päivä taipuu iltaan

Nemin ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa alkaa hiljalleen taipua illan puolelle. Päivä onkin ollut luonnottoman pitkä, kun kellojakin taas saatiin veivailla aamulla taaksepäin.

Viime yö meni oikein hienosti, jopa paremmin kuin osasin odottaan. Nemi alkoi illalla nukkumaan samaan aikaan kuin me muutkin ja nukkui kiltisti koko yön ilman suurempia metelöintejä. Jossin vaiheessa yöllä havahduin tassujen rapinaan huoneessa.

Aamulla kun heräsimme tehtiin ensin tupatarkastus mahdollisten miinojen ja salaojitusten varalta. :D Molemmat hädät oli tehty hienosti paperille. Hyvin on oppinut kasvattajan luona. Nemi heti aktivoitui kun siinä alettiin heräillä ja alkoi hyppiä sängyn laitaa vasten mistä Manna ilmoitti nopeasti mielipiteensä.

Tämä päivä on mennyt hyvin rauhallisesti. Ilma on ollut ulkona tosi harmaa ja kurja mikä on kuvastanut hyvin koiriakin tänään. Molemmat ovat nukkuneet koko päivän. Enemmän ja vähemmän vältelleet toisiaan. Myös ninjapupu on aina pennun nukahdettua hiipinyt ympäri asuntoa ja käynyt pentua nuuskimassa. Moppi on Nemille vielä sellainen kiinnostava, mutta hieman liian jännä kohde.

Onneksi Moppi on kuitenkin ollut herrasmies ja käyttäytynyt oikein vieraskoreasti eikä ole vielä murissut uudelle tulokkaalle. Manna kyllä tietää jo varsin hyvin että eläinten arvojärjestyksessä kani on korkeimmalla. :D

Hetki sitten oli Nemissä ja Mannassa havaittavissa aktivoitumista. Nemi koitti tutustua Mannaan, mutta ei vielä saanut vastakaikua. Manna kuitenkin jo on varovasti haistellut pentua ja on siitä selvästi kiinnostunut, vaikka itsestä tuntuu, että Manna ajattelee vain: "ei kai tuo karvapallo ole tänne pysyvästi jäämässä, se on vain hoidossa. Eikö niin?!?".

Taitaa Nemiä jännittää vielä uusi koti ja pihapiiri, kun ulos ei ole tehty vielä kuin kerran nyt illalla hätä. Voi tietenkin olla että emännän ajoitus on ollut väärä, koska sisälle on kyllä pissit ja kakkit tulleen. Aamu ruoan jälkeen hätä tuli jo 15min päästä ja tästä viisastuneena aion 2. ruoan jälkeen mennä ulos, mutta sitten hätä tulikin heti! 3. ruoan jälkeen menin heti, mutta ei ole kakka tullut vieläkään. Ei ole helpoa ei.

Mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia yksilöitä pennut ovat. Manna ei ole koskaan pahemmin kokenut tarvetta purra tavaroita. Vauva-ajan lelukin on vielä melkein kuin uusi. Possunkorvien/luiden syömiseenkin menee se viikko. Manna ei myöskään koskaan oikeastaan piipitä.

Nemi taasen tuntuu piipittävän vähän väliä, enkä vielä oikein osaa lukea mikä milloinkin pikku prinsessan mielestä on huonosti. Myös hampaat ovat kovassa käytössä. Mannan kopasta napattiin eilen ensitöiksi possunkorva ja siitä oli puolet järsitty alta aikayksikön, samoin kuin racinelin denstickistä. Täytyykin pitää huoli, että pennulle riittää tarpeeksi tekemistä hampaidensa kanssa, jotta ei keskitä tekemistä sopimattomiin kohteisiin.

Kodissamme on jälleen pennuntuoksua

Viikko on ollut käänteitä ja yllätyksiä täynnä. Maanantaina käytiin tosiaan Mannan kanssa tarkastuksista ja viikon piti olla täysin tavanomainen ilman sen suurempia ihmetyksiä ja omituisuuksia.

Olen koko ajan tiennyt, että jossain vaiheessa aiomme hankkia Mannalle kaverin. Mutta tämä on ajatuksena kummitellut mielessä. Ajatus oli alunperin tarkoitus toteuttaa mahdollisesti vuoden 2012 alkuvuodesta, jolloin Manna olisi jo kaksi vuotias neito.

Mutta kuten sitä sanotaa: "elämä on yllätyksiä täynnä" mikä piti todellakin paikkansa meidän kohdallamme! Tiistaina sain iltapäivällä sähköpostin tutulta kasvattajalta. Neutraalia otsikkoa silmäillessäni ajattelin viestin koskevan mahdollisesti Turun shelttikerhon tapahtumia, koska hän niitä ennen on vetänyt.

Viestin avattuani yllätys oli melkoinen. Kasvattaja tiedusteli olenko koskaan ajatellut Mannalle kaveria, nyt kun Mannakin jo on sen ikäinen, että asia ei olisi mahdoton. Hän kertoi hänellä olevan kohta 10 viikkoinen narttupentu, jota tarjoaisi sijoitukseen.

Minähän olin kuin puulla päähän lyöty, koska sijoitusnarttuhan on juuri se mistä olen haaveillut! Kasvattajan työ ainakin jollain saralla kiinnostaa ja sijoitusnartun kanssa pääsisi hommaan sisälle, saisi paljon kokemusta ja tietoa kasvatustyöstä ja läheisen suhteen kasvattajan kanssa.

Asiasta keskustelin sitten tuon toisen puoliskoni kanssa ja hän oli heti innoissaan! :D Pelkäsin, että tämä mahdollisuus tulisi liian nopeasti ja hän kieltäytyisi. Asiat etenivät nopeasti. Olin yhteydessä kasvattajaan ja sovimme tapaamisen jo seuraavaksi päiväksi.

Pennun nähtyämme ja juteltuamme kasvattajan kanssa käytännön asioista olimme ihan myytyjä tälle pienokaiselle. Onneksi lähdimme kuitenki päiväksi helsingin reissulle, jotta saimme rauhassa ajatella asiaa ja miettiä onko elämäntilanteemme sellainen, että kotiimme uusi pienokainen mahtuisi.

Eilen sitten ilmoitille kasvattajalle, että olisimme enemmän kuin iloisia ottamaan tämän pennun huostaamme Mannan "siskoksi". Tänään pentu sitten haettiin ja nyt se tuhisee tuossa vieressä. <3

kuva Sirpa SaariKuva Sirpa Saari
kuva Sirpa Saari

Joukkotarkastus

Pitkä joukkotarkastuspäivä on vihdoin takana. Olimme tänään Turun Koira-Kissa Klinikalla joukkotarkastuksessa yhteensä reilu 3,5h. Paikalle mentiin klo 15.30 ja autossa oltiin vähän seitsemän jälkeen. Joten oli paljon odottamista, olihan siinä usea koira kuvattavana.

Ensin koko joukko meni yksitellen lääkärinhuoneeseen alustavaan silmätarkastukseen. Manna veti pöydällä täyden stopin, että minuun ei sitten kosketa pitkällä tikullakaan. Onneksi avokin ja eläinlääkärin ohjeiden avulla saatiin Manna pysymään paikallaan niin, että silmät saatiin alustavasti tutkittua ja silmätipat laitettua. Lääkäri ei maininnut vielä tässä vaiheessa mitään poikkeavaa.

Tämän jälkeen alkoikin ensimmäinen odottelu, että silmiin laitettu aine ehtisi vaikuttaa. Ensimmäinen koira pääsi takaisin sisään reilu puolentunnin kuluttua. Me saimme odottaa vuoroamme lähemmäs tunnin. Sisällä Manna meinasi _taas_ ottaa hatkat. :D No saatiin kuitenkin pysymään paikoillaan ja nyt lääkäri tutki silmät paremmin, tutki polvet ja kuunteli lopuksi vielä sydämen. Mannan silmät oli puhtaan lievää distichiasis:ia (ylimääräisi ripsiä lukuunottamatta).

Polvin tulos oli erinomaiset eli nollat molemmista! :) Tämän jälkeen odoteltiin ensimmäisten koirien lonkkakuvauksia ja siinä välissä sitten Mannakin sai rauhoittavan piikin. Tyttö simahti tosi nopeasti ja kyllä voi 6kg painaa, kun rentoa koiraa pitää sylissä lähemmäs tunnin. Viimeisenä mentiin sitten lonkka/kyynärkuvaukseen.

Eläinlääkäri ei lähtenyt arvuuttelemaan lainkaan mahdollisia lonkka / kyynär tuloksia, jotta ei sitten ainakaan tule pettymyksiä. Jos ell sanoisi lonkkien olevan A:t ja sitten tulisikin E:n lausunto. :) Sen verta sanoi, että oikeassa lonkassa oli jonkinverran löysyyttä, mutta ei osannut sanoa paljonko se vaikuttaisi lausuntoon.

Nyt sitten jäädään jännittämään tuloksia kennelliitolta. Oli muuten aika hienoa, että klinikalta saatiin CD levylle röntgenkuvat. Onnistuin tuon lonkkakuvan nyt tallentamaan koneelle. Pitää katsoa huomenna josko saisin kyynärkuvankin.

Iloiseksi yllätykseksi myös hinta oli 25€ alempi kuin mihin olimme varautuneet. Ell lähtiessä hieman Mannan pehva vielä painoi, eikä tasapaino ollut ihan kohdallaan. Kotona kuitenkin jo tepasteli perässä. Tosi väsynyt hauva rauhoituksen jäljiltä on, mutta eiköhän huomenna taas paineta entiseen malliin.

Kuulumisia

Hieman päivityksiä tähänkin blogiin. :) Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä välissä ole ehtinyt tapahtua.

Viikko sitten Mannalle käytiin ottamassa tehosterokotukset. Ei tainnut piikki tuntua missään, mutta lääkärisetä oli sitäkin pelottavampi. Seuraava uusinta on sitten vasta kolmen vuoden päästä, joten hyvän aikaa saa harrastella ja mennä ilman, että tarvitsee miettiä milloin mikäkin rokotus menee vanhaksi.

Kahdet mätsärit on tullut tässä välissä myös pyörähdettyä, molemmista tuomisena punainen nauha, mutta ei sijoitusta. Tainnut tuo tyttö jossain edistyä, kun jo kaksi punaista peräkkäin ja enimmäkseen kuitenkin on ollut sininauha voittoista.

Molemmilla kerroilla pieniä koiria on ollut vähän, n. 20, joten mahdollisuudet sijoittumiseen olisi voinut olla, mutta aina sitten on kuitenkin kätelty kehästä ulos. Viimeisimmässä Manna meni todella hienosti punaisten kehässä, mutta taisi tuomati pitää mustista koirista. :D 9 punaisen joukossa oli ruskeita, vaaleita ja mustia. Kaikki neljä sijoittunutta olivat mustia.

Tuttu sheltti sai aiemmasta näyttelystä sinisen, kun Manna sai punainen. Manna ei sijoittunut, mutta Lissu sheltti olikin omistajansakin yllätykseksi sinisten 1. ja BIS 5/6. :) Mieletöntä kuin mekin joskus sijotuttaisiin.

Todella vähän on shelttejä ylipäätänsä mätsäreissä. Taitavat sheltin omistajat kylläkin harrastaa senkin edestä näyttelyitä, kun niissä rodun yksilöitä tuntuu olevan enemmän kuin laki sallii.

Ensikuun alussa on täälläpäin taas yksi mätsäri mihin aiotaan suunnata. Mahdollisesti ilmoitan Manna myös Tammikuun Winter Showhun, mutta täytyy vielä tarkkailla tuon karvan kasvua. Viimeinen ilmoittautuminen on kuitenkin vasta joulukuussa.

Kahden viikon päästä mennään Mannan kanssa myös alokas luokan TOKO kurssille treenailemaan ja tammikuun puolessa välissä on taas ATT agilityn alkeiskurssin pääsykoe, johon koitetaan päästä.