Onnistunut kohtaaminen

Sovimme alku viikosta Savun omistajan kanssa, että näkisimme loppuviikosta ja koittaisimme saada jonkin näöistä yhteisymmärrystä Mannan ja Savun välille (aiemmassa tekstissäni siis kerroin, kuinka Manna ei voinut sietää tämän pienen mudin läsnäoloa agility harjoituksissa).

Anni ehdotti, että voisimme laittaa koirat liinoihin ja ottaa mukaan back-up ihmisen, jotka liinoja sitten pitävät ja saavat tarpeentullen pelastettua tilanteen jos jompi kumpi koirista lähtee hyökkimään holtittomasti. Hänen miehensä lupautui tulemaan mukaan ja itse pyysin Tarua, koska hänellä on kokemusta jääräpäisestä koirasta enemmän kuin mulla niin uskoin hänen olevan;

a) kiinnostunut
b) koulutuksesta jotain

tietävä henkilö enkä ollut väärässä! Kiitos kun tulit mukaan Taru jelppimään!! :)

Loppu viikon siinä sitten jännitti, että mitenköhän mahtaa mennä, kun Manna oli hallillakin niin kauhea eikä odotuksekset totta puhuakseni kovin korkealla olleetkaan.

Eilen sitten nähtiin ja molemmat koirat olivat liinassa. Manna alkoi ensin taas tapansa mukaan puhista ja haukkua Savua, mutta sitten Taru neuvoi, että mun kannattaisi yrittää laumasta pois sulkemista. Eli kun Manna aloi haukkua Savua ärähdin ja ajoin Mannan pois enkä antanut sen tulla heti takaisin. Tämä aiheuttaa sen, että koira nöyrtyy, tottelee ja on kiinnostunut siitä mitä omistaja tekee.

Tuloksia näkyi heti, kun muutaman kerran ajoin Mannan pois kun alkoi haukkua. Tuli kauniisti luokse ja lopulta päästiin ihan Savun viereen. Syötin herkkuja ja kehuin. Käveltiin läheltä ohi yms. Olin niin onnellinen!! <3 Manna meni niin hienosti.

Lopuksi lähdettiin vielä kiertämään yliopisto rakennusta ensin niin, että mentiin Mannan kanssa edellä ja Savu tuli heti perässä. Yht'äkkiä Manna sai itsensä irti liinasta ja säntäsi taakse Savun kimppuun, mutta omistajat olivat kärppänä ja ajoivat Mannan pois ja samoin tein minä (vaikka taru ohjeistikin ottamaan Mannan kiinni, mutta en mä siinä sitä enää muistanut :D). Loppu kierros sujui taas ilman ongelmia ja eksyi siihen kiepillä yksi buldoggi minkä ohi myös päästiin ilman ongelmia.

Jäi kyllä todella hyvä fiilis tosta jälleen näkemisestä. Pitää vaan toivoa, että sillä olisi positiivinen vaikutus huomisiin treeneihin ja jatkossakin. Ja yhdessä sovittiinkin, että jos jomman kumman koira pääsee hallilla hyökkimään saa sen reilusti ajaa pois ja koitetaan olla vähän toisella puolen aluetta, kun suoritellaan esteitä.

Juteltiin myös siitä, että meidän pitäisi sopia ryhmäläisten kanssa miten noita omatoimijuttuja tehdään, että kaikki saisi tehdä tasapuolisesti. :)

Oli kyllä niin hyvä mieli, kun Manna vastasi tuohon koulutukseen noin hyvin. En mä itse tollaista olisi osannut tehdä. :)

Manna-Savu treffien jälkeen käytiin hakemassa Tarun pojat ja Nemi mukaan ja lähdettiin vielä pienelle metsälenkille ennen kuin aurinko laski. Uskollinen kamerain oli mukana, mutta valitettavasti suurin osa kuvista oli epätarkkoja, joitain kuiten sain onnistumaan.

Kovu ihmettelee katkennutta männyn oksaa

 Tänään oli jälleen Nemin pentukurssi ja paikalla olisiin vain 3 koiraa, joten päivän tehtävä lista saatiin tehtyä nopeasti. Aiheina olivat maahan-käsky, luoksepäästävyys, luoksetulo, leikki+putki, kontakti häiriössä.

Komea kuva komiasta pojasta. :)

Maahan käsky meillä osataankin jo aika mallikkaasti. Lisävinkkiä saatiin palkkaamis paikkaan ja muistutettiin vapautus käskyn tärkeydestä mikä aia meinaa unohtua! Luoksepäästävyydessä Nemi hieman jännitti, kun Tuija tuli lähelle rapsuttelemaan, mutta keskittyminen pysyi kuitenkin mussa ja nameissa.

"Ai täälläkö niitä herkkuja oli?"

Luoksetulo otettiin tänään ilman liinaa. Tuija tarjosi Nemille herkkuja ja itse menin vähän matkan päähän. Jonkin aikaa kesti ennen kuin sain Nemin huomion pois Tuijan nameista, mutta sitten sieltä tultiinkin jo reippaasti luokse. Toisella yrittämällä Nemi meinasi lähteä kesken matkan takaisin herkkujen luo, mutta tuli kuitenkin luokse lopulta... Tosin mun herkut syötyään ampaisi samantien takaisin kouluttajan luo. :D On siinäkin koira, kuka tahansa saisi sen varastaa kunhan on herkkuja matkassa.

Lisää kuvateksti

Kontakti pysyi häiriössä hienosti samalla, kun kouluttaja kierteli ympärillä ja putki olikin sitten vanha juttu ,vaikka se ensin hieman jänskätti, kun oli erilainen. Kaikenkaikkiaan onnistunut pentukerta. Kotiin tultua napattiin vielä Manna mukaan ja lähdettiin kävelemään hieman pidempi iltalenkki ja nauttimaan keväisemmästä säästä.

Nemi 6kk ja Agility 4/9

Meidän pienisuuri mörssäri täyttää tänään jo 6kk! :) Äkkiä ne kasvaa pienistä untuvaisista palleroista hiljalleen isoiksi tytöiksi ja pojiksi.

 

Piti meidän isosta tytöstä tietenkin heti ottaa mittauksia aamusta ja taitaa tuossa käydä niin, että tytöstä tulee liian iso rotumääritelmän mukaan. Mitoiksi sain 38cm ja paino 6,6kg. Nyt vain odotellaan sitten juoksuja ja kasvun toivottavaa pysähtymistä. Mutta ihana hän on silti ja luonne mahtava oli koko mikä oli. Oli sitten minkä kokoinen vain! :) Ja mitä näyttelyitä miettii niin kyllähän jotkut tuomarit tykkää näistä kunnon kokoisista tytöistä, eikä rimpulakinttu kitukasvuisista. :D

Täytyy muistaa riittävä lepo

Eilen oli neljäs kerta agilityä ja puoli seitsemään saakka sain jännätä pidetäänkö kurssi vai ehtiikö pakkasraja nousta -15'c joka on hallilla pakkasraja. No eipä se siitä ehtinyt nousta puoliseiskaan mennessä, joten koira ja kimpsut ja kampsut pakattiin autoon ja skodan nokka suunnattiin kohti lietoa. Poimin matkan varrelta kaverini kyytiin, joka tuli ihmettelemään meidän menoa ja sainpa pestattua hänet ottamaan muutamia valokuviakin. Kakki kuvat Marika Korpi

tässä sitä mennään

4. kerran aiheena oli puomi, jota olemme Mannan kanssa kesällä muutaman kerran menneetkin, joten ihan uudesta tuttavuudesta ei ollut kyse. Etukäteen olimme saaneet miettiä käskysanat kontaktipinnalle, esteen suorittamiselle ja jälkimmäiseltä kontaktipinnalta vapauttamiselle. Omat käskyni ovat seuraavat:

-kontakti; vänta
-esteen suorittaminen; kiipee
-kontaktilta vapautus; jes

vänta->jes

Puomin lisäksi harjoittelimme Ailan kanssa pienellä trainerillä minkä toinen puoli on "puomi" ja toinen mukailee A-estettä. Ai niin ja lisäksi harjoittelimme sylkkäriä eli koiran tullessa kohti käännettiin se vasemmalta/oikealta puolelta takaisin eteenpäin.

kiipee

Omatoimisesti sai tehdä myös 3 esteen hyppysarjaa sekä kahta putkea. Valitettavasti nämä omatoimiset treenit jäivät meiltä lähes kokonaan väliin. :( Juoksujen vuoksi poissa aikaisemmilla kerroilla poissa ollut mudi tyttö Savu oli tänään paikalla ja Mannalla ei vaan kemiat toimi tämän koiran kanssa.

Manna pihisi,puhisi, räyhäsi ja riekkui, vaikka Savu oli hienosti omistajansa kanssa ja suoritti omia juttujaan ei siis edes provoisunut Mannaa. Vaikka toki välillä odotellessa tytöt "keskustelivat" kentän toiselta puolelta toisilleen.

Manna ei jaksanut lainkaan keskittyä mun kanssa tekemiseen vaan vahti Savua. En saanut siihen oikein mitään kontrollia, kun tyttö parka oli ihan jännittinyt koko ajan. :( Alussa pidin Mannaa hetken vapaana ja tein estettä. Mutta sitten odottaessaan lupaa hypätä Manna lähti hyökkimään tämän mudin kimppuun joka oli kauempana meidän takana. Onneksi Savun omistaja oli valppaana ja mitään ei onneksi päässyt käymään, vaikka Manna hampaat irvessä pyöri ja hyökki toista kohti. :( Tuli niin paha mieli molempien puolesta.

Ei siinä sitten pahemmin pystytty mitään esteitä/putkea omatoimisesti tekemään, kun en uskaltanut päästää Mannaa enää vapaaksi. Hetkittäin, kun Savu kävi ulkona jaloittelemassa uskalsin hetkeksi päästää Mannan irti ja pikaisesti tehdä jonkun esteen. Mannakin rentoutui silmissä, kun ei Savua nähnyt. En oikein tiedä mitä tekisin, kontaktiharjoituksia vai mitä. Edellisillä kerroilla, kun meillä on ollut niin hyvä tekemisen meininki. Jos jollain lukijoilla tai Savun omistajalla (jos tätä luet :) ) olisi vinkkejä tähän tilanteeseen niin saa kommentoida.

Manna hyppää!

Korvat

Korvat. Nuo sheltti-ihmisten  nro 1 puheenaihe heti ennen tai jälkeen koiran säkäkorkeuden. Itse olen nousemassa barrikadeille koko korva asiassa!

Rotumääritelmä sanoo korvista seuraavanlaisesti:

"KORVAT:
Pienet, kohtalaisen leveät tyvestä, korkealle sekä melko lähekkäin kiinnittyneet, puolipystyssä asennossa kannetut. Korvien kärjet taittuvat eteenpäin"

Tilanne tänä aamuna heti painojen lähdettyä

Kahden sheltin omistajana, jonka koirilla kummallakaan ei ole luonnon korvia raivostuttaa tämä ainainen tappeleminen korvien kanssa ja kaikki vain siksi, että koira ei saisi hylättyä arvosanaa NÄYTTELYISSÄ! On totta, että kyllähän sheltin rodunomaisen suloisen ilmeen olennaisena tekijänä ovat juuri nuo taittuneet korvat, mutta se, että ne eivät ole enää tänä päivänä (josko koskaan ollut) itsestäänselvyys, että kaikilla syntyneillä koirilla olisi luonnostaan kärjestään taittuneet korvat.

Olisi siis ehdottomasti paikallaan rotumääritelmän uudistaminen! Koska eihän se ole millään muotoa luonnollista, että koirien omistajat taiteillen pakottavat koirien korvat alas erilaisin menetelmin. Eihän doping ole muutenkaan sallittua näyttelyissä.

Suomen kennelliiton näyttelysäännöt 1.1.2011 alkaen

"3. Osallistumisoikeus

...* koira, jonka karvapeite on värjätty tai joka on trimmattu rotumääritelmän vastaisesti,
pyrkimyksenä salata esim. pitkäkarvaisuutta tai todellista karvanlaatua

* koiran karvapeitteen, kirsun ja ihon käsitteleminen sellaisilla aineilla, jotka vaikuttavat
väriin, muotoon ja rakenteeseen on kielletty..."



Koska tämä korvien muokkaaminen haluttuun asentoon on juuri sitä rakenteen muuttamista, vaikka tuossa ei nyt erikseen korvia ole mainittukkaan. Eli siitä vain samantien saisi antaa hylätyn suurelle joukolle shelttejä.

Korvien asettelussa on useampaa tapaa ja koulukuntaa. Toisen käyttävät painoja: purukumia, sinitarraa yms., jotta korvanlehti saataisiin painon avulla taittumaan alaspäin. Tätä tapaa kuitenkin usein kritisoidaan (kyllä itsekin olen tätäkin metodia käyttänyt), koska on vaarana, että korvan jänne vain "jumppautuu" painon hyppiessä ylös/alas koiran liikkeiden mukana.

Toinen yleinen tapa on liimata korvat. Ensimmäisen koirani kohdalla puhuttiin usein käytettävän Kiilto- merkkistä maitoliimaa, mutta sen valmistus lopetettiin tuossa viime vai edellisvuoden aikana. Itselläni kyseistä liimaa vielä on, koska eihän sitä nyt pienen koiran korviin paljoa mene. Tänäpäivänä monet kertovat käyttävänsä mm. Tiimarista saatavaa punaisessa tuubissa olevaa tekstiililiimaa.

Nemin korvat liimauksen jälkeen

Kolmas vaihtehto on käyttää farmaseuttien tekemään korvavahaa, jossa aineksina on mm. glyserolia, mikä omien tietojeni mukaan kylmettyy/jäätyy pakkasella, joten käyttöön vain lämpimillä ilmoilla! Vaha levitetään korvalehdelle ja se kuluu hiljalleen pois tai lähtee lähtee myös vedellä.

Mutta me jatketaan typerästä rotumääritelmästä johtuen edelleen korvien kanssa tappelua. Olisi mahtavaa, jos rotumääritelmää muutettaisiin korvien osalta, koska on enemmän sääntö kuin poikkeus, että korvien kanssa tapellaan.  Vaikka onhan niitä luonnonkorviakin mm. Nemin siskolla on jopa raskaat korvat.

Kuin ihmeen kaupalla olen kuitenkin Mannalle onnistunut saamaan kauniit rotumääritelmän mukaiset korvat kepulikonstein. Saas nähdä miten Nemin kanssa käy....

PuRkAuTuMiNeN!!! ÄrH!

Pakkasherra paukuttaa agility 3/9

Pakkanen on nyt koetellut niin meitä emäntiä/isäntiä kuin nelijalkaisia ystäviämmekin. Tälläkin hetkellä pakkaslukemat ovat 18,8'C täällä varsinais-suomessa sekä lisäksi vielä meri-ilmaston kosteus ja tuuli niin hrrrhh.. kyllä on kylmää!! Nemilläkin ollut taiteilemista ulkona, kun on hätä täytynyt tehdä: kuinka pitää mahdollisimman monta jalkaa ilmassa, jotta varpaat ei palellu. :)

Lauantaina lähdimme uhkarohkealla mielellä Paimioon mätsäriin, mikä taisi olla virhe, koska mittari tuolloinkin näytti lähtiessä -11'c ja kemut pidettiin ulkona. Joten arvata saattaa, että oli todella kylmä, vaikka vaatetta oli päällä kuin michelin ukolla.

Alueen reunalla oli vierekkäin pienten/isojen koirien kehät. En huomannut paikalla muita kehiä, joten luulin, että pennut ovat näissä samoissa kehissä aikuisten jälkeen. Manna oli aivan mahdoton koko päivän, koska ihan vieressä olivat isot koirat ja niitähän Manna ei voi sietää. Ainakaan näin suurina annoksina! Tuloksena siis silmitöntä haukkumista, kiskomista niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Taisi tuomarikin ajatella, että tämä koira ei ole koskaan ollut kehässä... (puuh). Ikinä ennen ei ole käyttäytyny noin kamalasti. Sininen nauha arvatenkin saatiin ja jäätiin sitten odottamaan loppukehiä. Olin myös tässä välissä kysynyt milloin pennut alkavat ja sain kuulla, että ovat jo alkaneet toisessa kehässä (mikä sijaitsi täysin eri puolella koko aluetta!!!!). Siinä sitten olin jo hermostunut ja kiukkuinen Mannan käytöksen vuoksi ja pelkäsin, että nyt jää Nemin kehä sivusuun, kun odotetaan pienten aikuisten kehää loppuvaksi (koiria 15).

Juoksin kovaa vauhtia pentujen kehään ja ilmoitin, että odotamme vielä toisen kehän loppumista. Pentuja oli vielä listassa useampi, joten lupasivat huutaa numeroani myöhemmin. Palasin pienten aikuisten kehään. Lopulta oli kaikki koirat jaoteltu sin/pun ja oli aika mennä sinisten kehään. Manna käyttäytyi samoin kuin aiemmin haukkui ja riehui. No eihän sieltä odotetusti sijoitusta tullut. Että kun harmitti! Koiria oli vain 7, joten jos olisimme yltäneet edes johonkin lähimaille normaalia suoritusta olisi palkintopalli voinut siintää silmissä. Toivottavasti ei tytölle tästä kurjasta kylmästä päivästä kovin pahoja traumoja jäänyt.

Heti sinisten kehästä lähdettyä kiisin Nemin kanssa pentujen kehään ja pikkutyttö pelasti päiväni! <3 Meni todella nätisti- niin kuin aina ja punainen nauha saatiin kotiin viemisiksi. Pentuja oli kaikenkaikkiaan 45(!), joten sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Oli niin paljon potentiaalisia kanssakilpailijoita.

Virallisten osuuksien jälkeen mentiin vielä tyttöjen ja Tarun pienen Kovu-herran kera viereiseen metsään hieman juoksuttamaan koiria, jonka jälkeen kotiin, kuppi kuumaa ja 1,5h torkut. Kyllä teki terää pitkän ja kylmän aamupäivän jälkeen.

Sunnuntaina lähdin tyttöjen kanssa  Kovun omistajien kanssa aamupäivästä kohti Poria ja Lännen shelttiyhdistyksen järjestämää shelttiriehaa. Paikalla olimme siinä yhden aikaan pienen harhaan ajamisen seurauksena. :)

Olimme mieleikuvissa tulossa suureen tapahtumaan, joten tuli paluu maanpinnalle, kun kyseessä olikin pieni agilityhalli missä oltiin. Ohjelmassa oli leikkimielistä agilityä kolmessa luokassa: kilpailleet, ei kilpailleet ja tutustujat sekä kilpauli siitä kenellä on pisin/lyhyin häntä.

Mannan ja Nemin ilmoitin tutustujat luokkaan agilityssä, koska luulin, että siinäkin mentäisiin rataa, mutta ei siinä sitten mentykään mikä oli pettymys. :( Olisi pitänyt vain ilmoittaa Manna ei kilpailleisiin ja jättää radalla ollut A-este suorittamatta.

Pirkko ja Hertta sheltti suorittaa A-estettä

Päivä kului siinä, kun odoteltiin agilityn loppumista. Kun vuorossa oli enää tutustujat menivät monet radalla tekemään esteitä itsenäisesti ja kävin sitten tyttöjenkin kanssa kokeilemassa putkea ja Nemi meni ensimmäistä kertaa virallista agilityputkea, joka oli vielä mutkalla. Siitä se pieni sopuli pujahti kuin olisi aina mennyt.

Muutaman kerran koitettiin myös pussia. Manna tuli läpi ilman avustusta, mutta Nemille pidettiin vielä pussinsuuta auki.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Laitilan ABC:llä syömässä hiukopalana 3€ porilaisateriat ja matka jatkui kohti Turkua. Jotta päivä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi menin vielä Tarun luokse kylään viettämään loppuiltaa.

Pennut jaksoivat leikkiä vielä jonkin aikaa kotiuduttuamme Tarulle, mutta nopeasti alkoivat nukkua kukin missäkin lattialla tai sohvalla. Manna alkoi heti sisäänpäästyä tarkkailemaan terraariossa ollutta oravaa eikä hellittänyt siitä katsettaan useaan tuntiin. Ajoi jopa Kion muristen pois, kun meinasi tulla "hänen" lemmikki oravansa reviirille. :D

Hieman yhdeksän jälkeen aloimme vielä katsoa Hachiko elokuvaa. En ole kyseistä elokuvaa ennen nähnyt, mutta olin kuullut siitä ja täytti kyllä kaikki odotukset itkuineen päivineen. Lopussa me naiset itkettiin ja naurettiin yhtäaikaa. Täytyy kyllä ostaa ko. elokuva omaksi.

Hachikō kuuluisa pronssinen koirapatsas Tokiossa Japanissa Shibuyan rautatieaseman länsipuolella.

"Hachiko - Tarina uskollisuudesta (Hachiko: A Dog's Story)

Tosielämän japanilaiseen koiralegendaan ja siitä syntyneeseen elokuvaan Hachikô monogatari (1987) pohjaava Hachiko - Tarina uskollisuudesta nostaa palan kurkkuun paatuneellekin katsojalle.
Häpeämättömästi tunteisiin vetoava tarina kertoo akita-rotuisesta löytökoirasta, jonka eläinrakas professori (Richard Gere) pelastaa kadulta.
Hachiksi nimetty koira paljastuu uskollisuuden ja pyyteettömän rakkauden ilmentymäksi. Se saapuu juna-asemalle vastaan isäntäänsä joka päivä. Mutta kerran professori ei palaakaan töistä kotiin. Tämä ei silti estä Hachia odottamasta asemalla vuosien ajan.
Lasse Hallströmin elokuva on emotionaalis-sentimentaalinen taideteos, josta on turha hakea tarinallista nokkeluutta." Ilta-Sanomat 3.4.2010

----------------------------------

Eilen ohjelmassa oli kolmas agilitykerta. Tällä kertaa teoriaa, joten koirat saivat jäädä kotiin lämmittelemään omistajien pullakahvitellessa hallilla.

Kävimme läpi lajin sääntöjä, esteitä ja muita yleisiä asioita. Alkeisjatkokurssi (mihin meille kaikille on paikka) alkaa ma 2.5. Kurssi venähtääkin aika pitkälle, koska kuulemma juhannusviikolla alkaa elokuun alkuun kestävä kesäloma jonka aikana tunteja ei ole, joten treenaus jatkuu jälleen elokuussa. Toivottavasti tuossa välissä ei ehdi unohtaa kaikkea keväällä oppimaansa.

Tämä alkeiskurssi keskittyy enemmänkin siihen, että koiralle opetetaan esteet ja alkeisjatko sitten ohjaajan kouluttamiseen. Opetetaan ohjaustekniikoita sekä suoritetaan ratoja. Tämän kurssin jälkeen voi anoa jäsenyyttä sekä pyrkiä mölliryhmään. Varmaa paikkaa ei kuitenkaan ole vaan paikat täytetään järjestyksessä kunhan paikkoja vapautuu.

Mission Impossible: fiksu kuva molemmista tytöistä

Viimeisen alkeiskurssikerran ma 28.3 jälkeen on kahtena seuraavana maanantaina korvaavat kerran, jos on tullut poissaoloja, kuten meille varmaankin tulee Mannan juoksujen myötä.

Puhuimme myös paljon koirien mittauttamisesta ja kotona täytyi taas alkaa mittaamaan Mannaa. Kyllä se pahus vaan on niin siinä rajalla.

Jo sunnuntaina mittailtiin koiria Tarun luona, mutta eilen piti sitten uudestaan.Mittasin Nemiä ja siitä on tullut jo hirmu iso tyttö! Sain mitaksi 37-37,5cm. Voi kun tuo tyttö ei tuosta nyt enää kovin kasvaisi, jotta ei näyttelyhaaveet kaadu siihen, että tyttö on ylisuuri, koska on niin lupaavan oloinen. Sinänsä kyllä mukana, että Nemin kohdalla ei tarvitse arvuutella meneekö agilityssä mihin luokkaan. Mediin menee, koska en millään jaksa uskoa, että venähtäisi 43 senttiseksi.


Koitin netistä etsiä sheltin omistajien pitämiä kasvutaulukoita ja vertailtuani niitä Nemillä on ollut todella nopea kasvupyrähdys tässä viimeisen kuukauden aikana, joten ehkäpä se pyrähdys myös loppuu tähän.

15.02.2010 n. 37-37,5cm 6,7kg

Agility 2/9

Eilen oltiin taas agiliitelemässä hallilla. Tämän kerran aiheina olivat:
-pussi
-pituus
-muuri

Näiden lisäksi sai omatoimisesti kerrata hyppyjä ja putkea odotusajalla.

Alkutunnista Manna otti jälleen hienosti kontaktia ja toimi hyvin radalla. Aloitimme ensimmäisenä koirakkona pituus sekä muuri esteestä. Molemmat sujuivat meiltä todella hienosti. Kuten myös näiden molempien hyppyjen yhdistäminen sarjaksi. Pituutta mentiin kahdella palikalla. Anne kysyikin onko Manna mitattu, kun mietti lisääkö palikoita, mutta tuumi sitten tytön menevän miniksi niin jatkettiin tuolla kahdella palikalla muutama toisto.

Ohjeita sain taas myös käsiapuihin, että niitä käsiä ei tarvitse viuhtoa ja heittää ympäriinsä vaan hillitympikin käsimerkki riittää, jotta koira ei lähde ihan mihin sattuu. :D

Väliajalla tein putkea + hyppy yhdistelmään targetin avulla. Näin pystyin itsekin keskittymään ohjaamiseen ja mihin niitä käsiä viskon. Otin kutsulla ja lähettämisellä tätä yhdistelmää.

Sitten tulikin vuoromme mennä pussi esteellä. Kouluttaja piti ensin pussin suuta auki läpi mentäessä ja hiljalleen alkoi laskea sitä. Jonkin verran pussia arasteltiin, vaikka se kesällä olikin mennyt kuin vettä vaan, mutta saimme kuitenkin muutaman onnistuneen toiston.

Tässä välissä tehtiin taas omatoimisesti hyppyjä ja jälleen huomasi tunnin lähestyessä loppua, että Manna alkoi väsymään ja reagoimaan herkemmin muihin koiriin. Keksi myös jälleen alkaa haukkua ryhmämme mustia koiria. Teki ko. koira jotain tai ei. Eikä asiaa varmastikaan auttanut se, että muutaman kerran Manna pääsi karkuun rähjäämään toiselle koiralle.

Taisivat muut mielessään miettiä, että pitäisi tuon karkailevan räksyttävän hurttansa kiinni! Koska tiedän, että ei ole koskaan hyvästä, että koira pääsee vapaana hyökkimään toisen lähelle, vaikka ei muuta tekisikään kuin haukkuisi. Ensi kerralla liimaan hihnan käteeni.

Viimeisenä mentiin vielä ohjatusta hyppy+putki yhdistelmää. Manna on hyvin putkivetoinen ja hakeutui sinne hienosti. Tästä innostuneena kouluttaja pyysikin mua mielenkiinnosta kokeilemaan saisinko Mannan lähetettyä hypyltä suoraan itsenäisesti eteen putkeen ja onnistuihan se!! Emäntäkin ilostui niin, että lensi ihan pehvalleen. Vitsi tuo koira juoksee kovaa putkee siinä saa täysillä pinkoa, että on samaan aikaan putken toisessa päässä.

Tunnin loputtua pyysin vielä Annea mittaamaan Mannan, koska hallilla oli mitta- tosin aika heppoinen malli. Mannaa jännitti mittaus ja painautui mua vasten, kun koitettiin mitata. Ensin Anne totesi, että ei tästä kyllä miniä tule, kun laittoi ensi mitan takaosan päälle, mutta säkä on kuitenkin sen verta alempana huonosta mitattavasta huolimatta, että totesi kuitenkin lopulta, että kyllä Mannasta minin saa. Treenaa vain mittausta, jotta ei jännittäisi niin paljon ja käy ennen omia virallisia mittauttamassa niin ei sitten tarvitse jännittää tosi paikan tullen, että mihin luokkaan ilmoittaa. Mutta rajatapaus se on.

Hyvää syntymäpäivää ja agility 1/9

Remmien toisessa päässä taiteileva sekä blogin kirjoittaja eli minä täytän tänään vuosia, joten: Paljon onnea minä! :) Facebookin onnitteluiden perusteella voi vain todeta, että viimeinen vuosi on tuonut paljon uusia tuttavuuksia etenkin koiraystävien saralla mikä ei voi olla mitään muuta kuin mahtava asia!

Tuntuu, että tulevaisuuskin selkeni kertaheitolla, kun veljeni soitti minulle toissapäivänä, ja keskutelimme mitä tulevaisuudella mahtaa olla varattuna kohdalleni. Sai uskoa siihen, että mä voisin tehdä sitä mitä oikeasti haluan, vaikka se vaatii todella paljon työtä. Mutta suunnitelmista en kerro sen enempää ennen kuin ne mahdollisesti etenevät. ;)

Seuraavaksi koirauutisiin:

Eilen alkoi hartaasti odottamamme agilityn alkeiskurssi ja siellä oli ihan SUPER KIVAA! :)

Kurssille oli lopulta päässyt kaikein kaikkiaan 18 koirakkoa, koska lupaavia koirakoita oli ollut niin paljon. Kouluttajat olivat saaneet avukseen apukouluttajat, mitkä ovat kanssamme koko kurssin ajan, joten hieman saadaan jaettua koirakoita pienempiin ryhmiin. Kouluttajina 1 kentällä toimi Niina ja Sini ja 2. kentällä, jossa me ollaan Mannan kanssa niin Anne & Aila.

Molemmissa ryhmissä on sekaisin niin pieniä kuin isojakin koiria. Meidän ryhmässä on 2 borderia, pk ja lk collie, 2 spanielia, espanjanvesikoira, koikkeri sekä Manna, joten ollaan pienimpien joukossa. Ai vielä on yksi, mutta nyt en kertakaikkiaan muista minkä rotuinen. Tekee tosi hyvää Mannalle, kun se joutuu siedättymään isojen koirien lähellä.

Hokasin myös alkulämmittely lenkin ennnen tunnin alkua olevan loistava tapa treenata ohituksia! Koirakoita tulee paljon ohi, joten toistoja saa paljon lyhyessä ajassa. Nyt päästään siis oikein tehotreeniin senkin osalta.

Ensimmäisen kerran aiheina oli lähtötilanne, hyppy ja putki. Ryhmän sisällä meidän jaettiin vielä kahteen. Puolet menivät ensin suorittamaan putki-pistettä ja toiset lähtö/hyppy-pistettä. Mannan kanssao olimme ensimmäinen koirakko hyppypisteellä ja treenattiin eteenlähettämistä, kutsua, ja käännöstä kahdella hypyllä. Manna oli niin innoissaan päästettään piskästä aikaa esteille, että eihän se malttanut millään pysyä paikoillaan kun piti päästä hyppäämään nyt heti! :D Hypyt menivätkin hienosti. Tämän jälkeen mentiin odottamaan vuoroa putkelle harjoitellen samalla itsenäisesti lähtötilannetta ja nyt se alkoikin jo sujua ja Manna jaksoi odottaa lupaa.

Putki meni ennakko-odotusten mukaisesti todella hyvin. Kouluttajan vasta neuvoessa miten putki tulisi mennä, oli Manna jo sujahtamassa putkeen. Manna seurasi hyvin ääntäni ja kaarsi aina oikeaan suuntaan putken ulostulosta. Seuraa myös todella hyvin kättä, joten Anne neuvoikin jo heti alussa hyppypisteellä, että pidän koko käden suorana, että en liikaa sormella osoittele, ettei koira kehittyessään ala lukea pienintäkin sormenheilautusta ja mene näin väärään paikkaan.

Putkesta mentiin niin suoraa putkea kuin kaarrettakin ja molemmat menivät varsin mallikkaasti. Hieman Mannaa epäilytti Aila-kouluttaja, kun tämä oli pukeutunut lämpimästi siniseen haalariin. :D Sai kouluttaja kunnon haukut Mannalta.

Kaiken kaikkiaan Manna jaksoi ensimmäisen tunnin keskittyä todella hyvin munhun ja teki iloisesti. Viimeisen puolentunnin aikana kuitenkin jo huomasi koiran väsyvän ja reagointi muihin koiriin oli jo paljon herkempää.

Innolla odotetaan seuraava kertaa! Menisipä viikko nopeasti.

Sunnuntaina alkoi myös Nemin pentukurssi teorialla. Käytiin läpi pennun kasvua, johtajuutta ja peruskoulutusta. Ensi kerralla sitten päästään tosi toimiin, kun koiratkin ovat mukana.