Pakkasherra paukuttaa agility 3/9

Pakkanen on nyt koetellut niin meitä emäntiä/isäntiä kuin nelijalkaisia ystäviämmekin. Tälläkin hetkellä pakkaslukemat ovat 18,8'C täällä varsinais-suomessa sekä lisäksi vielä meri-ilmaston kosteus ja tuuli niin hrrrhh.. kyllä on kylmää!! Nemilläkin ollut taiteilemista ulkona, kun on hätä täytynyt tehdä: kuinka pitää mahdollisimman monta jalkaa ilmassa, jotta varpaat ei palellu. :)

Lauantaina lähdimme uhkarohkealla mielellä Paimioon mätsäriin, mikä taisi olla virhe, koska mittari tuolloinkin näytti lähtiessä -11'c ja kemut pidettiin ulkona. Joten arvata saattaa, että oli todella kylmä, vaikka vaatetta oli päällä kuin michelin ukolla.

Alueen reunalla oli vierekkäin pienten/isojen koirien kehät. En huomannut paikalla muita kehiä, joten luulin, että pennut ovat näissä samoissa kehissä aikuisten jälkeen. Manna oli aivan mahdoton koko päivän, koska ihan vieressä olivat isot koirat ja niitähän Manna ei voi sietää. Ainakaan näin suurina annoksina! Tuloksena siis silmitöntä haukkumista, kiskomista niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Taisi tuomarikin ajatella, että tämä koira ei ole koskaan ollut kehässä... (puuh). Ikinä ennen ei ole käyttäytyny noin kamalasti. Sininen nauha arvatenkin saatiin ja jäätiin sitten odottamaan loppukehiä. Olin myös tässä välissä kysynyt milloin pennut alkavat ja sain kuulla, että ovat jo alkaneet toisessa kehässä (mikä sijaitsi täysin eri puolella koko aluetta!!!!). Siinä sitten olin jo hermostunut ja kiukkuinen Mannan käytöksen vuoksi ja pelkäsin, että nyt jää Nemin kehä sivusuun, kun odotetaan pienten aikuisten kehää loppuvaksi (koiria 15).

Juoksin kovaa vauhtia pentujen kehään ja ilmoitin, että odotamme vielä toisen kehän loppumista. Pentuja oli vielä listassa useampi, joten lupasivat huutaa numeroani myöhemmin. Palasin pienten aikuisten kehään. Lopulta oli kaikki koirat jaoteltu sin/pun ja oli aika mennä sinisten kehään. Manna käyttäytyi samoin kuin aiemmin haukkui ja riehui. No eihän sieltä odotetusti sijoitusta tullut. Että kun harmitti! Koiria oli vain 7, joten jos olisimme yltäneet edes johonkin lähimaille normaalia suoritusta olisi palkintopalli voinut siintää silmissä. Toivottavasti ei tytölle tästä kurjasta kylmästä päivästä kovin pahoja traumoja jäänyt.

Heti sinisten kehästä lähdettyä kiisin Nemin kanssa pentujen kehään ja pikkutyttö pelasti päiväni! <3 Meni todella nätisti- niin kuin aina ja punainen nauha saatiin kotiin viemisiksi. Pentuja oli kaikenkaikkiaan 45(!), joten sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Oli niin paljon potentiaalisia kanssakilpailijoita.

Virallisten osuuksien jälkeen mentiin vielä tyttöjen ja Tarun pienen Kovu-herran kera viereiseen metsään hieman juoksuttamaan koiria, jonka jälkeen kotiin, kuppi kuumaa ja 1,5h torkut. Kyllä teki terää pitkän ja kylmän aamupäivän jälkeen.

Sunnuntaina lähdin tyttöjen kanssa  Kovun omistajien kanssa aamupäivästä kohti Poria ja Lännen shelttiyhdistyksen järjestämää shelttiriehaa. Paikalla olimme siinä yhden aikaan pienen harhaan ajamisen seurauksena. :)

Olimme mieleikuvissa tulossa suureen tapahtumaan, joten tuli paluu maanpinnalle, kun kyseessä olikin pieni agilityhalli missä oltiin. Ohjelmassa oli leikkimielistä agilityä kolmessa luokassa: kilpailleet, ei kilpailleet ja tutustujat sekä kilpauli siitä kenellä on pisin/lyhyin häntä.

Mannan ja Nemin ilmoitin tutustujat luokkaan agilityssä, koska luulin, että siinäkin mentäisiin rataa, mutta ei siinä sitten mentykään mikä oli pettymys. :( Olisi pitänyt vain ilmoittaa Manna ei kilpailleisiin ja jättää radalla ollut A-este suorittamatta.

Pirkko ja Hertta sheltti suorittaa A-estettä

Päivä kului siinä, kun odoteltiin agilityn loppumista. Kun vuorossa oli enää tutustujat menivät monet radalla tekemään esteitä itsenäisesti ja kävin sitten tyttöjenkin kanssa kokeilemassa putkea ja Nemi meni ensimmäistä kertaa virallista agilityputkea, joka oli vielä mutkalla. Siitä se pieni sopuli pujahti kuin olisi aina mennyt.

Muutaman kerran koitettiin myös pussia. Manna tuli läpi ilman avustusta, mutta Nemille pidettiin vielä pussinsuuta auki.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Laitilan ABC:llä syömässä hiukopalana 3€ porilaisateriat ja matka jatkui kohti Turkua. Jotta päivä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi menin vielä Tarun luokse kylään viettämään loppuiltaa.

Pennut jaksoivat leikkiä vielä jonkin aikaa kotiuduttuamme Tarulle, mutta nopeasti alkoivat nukkua kukin missäkin lattialla tai sohvalla. Manna alkoi heti sisäänpäästyä tarkkailemaan terraariossa ollutta oravaa eikä hellittänyt siitä katsettaan useaan tuntiin. Ajoi jopa Kion muristen pois, kun meinasi tulla "hänen" lemmikki oravansa reviirille. :D

Hieman yhdeksän jälkeen aloimme vielä katsoa Hachiko elokuvaa. En ole kyseistä elokuvaa ennen nähnyt, mutta olin kuullut siitä ja täytti kyllä kaikki odotukset itkuineen päivineen. Lopussa me naiset itkettiin ja naurettiin yhtäaikaa. Täytyy kyllä ostaa ko. elokuva omaksi.

Hachikō kuuluisa pronssinen koirapatsas Tokiossa Japanissa Shibuyan rautatieaseman länsipuolella.

"Hachiko - Tarina uskollisuudesta (Hachiko: A Dog's Story)

Tosielämän japanilaiseen koiralegendaan ja siitä syntyneeseen elokuvaan Hachikô monogatari (1987) pohjaava Hachiko - Tarina uskollisuudesta nostaa palan kurkkuun paatuneellekin katsojalle.
Häpeämättömästi tunteisiin vetoava tarina kertoo akita-rotuisesta löytökoirasta, jonka eläinrakas professori (Richard Gere) pelastaa kadulta.
Hachiksi nimetty koira paljastuu uskollisuuden ja pyyteettömän rakkauden ilmentymäksi. Se saapuu juna-asemalle vastaan isäntäänsä joka päivä. Mutta kerran professori ei palaakaan töistä kotiin. Tämä ei silti estä Hachia odottamasta asemalla vuosien ajan.
Lasse Hallströmin elokuva on emotionaalis-sentimentaalinen taideteos, josta on turha hakea tarinallista nokkeluutta." Ilta-Sanomat 3.4.2010

----------------------------------

Eilen ohjelmassa oli kolmas agilitykerta. Tällä kertaa teoriaa, joten koirat saivat jäädä kotiin lämmittelemään omistajien pullakahvitellessa hallilla.

Kävimme läpi lajin sääntöjä, esteitä ja muita yleisiä asioita. Alkeisjatkokurssi (mihin meille kaikille on paikka) alkaa ma 2.5. Kurssi venähtääkin aika pitkälle, koska kuulemma juhannusviikolla alkaa elokuun alkuun kestävä kesäloma jonka aikana tunteja ei ole, joten treenaus jatkuu jälleen elokuussa. Toivottavasti tuossa välissä ei ehdi unohtaa kaikkea keväällä oppimaansa.

Tämä alkeiskurssi keskittyy enemmänkin siihen, että koiralle opetetaan esteet ja alkeisjatko sitten ohjaajan kouluttamiseen. Opetetaan ohjaustekniikoita sekä suoritetaan ratoja. Tämän kurssin jälkeen voi anoa jäsenyyttä sekä pyrkiä mölliryhmään. Varmaa paikkaa ei kuitenkaan ole vaan paikat täytetään järjestyksessä kunhan paikkoja vapautuu.

Mission Impossible: fiksu kuva molemmista tytöistä

Viimeisen alkeiskurssikerran ma 28.3 jälkeen on kahtena seuraavana maanantaina korvaavat kerran, jos on tullut poissaoloja, kuten meille varmaankin tulee Mannan juoksujen myötä.

Puhuimme myös paljon koirien mittauttamisesta ja kotona täytyi taas alkaa mittaamaan Mannaa. Kyllä se pahus vaan on niin siinä rajalla.

Jo sunnuntaina mittailtiin koiria Tarun luona, mutta eilen piti sitten uudestaan.Mittasin Nemiä ja siitä on tullut jo hirmu iso tyttö! Sain mitaksi 37-37,5cm. Voi kun tuo tyttö ei tuosta nyt enää kovin kasvaisi, jotta ei näyttelyhaaveet kaadu siihen, että tyttö on ylisuuri, koska on niin lupaavan oloinen. Sinänsä kyllä mukana, että Nemin kohdalla ei tarvitse arvuutella meneekö agilityssä mihin luokkaan. Mediin menee, koska en millään jaksa uskoa, että venähtäisi 43 senttiseksi.


Koitin netistä etsiä sheltin omistajien pitämiä kasvutaulukoita ja vertailtuani niitä Nemillä on ollut todella nopea kasvupyrähdys tässä viimeisen kuukauden aikana, joten ehkäpä se pyrähdys myös loppuu tähän.

15.02.2010 n. 37-37,5cm 6,7kg