Purkittelua

Luin viikko sitten Pertti Vilanderin kirjan: Koirankorjauskirja. Itse keskityin lähinnä siihen, mitä hän kertoi käyttämästään kolinapurkkimenetelmästä koirien koulutuksessa.

Kolinapurkki on siis tavallinen juomatölkki, jonka sisään laitetaan käytön jälkeen kolisevia kolikoita, muttereita, soraa tms. jotta purkki pitäisi meteliä. Tölkki on hyvä teipata kunnolla, jotta sisälmykset eivät varise ulos.

Itse koin energiajuomatölkit parhaimman muotoisiksi (sopivat paremmin käteen). Sisälle ostin kolisemaan muttereita, mitä läheisestä kaupasta sai huokeaan kilohintaan.

Alustusta:

Mannan kanssa olemme pitkin kevättä yrittäneet edistyä etenkin koirien ohitusten suhteen. Olemme käyneet ohikursseilla, kutsuneet kouluttajan kotikäynnille ja kokeilleet monia eriä positiivisen koulutustavan tekniikoita (naksu, huomion kiinnittäminen, positiivinen vahviste + kieltoe, herkun kanssa imuttaminen yms.), joita itse ehdottomasti päällimmäisenä koirankoulutuksessa suosinkin.

Oma yksilömme on niin kova luupää, että yrityksistä ja toistoista huolimatta tuloksia ei ole tullut. Koira ei ota kuuleviin korviinsa, vaikka tekisin mitkä kevätjuhlaliikkeet ja maanittelisin herkuilla.

Eräs toinen shelttituttuni on myös käyttänyt kovapäisellä kaverillaan kolinapurkkia, mutta en ollut sitä noteerannut sen enempää koulutusmetodina ennen kuin eräs toinen koiran omistaja kertoi käyneensä keväällä Vilanderin yksityiskoulutuksessa ja kertoi kolinapurkin auttaneen häntä todella paljon. Tutkin ensin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja kävin lainaamassa hänen kirjansa.

Kirjassa käytiin läpi niin pennun valinta, kasvatus kuin aikuis iän johtajuus ongelmat. Itse keskityin juuri kolinapurkin käyttömenelmiin ja sitä kuvaaviin ja havainnollistaviin esimerkkeihin, mitä hän kertoi uransa aikana nähneensä.

Kovimpien koirien kohdalla Vilander neuvoo, heittämään purkin koiran jalkoihin, mutta en koe sitä tarpeelliseksi Mannan kohdalla. Me käytämme sitä lähinnä EI- sanan vahvistuksena ja purkki saa aikaan myönteisen reaktion (=hakee katsekontaktin) jo vain taskussa ollessaa, kun sitä hieman rapisuttaan.

Olen käyttänyt kolinapurkkia nyt muutaman päivän. Olimme edellispäivänä ystäväni kanssa lenkillä.Alussa ystäväni joka ei ole itse ollut koskaan pahemmin tekemisissä koirien kanssa ihmetteli mukanani kantamaa purkkia ja taivasteli, että kivako se nyt purkin kanssa on lenkkeillä. Sanoinkin hänelle, että ei minulal ajatukseni ollut purkkia kantaa mukanani koiran loppu elämää - mikä osui juuri nappiin, koska tuloksia alkoi näkyä jo sillä lenkillä.

Lenkillä vastaamme tuli n. 10 koiraa. Näistä 3 ohitettiin haukkuen ja vetäen. 3 ilman haukkumista ja vetämistä EI käskyn ja pienen rapistuksen avulla ja 4 pelkän EI- käskyn avulla! Joten ainakin meillä tämä toimii. En myöskään huomannut, että Manna pelkäisi purkkia. Purkki herättää koiran takaisin tähän maailmaan ja ohituksen jälkeen haisteli maata ja tepsutteli eteenpäin niin kuin ei mitään.

Ohitustilanteiden lisäksi olen käyttänyt purkkia, autojen ohituksessa (mikä on jo todella hyvällä mallilla, bussit ja rekat saavat mennä melkein kaikki rauhassa ohitse) sekä lintujen jahtaamisen kieltämisessä.

Itse en jaksa uskoa, että tätä negatiivista koulutustapaa käyttämällä pilaisin koirani. Manna saa todella paljon rakkautta, rajoja ja huomiota posiitivisin tavoin muuten kotona, että tuskin tämä suhdetta horjuttaa. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa saada aikaan onnistuneita ohituksia pelkän EI- käskyn avulla.

Jos ja kun tätä blogia luetaan niin kertokaahan mielipiteitänne, jos tämä kirjoitus niitä teissä herätti. :)