Turussa uusi koirauimahalli

Turun ja Kaarinan rajalle Piispanristille (Kaarikatu 8) on avattu Turun koirauimahalli. Kävimme Nemin ja kaverin Alissa koiran kanssa testaamassa uudet altaat. Puitteet olivat oikein siistit ja hinta oli sopivan huokea:

-1 koira 30min 20€

-2 koiraa 30min 25€

-3 koiraa (maksimi määrä) 30€

Altaita hallissa oli kolme, joten useampi koira ohjaajineen mahtuu yhtäaikaa paikalle. Vaikka sivuilla ohjeet sisään- ja ulos tulemisineen kuulosti hieman monimutkaiselta niin paikalle päästyä löysi perille helposti.

Nemi ja Alissa ovat uimareina aika samaa tasoa. Mökillä noutavat vedestä vatsan syvyydeltä keppiä ja ovat käyneet isolla kirkolla Helsingissä kerran uimassa. Molempia siis hieman jännitti kevään ensimmäiset uinnit uimahallissa. Tarkoitus olisi muutaman viikon päästä käydä uudelleen.

Allasta ei pysty kiertämään, joten jos koira ei ole vielä tosi vesipeto kannattaa olla vara ohjaaja mukana, joka voi altaan toisesta päästä käydä uimareita houkuttelemassa pidemmälle.

Käykäähän kaikki reippaasti varailemassa uinti aikoja, jotta saadaan lähiyritystä kannatettua, jotta se myös säilyy Turussa ja kehittää entisestään koiraliikuntaa!

Itkupotkurivarit kun edistystä ei vain tule

Jälleen kotiuduttu treeneistä. Takki lensi kiukuspäissään vauhdilla vaaterekille ja tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun tuntuu, että tuo agility ei meinaa luonnistua ei sitten millään. Milloin koira on kahvilla ja milloin omistaja.

Tuntuu, että niitä hetkiä jolloin olemme yhdessä radalla on treenikertoihin suhteutettua minimalistinen määrä. Lajia on tahkottu jo monta vuotta ja ohjaaja ei saa päähänsä edes 18 esteen rataa vaan törttöilee radalla minkä kerkiää - koira kerrankin teki kiltisti juuri niinkuin näytettiin.

Treenikertoja on jälleen jäänyt väliin niin juoksujen kuin työmenojen puolesta, joten tänään luottoa keppeihin ei ollut vaan laitoin kaikki rimat paikoilleen. Ne sitten mentiin niin ja näin. Keinu meni ensi kokeilulla hyvin, mutta rataa tehdessä vedettiin komeasti lentokeinu ja nyt sitten hiivitään keinua ylös elämää hitaammin. phhhh...

Tässä pitää kohta alkaa miettiä kuinka monta vuotta Nemillä on vielä agility vuosia jäljellä ja olla edes päästy vielä edes niihin ensimmäisiin kisoihin, kun ei tämä taulapää omistaja muista rataa kuin puoleenväliin. Nopealla googletuksella löysin V V V - Viivi Venla Vola- blogin, jossa on useamman kirjoituksen postaus rataantutustumisesta ja muistamisesta. Ehkä olen aina vain opetellut rataa väärin - numeroiden kanssa. Katsotaan jos se tästä vielä iloksi muuttuu, mutta tosi turhautunut olo on tämän harrastuksen kanssa, kun tuntuu olevan niin takkuavaa.