Näytelmiä, agilitya ja kouluttautumista

Hengissä ollaan! Mikäli sitä ehditte jo epäillä, kun päivityksiä ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Paljon on taas tehty tänä aikana, kun en ole ollut linjoilla. Pitää ottaa ihan kalenteri kauniiseen käteen, jotta muista kirjata kaiken ylös! :)

Edellisviikonloppu meni pitkälti Paimiossa, jossa järjestettiin Lännen-shelttiyhdistyksen toimesta tämän vuotinen Shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely, missä olin lauantaina ja sunnuntaina talkoo hommissa, mutta ehdin sunnuntaina pyörähtämään kehässäkin kakaran kanssa.

Lauantaina laitettiin ensin näyttelypaikkaa kuntoon ja vaikka siinä useampi tunti menikin täytyy sanoa, että tyytyväisiä saatiin olla. Ankeasta salibandy hallista kuoriutui mitä parhain koiranäyttelytila. Illalla kotiin vielä viimeiset unet ennen Nemin näyttelydebyyttia.

Sunnuntaina menin paikalle jo yhdeksäksi. Talkooväki sai laittaa koirat onneksi erilliseen huoneesseen tiloihin mihin muulla näyttelyväellä ei ollut pääsyä. Kyllä talkooväen koirat olivatkin reippaita. Nemi ressukin oli häkissä melkein 12h mitä nyt välillä käytiin pissalla ja kehässä pyärähdettiin. Suurimmanosan ajasta taisi kuitenkin onneksi nukkua.

Nemin ryhmässä 7-9kk pennut oli yhteensä 11 narttua. Nemi oli todella kauniisti ja kulki kehässä hienosit. Ei hyppinyt eikä pomppinut, vaikka tilanne olikin uusi. Pöydällä tuomari hieman jänskätti, mutta tutkiminen kuitenkin onnistui. Sen verta taisi suuri ihmis/koiramäärä jännittää, että painojen kanssa ko. viikon alhaalla pysyneet korvat pongahtivat heti pystyyn ja olivatkin oikein täpäkästi pystyssä koko päivän...

©Sirpa Saari

Pystyistä korvista huolimatta arvostelu oli mitä mahtavin! Manna ei ole saanut kertaakaan noin ylistävää arvostelua:

Paimio Erikoisnäyttely 27.03.2001

Tuomari: Pirjo Aaltonen

Sijoitus: PEN ei sij.

"Kookas, vielä mitoissa pysyvä narttupentu, joka ei saa kasvaa enää. Hyvin rakentunut. Hyvä pään pituus ja kiila. Kauniit tummat silmät. Pystyt korvat. Sopiva rungon pituus. Hyvin kulmautunut. Oikeanlainen karvapeite. Hyvä ylälinja ja hyvin kannettu häntä. Liikkuu hyvällä askeleella, hyvät liikkeet edestä ja takaa".



Tuomari mittasi Nemin ja iloksi voi todeta, että taitaa se sen alle 38cm olla, koska mitan alle meni. Tosin en siinä alkanut sen tarkempaa katsomaan mittasiko tuomari juuri sään päältä. Näyttelypäivä venyi pitkälle iltaan ja viimeiset kehät olivat muistaakseni seitsemän paikkeilla minkä jälkeen talkooväki jäi vielä siivoamaan paikan - varmasti siistimpään kuntoon kuin mitä ne olivat!!Pikku-Nemikin pääsi siis viimein kotiin nukkumaan pitkän päivän jälkeen. :) Ai niin ja pitihän reippaalle tytölle ostaa pieni lahja, kun jaksoi odottaa koko päivän häkissä:

Irene Vinhan tekemä kaulapanta (hänellä oli myyntikoju erkkarissa)

Viime viikko meni aika koiravapaissa merkeissä. Tiistaina tuli tytöille iltasella kaksi koirakaveria ja käytiin metsässä kävelemässä, mutta muuten osaltani aika koiravapaa viikonloppu. Tietoa koirista kyllä tuli sitäkin enemmän, koska viime lauantaina lähti Skodan keula kohti Helsinkiä ja kasvattajanperuskurssia!






Tarun nappasin kyytiin Salosta ja siitä matka taittuikin kahden koiraihmisen kesken todella nopeasti. Kurssi järjestettiin Hotelli Rantapuistossa vuosaaressa. Paikalla oli yli 100 kurssilaista ja asioita opittiin niin koiran jalostuksesta, pentujenhoidosta, kuin koiran kaupan perusteistakin. Yösijan tarjosi Tarun sisko - Iso kiitos siis Jonnalle! Sunnuntaiaamuna kun lähdimme taas kohti kurssipaikkaa päätti puhelimen navigaattori ohjata meitä 5km harhaan, kunnes ilmoitti "tee laillinen U-käännös" siis ihan yht'äkkiä! Onneksi kuitenkin löydettiin takaisin kartalle ja paikallekin ehdittiin.

Kasvattajakansio sekä eväitä pitkää päivää varten

Kyllä se on aito. ;)

Ja kyllähän siinä niin kävi, että molemmat päästiin läpi- vaikkakin rimaa hipoen. :) Oli aika kinkkisiä kysymyksiä. Kotimatka meni jännittäessä lahoaako auto alle (oli siis reilun pelin hengessä alkanut perjantai-iltana kauppojen jo sulkeuduttua piippaamaan varoitusta jarrunesteen vähyydestä). Kivihovin huoltomasemalle saimme ajella hermojakiristän "PIIP....PIIP...PIIP" hälytyksen sarjoissa. Onneksi hyvinvarusteltu huoltoasema tarjosi avun ja sain ostettua jarrunestessä ja nopean huollon jälkeen kotimatka sujui hiljaisuudessa niin auton kuin ihmistenkin osalta. Taidettiin molemmat olla tosi väsyneitä pitkän asiapainotteisen viikonlopun jäljiltä.

Tämän viikon maanantaina Manna pääsi vihdoin agilityyn ja kertauskerta kun oli kyseessä niin paikalla oli vain 3 koirakkoa meidän lisäksemme. Oli siis melkeinpä yksityiskoulutusta 1,5h kun ehdittiin tehdä niin paljon ohjatusti kukin vuorollaan. Ohjaajakin totesi, että huomasi selvästi Mannalla olevan vielä juoksujen jälkihumua, kun korvia ei ollut ollenkaan ja maahan lentäneet herkut olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia. Sai välillä oikein huudella Mannaa, että sain sen tulemaan treenaamaan. :)

Mannalta oli aiemmin jäänyt väliin kerrat missä harjoiteltiin keinu, okseri ja rengas estettä. Regas ja okseri menivät Mannalta kuin vettä vain ja keinullekin mentiin vauhdilla useampi kerta kunnes loppukolahdus oli vähän äänekkäämpi minkä jälkeen Manna selvästi varovaisemmin tuli keinulle. Todettiin myös, että kevyen koiran kanssa meidän ei kannata opetella keinussa 2on2off tekniikkaa vaan palkata tassut kokonaan keinun päällä ja vapauttaa esim. kolahduksesta.

Sydämensä särkenyt Mei Dan Miele "Voitto"

Lopuksi treenattiin verkkokepeille lähetystä putkelta ja se sujuikin hyvin. Kulmia ei vielä vaihdeltu, joten sisään menokepeille oli todella selkeä putkesta. Ensi viikolla on vielä kertauskerta 17. päivä ilmoitin Mannan 2h tehokurssille missä treenataan putkikulmia. Seuraavat vakitreenit ovatkin vasta sitten toukokuussa, kun alkaa alkeisjatko ja aletaan opettaa vähän emännällekin miten siellä radalla pitäisi ohjata koiraa.

Jotta jutut ei loppuisi tähän niin vielä pari. Tiistaina oli jo toisen kerran Maariassa shelttitreffit. Paikalla oli vanhoja tuttuja sekä muutama uusi kasvo. Komean Voitto-shelttin mielestä Manna oli ihaninta mitä maa voi päällään kantaa, mutta valitettavasti tunne ei ollut molemmin puoleinen. Voitto parka. ;)



Nyt täytyy yrittää päivitellä useammin. Eihän kukaan jaksa lukea tällaisia kilometrin pituisia sepustuksia!

Nemi nukkuu vaarallisessa paikassa, kun emäntä vaan kirjoittaa ja kirjoittaa.