka pois. Tultiin takaisin koiran luo ja poistuttiin jälleen kauemmas jonka jälkeen palkattiin – tai näin sen siis olisi pitänyt mennä!

Reteesti otin Mannalta oikein pannan pois, kun ajattelin, että kyllä me tämä osataan ja vielä mitä. Istutin Mannan ja lähdin kävelemään pois. Ensin lähti heti seuraamaan. Sitten ohjaaja neuvoi ensin kävelemään kasvotusten koiraan ja sitten jatkamaan matkaa. Koitin sitäkin, mutta neiti vain kipitti häntä huiskuen perässä vähän ajan päästä. Muutaman yrityksen jälkeen ohjaaja sanoi, että riittää. Sanoi myös vielä, että kyllä hän näki, että koirani tämän liikkeen osaa, mutta vilkuilee nyt kovasti sivuilla (kytäten tummaa tätä koiraa mahdollisesti).

Siinä olikin sitten toko-osio. Seuraavaksi oli vuorossa putki, missä olin jo paljon rentoutuneempi, koska sen tiesin Mannan osaavan ja niinhän se osasikin. Lähetys putkelle ja palkkaus lopussa. Mentiin vauhdilla molemmat putket: pitkä putki ja lyhyt musta putkin. Ohjaaja kehui meidän menevät hienosti ja neuvoi vielä palkkauksessa, että palkkaan aina sillä kädellä millä ohjaan. Jotta koira vastaisuudessakin oppii heti oikein. Tästä osiosta jäi siis myös positiivinen mieli.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä oli kolmas piste, jossa oli tehtävänä leikkiä ja hypyttää koira esteen ohi. Manna oli jo aika väsynyt (mistä ohjaaja mainitsikin), mutta jaksoi Manna vähän namin perässä lähteä leikkimään ja esteet mentiin hienosti. Tässä palkkasin samalla kädellä kuin ohjasin. Ohjaaja kysyikin, että ollaanko oltu jollain kurssilla ja kun kerroin meidän olleen viime kesäisellä muistikin hän meidän. Katsoi kun palkkasin niin hienosti(kyllä kai kun siitä juuri vielä putkellakin muistutettiin).:D

Eli kahdesta viimeisestä osiosta jäi todella positiivinen mieli, mutta kuten alussa kirjoitin on kilpailu kovaa. Yli puolet jää rannalle ruikuttamaan. Ensin tressasin kauheasti tuota ”piloille” mennyttä koirien pujottelua, mutta kaikki muut koirat ohitti hienosti. Eihän se taas ole minun vikani, jos koirien kemiat eivät kertakaikkiaan kohtaa.  Myös se paikallaolo/luoksetulo jäi hieman kaihertamaan mieltä. Nuo ovat kuitenkin asioita, mitkä merkkaavat paljon ,kun kurrsille pääsee niin vähän koirakkoja. No nyt kaikki sormet ja anturavarpaat pystyyn ja onnea muillekin yrittäjille, jotka tänään olivat paikalla!

Aijuu ja selvisi sekin miksi Manna tätä tummaa koiraa niin vihasi ja haukkui raivoisasti ja oli koko ajan jännittynyt. Kävin kysymässä koiran rotua tätini pitäessä Mannaa ja se oli mudi. Koiran omistajan sanoi minun näyttäneen tutulta, kuten myös koirani ja kävi ilmi, että koirillamme on sattunut kahnaus koirapuistossa aiemmin kesällä. Manna oli tuolloin  vielä hihnassa ja tuli sitten portin sisällä kinaa ennen kuin sain koiran irti ja siinä ehti vähän karvoja lennellä.  Taisi siis Mannalla olla terävässä muistissa tämä kokemus.