keskiviikko 9. toukokuuta 2012

TOKOa

Aloitimme tänään Nemin kanssa TOKO kurssin nuorille ja aloitteleville koirakoille (alo- luokan liikkeitä) Tuijan koirakoulussa. Olen käynyt Tuijan luona niin Mannan kuin Neminkin kanssa erikursseja, mutta nyt ensimmäistä kertaa ihan varsinaista TOKOa.

Kuten aiemmassa tekstissä kirjoitin on agility tämän vuoden puolella hieman jäänyt ja kiinnostus tuota pikkutarkkaa nysväämistä kohtaan kasvanut. Nemin välillä yliaktiivisenkin luonteen vuoksi ajattelin, että se voisi olla tuolle tuittupäähäslääjälle sopivaa vastapainoa, kun joutuu oikeasti käyttämään niitä kahta hernettä siellä aivoissa. :)

Pohjamme lajiin on täysin nolla. Emme ole treenanneet mitään liikkeitä. Ensimmäisen kerran aiheena oli luoksepäästävyys,perusasento ja seuraamisen alkeet. Perusasentoa olin nyt muutama päivänä ennen tämän päivän kurssia treenannut ja se sujuikin aika kivasti. Seuraaminen oli meille ihan uusi juttu ja sitä sitten mentiinkin askel kerrallaan pikkuhiljaa. Nyt on sitten viikko aikaa treenailla kotona. Hienosti Nemi jaksoi keskittyä kokko tunnin tekemiseen. Aina välillä hieman leikittiin.

Kotiläksy: sanan liittäminen perusasentoon ja käsiliikkeen häivytystä hiljalleen. Seuraamisen treenausta.

Olisi luullut, että tunnin keskittymisen jälkeen koira olisi ollut väsynyt, mutta vielä jaksoi puolituntia juosta pitkin luolavuorta Manna kintereillään. Nyt on tosin kaksi hiljaista koirataljaa lattialla.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Erittäin Hyvä ellei täydellinen

Lauantai aamuna klo 8.00 odoteltiin haukkujen kanssa, että Nemin kasvattaja tuli nappasemaan meidät kyytiin ja matka kohti Harjavallan näyttelyä alkoi. Näyttely olikin ainut mikä on tänä vuonna kalenteriin merkitty.

Tarkoitus oli mennä viettämään mukava näyttelypäivä tavaten näyttelypuolen tuttuja ja nauttia kauniista säästä mikä tosin ei sitten tälläkertaa millään muotoa toteutunut, koska oli kylmää ja märkää ja vettä satoi vähintäänkin pienenä tihkuna koko ajan- perus Harjavallan näyttelyilma siis. Tai tämän kuvan ainakin sain kun ihmisten juttuja kuuntelin.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 80 shelttiä, jotka oli jaettu 3 eri tuomarille. Nartut arvosteli Montenegrolainen Senja Vretenicic ja tuomarin toimintaa kuvasi hyvin Marjo blogissaan (hän omistaa Nemin siskopuolen).

Itselläni oli suuret toiveet saada pienelle karvattomalle bikinimalli-Mannalleni vihdoin se EH- tulos, koska onhan sanomattakin selvää, että tyttö on vähintään ERITTÄIN HYVÄ eikä vain hyvä tai tyydyttävä niinkuin jotkut tuomari ovat kehdanneet väittää.

Kehässä Manna esiintyi jälleen kauniisti, vaikka viime viikkojen mätsäriharjoitukset eivät olleetkaan menneet niin mallikkaasti, vaan oli hypitty ja pompittu minkä kerettiin. Taitaa siinä oikeassa näyttelytilanteessa kuitenkin olla se jokin myös koirille, että nyt täytyy käyttäytyä.

Pöytää tai ts. tuomarin tutkimista Manna on alkanut selkeästi jännittämään, mutta onneksi sain tytön pysymään suhtalaisen ryhdikkäänä pöydällä, vaikka pientä maihin menoa meinasi tulla. Liikkeissä esiintyi kauniisti ja jaksoi seistä paikallaan tuomarin antaessa lopullista arvioitaan mikä olikin sitten todella mielenkiintoista luettavaa. Arvostelua lukiessani piti oikein silmiä hieraista, että onko tämä oikeasti EH:n arvostelu, koska mitään hyvää kuin oikea koko ei juurikaan ollut. Olemme mielestäni saaneet Mannalle paremman kuuloisen arvostelun, jopa T- tuloksella.

Harjavalta 5.5.2012 Senja Vretenicic, Montenegro Tulos: AVO EH

"2 and half years. Correct size. Too ligh bones. Need better type of head. Correct topline. Need to have better anglucations. Coat need to be better quality. Movement need to be better"

Mutta ette voi kuvitella ylpeyttäni, kun tyttö tuon sinisen nauhan sai! :) En ole koskaan pahemmin ilonkyyneliä tirauttanut, mutta kyllä nyt sellainen silmäkulmaan tuli ja Manna pieni taisi oikein pelästyä, kun vain nappasin hänet syliin riemuissani.

Mannan kasvattajan mies otti meistä muutaman kuvankin näyttelyissä, toivotaan, että kuvat päätyisivät joskus minulle niin saisin ne tänne lisättyä. Sillä välin kuvia perjantaina näyttelytreeneistä meidän pihalla:

Anyway Wild And Windy "Manna", Shet Up Qasandra "Nemi", Pilvimarjan Nokipoika "Kovu", Shetwood Dazzling Lady "Stella" ja Pirtelön Sisu "Sulo" © Sonia Delatte
Mätsäreitä tuli myös ahkerasti kierreltyä menneillä viikoilla, kaikkiaan kolmessa ja jokaisesta Nemi sijoittui hienosti palkintopallille. Ei voi kun ihmetellä tuota koiraa, mutta sillä on kyllä ihan uskomattomat liikkeet ja liikkuu niin kauniisti. Joten ei se ole ihme, että kiinnittää tuomarien huomion - hyvällä tavalla.

Agility on ollut koko kevään aika tauolla, koska tuntuu, että aina on ollut muuta menoa torstaihin, jolloin Mannan treenit olisivat. Olenkin nyt jonotuslistalla alkuviikon mölliryhmään. Lisäksi treenamista on keskeyttäneet niin juoksut kuin emännän jalan venähtäminen. Toivottavasti tällä viikolla päästäisiin jo treeneihin piiitkästä aikaa. Mahtaakohan tyttö enää edes muistaa mitä koko agility on.

Hieman olen miettinyt myös, että jos pitäisin ensi syksyn agilitysta taukoa - etenkin, jos uutta ryhmäpaikkaa ei osu kohdalle.

Vielä viimeisiksi viisaisiksi sanoiksi voisin tähän lisätä erään koiraihmisen lausahduksen näyttelysaralta oli tulos mikä oli niin: "paras koira tulee aina omassa kyydissä kotia". Näinhän se on. :)