Juhannussäätä jänniteltiin koko viikko ja yllättäen Forecan ennustukset pitivät kuin pitivätki paikkansa ja perjantai iltapäivästä veneemme lähti satamasta pienelle iltakierrokselle. Manna ja Nemi eivät nyt varsinaisesti ole mitään synnynnäisiä laivakoiria ole, mutta nyt kun vanha vene on jälleen laitettu kuntoon olisi tänä kesänä tarkoitus viettää aikaa vesillä aina kun vain on mahdollista.
Molemmilla koirilla oli asianmukaisesti pelastusliivit päällä ja alkumatkan haukkumisen, vinkumisen ja peruspaniikin jälkeen koirat tyytyväit kohtaloonsa (todennäköisesti aivan uupuneita...) ja näyttivät hetkittäin jopa varsin tyytyväisiltä nukkuessaan laivan keulan suojissa.
Käytyämme hieman maissa käyskentelemässä matkan oli tarkoitus jatkua eteenpäin, Nostin ensin Mannan veneeseen ja jäin vielä metsästelmään Nemiä, jolloin tämä pieni paimenkoira hätääntyi, että hänet jätettiin veneeseen yksin ja alkoi sieltä sitten vauhdilla tulemaan takaisin maihin. Niinhän siinä sitten kävi, että seurueestamma Mannasta tuli ainut, joka kävi juhannuksena uimassa pulahtaen veneen ja laiturin välistä. Onneksi mitään ei sattunut. Koira joka vihaa vettä on kyllä viimeisenä 3 kesänä kunnostautunut vuosittaisella tahattomalla uimareissulla.
Juhannuksena nuoriso ei yleensä muista omia rajojaan ja niimpa tänään kotoa löyMuaktyi pientä juhananuskrapulaa poteva Nemi, joka oksensi aamupalansa lattialle, onneksi kylpyhuoneeseen. Vauhdiskasta juhannusta siis täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti