Tänään helpottaakseni ikävää omista karvaturreista lähdin katsastamaan paikallisen kennelliiton (The Irish Kennel Club) järjestämän kaikkien rotujen näyttelyyn, joka pidettiin Dublinissa.Paikalle löytäminen oli jo haaste sinänsä koska täkäläiset eivät sen enempää harrasta tarkkoja osoitteita vaan järjestävän organisaation sivuilla on kaupunginosan nimi, missä tämä National Show Center sijaitsi. Showhallin omilla sivuilla informaatio ei ollut sen parempaa; summittainen kartta löytyi mihin oli merkattu lähin pubi ja pankkiautomaatti.
Onneksi vanhan partiolaisen suunnistaidot olivat vielä terässä ja paikalle löysin hyvään aikaa heti klo 9.00, kun kehät alkoivat.Tämän tarkempaa tietoa ei siis ollut... rotuja oli listattu yhdelle tuomarille useita kymmeniä parhaillaan, mutta luki vain että kehät alkavat aamulla klo 9.00 mitään sen tarkempaa ei ollut, että kuinka monta minkäkin rodun edustajaa olisi paikalla. Toivottavasti koirien omistajat ovat saaneet hieman tarkemmat.
Halli ei ollut suuren suuri, joten edes turun messukeskuksen kokoisesta paikasta ei ollut kyse. Kehiä oli sisällä, että ulkona. Mukavaa kuitenkin oli, että kehät olivat kaikki ihan mukavan kokoisia, suomessa, kun on nähnyt näitä tilkkutäkkejä aina ajoittain.
Sheltanninlammaskoirat tuomaroi Tansakalainen Mr Svend Lovenkjaer, vanhempi ihan leppoisan oloinen miestuomari. Juttelin muutaman sheltin omistajan kanssa ja tiedustelin paljonko koiria on paikalla. Vastaus oli aika leveilevä, että siinä neljässä kymmenissä. Näyttivät siltää, että nyt saa suomalaistyttö katsoa aikamoisen lauman koiria. Tähän ilmoitin, että suomessa tuossa määrässä on yleensä vain nartut, hah!
Vaikka itse en ole toviin ollut kehän sisäpuolella, oli koirien laatu todella vaihteleva. Koon ylärajoilla olevia ei paljon näkynyt, mutta oli pientä seassa jonkin verran. Merlejä oli muutama, mutta eivät kyllä olleet mikään näistä omaan silmääni kauneimpia yksilöitä; värin eikä rakenteen suhteen.
Eri luokista erottui selvästi muutama kasvattaja jotka esittävätkin useamman koiran. Etenkin tämän miehen koiran olivat selkeästi näyttelypuolen koiria, kun muut olisi voinut luokitella perus kotomurreiksi, vaikka yhtä rakkaita kaikki ja on ne omatkin korva- ja karvapuolet kehään viety.
Täällä päin maailmaa on selkeästi myös vallalla se, että MIEHET esittävät koirat. Toki tämän rodun kohdalla naisia oli ehkä verrattaen enemmän, mutta edeltäneet Corcit olivat lähes ainoastaan miesten esittämiä.
Dublinin keskustassa ei ymmärrättäenkään paljon koiria näe, eikä kaupungin sisällä muutoinkaan paljoa, mutta ne joita näkyy ovat lähes kaikki vapaita, tottelevat omistajaansa, eivät ärhentele muille koirille, ihmisille vaan kulkevat kauniisti vierellä vapaudesta nauttien. Pakostakin tulee mieleen, että suomessa näin ei ole, koirat remmirähjäävät, karkaavat sen sileän tien jne. Ehkä tiukka hihna ei aina ole se oikea ratkaisu.
 | |
| Sympaattinen vanha mies 6,5kk ikäisen pennun kanssa. Oli kehässä vähän hukassa, että mihin suuntaan milloinkin piti mennä. |
