Olen koko ajan tiennyt, että jossain vaiheessa aiomme hankkia Mannalle kaverin. Mutta tämä on ajatuksena kummitellut mielessä. Ajatus oli alunperin tarkoitus toteuttaa mahdollisesti vuoden 2012 alkuvuodesta, jolloin Manna olisi jo kaksi vuotias neito.
Mutta kuten sitä sanotaa: "elämä on yllätyksiä täynnä" mikä piti todellakin paikkansa meidän kohdallamme! Tiistaina sain iltapäivällä sähköpostin tutulta kasvattajalta. Neutraalia otsikkoa silmäillessäni ajattelin viestin koskevan mahdollisesti Turun shelttikerhon tapahtumia, koska hän niitä ennen on vetänyt.
Viestin avattuani yllätys oli melkoinen. Kasvattaja tiedusteli olenko koskaan ajatellut Mannalle kaveria, nyt kun Mannakin jo on sen ikäinen, että asia ei olisi mahdoton. Hän kertoi hänellä olevan kohta 10 viikkoinen narttupentu, jota tarjoaisi sijoitukseen.
Minähän olin kuin puulla päähän lyöty, koska sijoitusnarttuhan on juuri se mistä olen haaveillut! Kasvattajan työ ainakin jollain saralla kiinnostaa ja sijoitusnartun kanssa pääsisi hommaan sisälle, saisi paljon kokemusta ja tietoa kasvatustyöstä ja läheisen suhteen kasvattajan kanssa.
Asiasta keskustelin sitten tuon toisen puoliskoni kanssa ja hän oli heti innoissaan! :D Pelkäsin, että tämä mahdollisuus tulisi liian nopeasti ja hän kieltäytyisi. Asiat etenivät nopeasti. Olin yhteydessä kasvattajaan ja sovimme tapaamisen jo seuraavaksi päiväksi.
Pennun nähtyämme ja juteltuamme kasvattajan kanssa käytännön asioista olimme ihan myytyjä tälle pienokaiselle. Onneksi lähdimme kuitenki päiväksi helsingin reissulle, jotta saimme rauhassa ajatella asiaa ja miettiä onko elämäntilanteemme sellainen, että kotiimme uusi pienokainen mahtuisi.
Eilen sitten ilmoitille kasvattajalle, että olisimme enemmän kuin iloisia ottamaan tämän pennun huostaamme Mannan "siskoksi". Tänään pentu sitten haettiin ja nyt se tuhisee tuossa vieressä. <3
kuva Sirpa Saari
Kuva Sirpa Saari
kuva Sirpa Saari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti