Voittajan on helppo hymyillä

Viime viikon torstaina arvoin iltaluennon ja episten kanssa, että kumpaan sitä menisi. Voiton vei kuitekin epikset, koska jo tiistain treenit olivat jääneet välistä koulun vuoksi - nyt oli siis koirien vuoro.

Ilmoitin molemmat koirat mini luokkaan, koska Nemihän on kerran epiksissä (ilmoittaessani sen medeihin) kieltäytynyt hyppäämästä ainuttakaan estettä ja kiertänyt ne kaikki oikein sujuvasti. Taisi olla tuolloin rimakauhua liikkeellä. Niinpä otin nyt varman päälle.

Pyysin laittamaan lähtölistaan ensin Mannan niin, että saisin sen kanssa "opetella" radan, koska on hieman hitaampi ja helpommin hallittavissa kuin Nemi.

Manna veti upeasti nollaradan ja pelasti emännän muutamassa kohtaa, kun olin hieman jäljessä ja väärin sijoittuneena radalle. Nolla ratoja tuli useampia, joten en sen enempää odotellut tuloksia, mutta kun menin katsomaan tuloksia niin MITÄ?!?! Mun pikku Manna oli räjäyttänyt potin ja pinkonut itsensä toisella sijalle vain 38 sadasosasekunninerolla 1. tulleeseen ja aika oli ihan parhaimmasta päästä.

Oli todella upeaa päästä ekaa kertaa palkintosijoille ja nähdä, että kyllä tässä on kehitytty ja, että hitaasti hyvä tulee, vaikka verenmakusuussa ei olla koskaan treenattu. :)

Ensimmäistä kertaa palkintosijoilla ja on helppo hymyillä- en vetänyt rataa kumisaappaissa ;)

Nemi veti myös tähän mennessä parhaan ratansa. Muutamia esteen ohituksia tuli siellä täällä ja itse otin siten ajatuksissa radan keskipaikkeilla hyllyn, kun halusin saada Nemin menemään estesarjan kokonaisuutena - eipä sillä ei sitä muutoinkaan kirkkaille sijoille olisi päästy. Mutta ehdottomasti olen tyytyväinen, että rata oli nyt etenevää suorittamista eikä ohjaajan syliin hyppimistä.

Radat on kuvattu, mutta valitettavasti tietokone ja kamera eivät tee yhteistyötä, joten en ole saanut niitä vielä koneelle.