sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Öissä töissä

Olen nyt toista yötä töissä ja täytyy kyllä sanoa, että on helpottavaa, kun tietää, että aamulla sinua ei odota tuhottu asunto ovenkarmeja ja sohvaa myöten. Uutississakin oli taannoin juttua koirasta, joka oli tuhonnut asunnon eroahdistuksissaan lunastuskuntoon.

Kaksi verrattaen kelpoa koiraa olen saanut, koska mitään irtaisimistoa koirat eivät ole koskaan tuhonneet. Manna nyt tuskin mitään edes osaisi tuhota, kun on niin sihtisuu muutoinkin ja Nemin ansioihin voi listata muutaman pehmolelun suolestamisen.

Nemin kanssa painittiin aika pitkään sisäsiisteyden kanssa, yli kaksi vuotias taisi olla, mutta nyt voi onneksi sanoa, että hätiä ei ole eää sisälle tehty, joten jännityksellä ei tarvitse työvuoron jälkeen kotiin mennä, että minkä tahmean lätäkön päälle astuu. Oman jännityksensä kuitenkin tuo ylihuominen uudenvuoden aatto, jolloin raketit taas paukkuvat.

Nemi on paukkuherkkä ollut pienestä asti, kun raketti ihan vieressä pamahti, joten tiedossa on uusivuosi kotona koirien kanssa. Tarkoitus olisi syödä jotain hyvää ja antaa tytöillekin jotain harhautus-herkkuja ja katsella elokuvia.



Luotettava, vaikka sitä ei ilmeenperusteella uskoisi.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pikkujoulut koirien tapaan

Vietimme tänään keskipäivällä Nemin kasvattajan järjestämässä koirien pikkujoulussa - mikä kyllä kuran, ravan ja likaisten tassujen määrän mukaan voisi sanoa olleen ennemminkin pikkujoulurieha.

Koiria oli toistakymmentä paikalla ja leikit olivat etenkin saman pentueen koirien kesken vauhdikasta. Mukana ollut nuorimmainen 7,5kk soopeli-neiti katsoi menoa vähän arempana etäältä, mutta lähti myöhemmin myös muiden mukaan juoksemaan.

Omasta laumastani Manna tapansa mukaan oli niin neitiä että. Ilmasto oli arvon neidille aivan liian märkä ja mikä määrä toisia koiria! Itsevaltias, kun ei oikein haluaisi sosialisoitua kenenkään kanssa. Taisi koiraparka taas huokaista, että mihin se on tuota. Että olisit emäntä vain ottanut tuon kasvatti- honiskon mukaan niin olisin voinut jäädä kotiin omaan lämpimään pieneen petiin nukkumaan.

Nemi puolestaan lähti leikkiin mukaan, vaikka mitään parasta kaveria ei tästä laumasta löytynytkään, mutta kaikki olivat erittäin sopuisia - siitä tämä on kiitettävä rotu. Että niin sosiaaliset kun ei sosiaalisemmatkin voi yleensä ottaa mukaan tällaisiin joukkokokoontumisiin.

Kunnon varustuksesta huolimatta hieman varpaita palella, mutta hetken helpostusta toi kasvattaja-perheen tarjoama grilli-katos asiaankuuluvine makkaroineen, pipareineen sekä jouluisine glögeineen. Koiralauma myös havaitsi nopeasti missä tämä Buffet- sijaitsi, mutta valitettavasti alue oli rajattu ravintolalain mukaan ja koirilla ei ollut pääsyä anniskelualueelle.

Jouluriehassa jaettiin myös tuttuun tapaan kunniamainintoja vuoden eri harrastuksissa menestyjille, vaikka sohvankuluttajatkin ovat yhtä rakkaita. Omaa koiraa ei listalla ollut siitäkään syystä, että olemme aika hiljaiseloa viettäneet harrastusten saralla. Agility on ollut tauolla viime keväästä asti ja koska uutta ryhmäpaikkaa ei ainakaan vielä ole saatu (nyt kun kotiuduin jälleen Suomeen) täytyy katsoa mitkä ensivuoden suunnitelmamme on. Jätämmekö harrastamisen vähän tauolle ja katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan saa nähdä.

Aluillasta kävimme vielä kävellen anopin luona tottuilemassa ja viemässä joulumuistamisia. Täällä tytöt laittoivat jälleen 2,5 vuotiaan Roy- heelerin ojennukseen. Poikaparka, kun kaksi naista ärisemässä. Nyt on kotona hiljaista ja koirat nukkuvat tyytyväisenä. Ollut rankka päivä .
©Niina Kaanela
.

©Niina Kaanela



©Niina Kaanela
©Niina Kaanela